sunnuntai 24. lokakuuta 2010

CFF 17.10.2010

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantanhua ja... No joo, jääköön nyt kuitenkin sanomatta :) Mutta CFF:llä oli niin houkutteleva tarjous, että pakko oli lähteä kotikissan kanssa kokeilemaan tätäkin näyttelymuotoa. Newbiet saivat 20 € alennuksen näyttelymaksujen loppusummasta eli eipä tullut paljon ollenkaan hintaa kuuden kehän näyttelylle.

Tähän näyttelyyn otin mukaan vain Ässän. Ja se oli virhe. Suuri virhe. The Big Mistake. Pekuhan näki tietysti lauantaina, että pakkasin näyttelykamoja. Jes, näyttelyyn! Oli luettavissa Pekun kasvoilta. Sunnuntaiaamuna pakkasin Ässän boxiin ja siinä vaiheessa Peku loukkaantui. Arvasin, että illasta saattaa tulla mielenkiintoinen.

Ensalkuun oltiin Katjan kanssa vähän pallo hukassa näyttelyluettelon tulkitsemisen kanssa. Sitten koettiin yhtäkkinen välähdys ja idea selvisi. CFA-näyttely ei vaikuttanut hirveästi eroavan TICA-näyttelystä, joten hyvin päästiin kärryille.

Ensimmäisessä kehässä Ässä veti herneet nenään kun pöytä haisi toiselle kissalle. Ässä käyttäytyi tosi nätisti kunnes haistoi pöydällä olleen toisen kissan (pöytää ei desinfioitu siinä välissä, toinen kissa laitettiin pöydälle vain hetkeksi ennen arvostelujen alkua). Siitä hyvästä tuomari sai kuulla kunniansa ja Ässä pläjäytti tuomaria tassulla vielä häkistäkin. Ja mä häpesin silmät päästäni. Hämmästys oli suuri, kun Ässä sijoittui kehässä kolmanneksi!

Muissa kehissä Ässä käyttäytyi paremmin eikä lätkinyt tuomareita. Yhdessä kehässä Ässä tosin päätti kiivetä tuomarin pöydällä olleeseen kiipeilytolppaan ihan ylös asti ja tottahan siinä kiltimpikin kissa hermostuu kun hyvältä näköalapaikalta tuomari tulee ottamaan pois ja laittaa takaisin häkkiin. Koko päivän Ässä veti tasaista linjaa: neljässä kehässä sijoitus oli neljäs, yhdessä kolmas ja yhdessä viides.

Äksöniä aiheutti Ässän hiekkalaatikkoleikit. Loppupäivästä poju nimittäin keksi, että pitää vääntää hirveän kokoinen jööti. Hiekkaa oli enemmän häkin pohjalla kuin hiekkalaatikossa ja lopulta se jöötikin sitten meinasi olla kuivaruokakupissa. Iso kissa ja pieni hiekkalaatikko on vähän huono yhdistelmä...

Ässää ihasteltiin hirmuisesti :) Kivasti näytti herättävän huomiota Ässän ja Monnin häkit, kun molemmilla komeili häkin etuseinässä 6 isoa ruusuketta. Niin, ja Monnihan sijoittui hienosti kolmessa kehässä ensimmäiseksi, kahdessa toiseksi ja yhdessä kolmanneksi. Näin ollen Monni oli näyttelyn paras kotikissa.

Kotikissan kanssa pääsee CFA-näyttelystä lähtemään ihanan aikaisin :) Tai riippuu tietysti mihin kohtiin päivää arvostelut on sijoitettu, mutta lähteä saa sitten kun on kotikissat arvosteltu kaikissa kehissä.

Kotona odotti Peku, joka veti ihan totaalisesti herneet nenään. Se tuli moikkaamaan Jaria (eikä Peku koskaan tule moikkaamaan Jaria...), mua ei moikattu ollenkaan vaan Peku paineli sängyn alle nähdessään mut. Konttasin sängyn vieressä, mutta ei mitään reaktiota. Peku halusi parvekkeelle ja jonkin ajan kuluttua parvekkeelta sisään. Menin avaamaan oven, mutta Peku ei tehnyt elettäkään tullakseen sisälle. Hetken päästä Jari kokeili ja Pekuhan tuli sisälle välittömästi. Ässän hienot isot ruusukkeet mun piti vaivihkaa salakuljettaa olkkariin ettei Peku vaan näe mitä veikka on saanut. Siitähän se soppa vasta oliskin syntynyt! Peku ymmärtää vähän turhankin hyvin palkintojen päälle nimittäin :)

Täytyy sanoa, että nää CFA- ja TICA-näyttelyt on enemmän mun ja mun kissojen juttu kuin FIFé-näyttelyt. Mutta turha pelätä, ei me FIFé-näyttelyistäkään pysytä poissa :) Ainoastaan siinä tapauksessa, että ne menee CFAn tai TICAn kanssa päällekkäin.

Seuraava näyttely onkin vasta reilun kuukauden kuluttua Turussa. Tämän vuoden viimeinen rotukissanäyttely ja mukaan otan Pekun ja Ässän. Siitä sitten viikon päästä vielä kotikissanäyttely täällä Lohjalla ja niin on huikea näyttelyvuosi 2010 takana :)

Ery-Syd 9.-10.10.2010

Kolmen viikon näyttelyputken puoliväliin sijoittui tämä näyttely. Eryn näyttelyihin on aina tosi kiva lähteä mukaan. Toimihenkilöt ovat mun kokemuksen mukaan iloisia ja vielä iltapäivälläkin jaksetaan hymyillä.

Ilmotin mukaan vain Pekun, Ässää tähtäilin seuraavalle viikolle CFA-näyttelyyn. Vähän teki mieli ilmottaa Pekukin sinne, mutta kolmas näyttelyviikonloppu peräkkäin olis saattanut olla 8-vuotiaalle jo vähän liikaa. Ehkä. Anyway, Eryyn Peku joka tapauksessa lähti molemmille päiville sekä pitkäkarvaurosten arvosteluun että vetskuarvosteluun.

Vähän jännäsin, että miten Peku suhtautuu kun oli kuitenkin edellisenä viikonloppuna aikamoisessa pyörityksessä TICA-näyttelyssä. Turhaanpa jännäsin, Peku oli hyvin tyytyväinen. Toi kissa rakastaa näyttelyitä ja se nyt vaan sattuu näkymään siitä kilometrien päähän. Hassu kissa :)

FIFé-näyttelyissä voi ihan rauhassa chillailla aamupäivän, kotikissoja ei kuitenkaan koskaan arvostella ennen puoltapäivää. Paitsi kerran, kun Sneum päätti aloittaa arvostelun pitkäkarvaisilla kotikissauroksilla. Silloin tuli muuten juostua varmaan uusi sadan metrin ennätysaika ja kissaakaan en ehtinyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla puunata ennen pöydälle menoa.

Vetskuarvostelut meni ihan kivasti, mutta pitkäkarvahan ei yleensä lyhytkarvalle pärjää ja niin kävi nytkin. Romeo vei voiton Pekun jäädessä toiseksi. Ihan jees, pääasia että kissa käyttäytyi mallikkaasti ja tuomari tykkäsi.

Pitkäkarvaurosten arvosteluun pääsikin melkein heti vetskuarvostelun jälkeen. Komissarova tykkäsi edelleen Pekusta todella kovasti. Vertailussa sitten lopulta kävi niin, että Peku oli TP! Siinä meinas mamma pudota polvilleen kun just vasta olin edellisestä viikonlopusta silleen hiljaksiin toipumassa ja sitten jätkä vetelee tuollaisen sijoituksen FIFé-näyttelyssä. Jestas! Paneelissa Peku sai yhden äänen, pitkäkarvainen leidi Sandra-Sabine kaksi eli Sandra voitti. Mutta Peku sai sentään äänen! Pekuhan ei koskaan ennen ole paneelissa saanut ääniä.

Sunnuntaina vetskuissa sama sijoitus kuin lauantaina. Pitkäkarvauroksia oli sunnuntaina peräti neljä ja Pekun sijoitus oli hienosti toinen. Lubrano tykkäsi, jotta Peku on vähän turhan norskimainen voidakseen olla TP. Kyseli multa jo lauantaina vetskuarvosteluissa moneen kertaan, että onko Pekussa norskia taustalla. Ei ole. Eikä persialaistakaan, sitäkin tuomari kysyi.

Jälleen oli siis kiva viikonloppu Eryn näyttelyssä :) Pekulla on ollut jokseenkin upea näyttelyvuosi, kolmesti äijä on ollut TP FIFé-näyttelyssä tänä vuonna.

Alfa Felis ry 2.-3.10.2010 Porvoo

Peku & tuomari
Kuva: Heikki Siltala

Ilmottelin Ässän Porvooseen TICA-näyttelyyn ja kun yhdistyksen jäsenet saivat kaksi kissaa yhden hinnalla, niin ajattelin sitten käyttää moisen edun hyödykseni ja ilmoitin Peku-vaarinkin mukaan näyttelyyn. Ihan vaan läpällä ja sillä asenteella, että haetaan nyt Pekulle se seuraavasta tittelistä puuttuva 10 pistettä. Ei sillä hermot kuitenkaan kestä kaikkia kehiä molempina päivinä. Silleen Ässän seuramieheksi lähinnä. Vaikka lähtihän toki Katjan Monnikin Ässälle seuramieheksi.

Näyttelytila oli oikein kiva - kerrankin oli hyvä valaistus. Arvostelemassa oli vain kaksi tuomaria, mutta viikonlopun aikana kehiä oli kuitenkin kuusi + kotikissojen congress eli seitsemän kertaa kissat pyörähtivät arvostelussa.

Näyttelypaikalla totesin, että T-paita oli vähän turhan heppoinen varuste. Vaan kun en tullut muuta paitaa ottaneeksi mukaan niin ei voi mitään. Hellekesän jälkeen kyllä oli ihan kiva välillä vähän palellakin :) Eikä tarvinnut kissoille asentaa tuulettimia häkkeihin!

Lauantai sujui nopsaan arvosteluja seuratessa. Peku voitti neljästä kehästä kolme ja yhdessä sijoittui toiseksi. Ihan huippusuoritus! Ässäkin voitti yhden kehän, kahdessa sijoittui toiseksi ja yhdessä neljänneksi. Oon kyllä niiiiiiin ylpeä mun pojista, käyttäytyivät tosi hienosti :) Siispä ei riemulla rajaa kun Pösöllä kohti kotia ajaa.

Sunnuntaiaamuna ajattelin, että Pekun voittoputki ei voi jatkua. Ei VOI olla kahta yhtä upeaa näyttelypäivää saman viikonlopun aikana. Ei musta ennustajaa ainakaan tule, ihan pöpelikköön meni nimittäin se ennustus. Sunnuntaina Peku jatkoi voittoputkeaan voittamalla kolmesta kehästä kaksi ja yhdessä sijoitus oli kolmas. Ässä sijoittui kahdesti toiseksi ja yhdessä kehässä mun teinikolli jäi sijoituksetta.

Peku sitten päätti repäistä ihan kunnolla. Paitsi että sen hermot ja pää kestivät paremmin kuin hyvin kahden päivän pyörityksen, Peku oli Best of Best Household pet! Oli helppo hymyillä, kun Ässä vielä sattui sijoittumaan Best of Best -kilpailussa kolmanneksi. Me tuotiin poikien kanssa kotiin 15 ruusuketta ja 2 pokaalia. Not so bad yhden viikonlopun saldoksi :)

Molemmat poitsut saivat uusia titteleitä, mutta niistä sitten tarkemmin kunhan tittelit ensin saapuvat rapakon takaa tänne kylmään Pohjolaan :)