torstai 31. maaliskuuta 2011

Keeevät toi, keeeevät toi...

En tiedä onko kevät vai mikä, mutta täällä on sellainen kissaralli että heikompia hirvittää ja mäkin harkitsen jo evakkoon lähtemistä. Mikä se olikaan se juttu minkä kerran ohimennen esittelynäyttelyssä kuulin, että kotikissat on rauhallisia sohvatyynyjä? Nooo, sillä ihmisellä ei selkeesti ole itellään ollut yhtäkään kotikissaa :) Mä pystyn kumoamaan tuon väitteen päivittäin - ja monta kertaa!

Ässä tuli mun mukaan kun menin pesemään hiuksia. Pyöri ja palloili siinä mun ympärillä ja jurputti jotain mennessään. Sillä aikaa kun kuivasin hiukset, oli Hässäkän herra hävinnyt. Totaalisesti. Hetken aikaa etsiskelin ja mistä Ässä löytyikään? Jepjep, kissanhiekkasäkistä.

Aamu jatkui kaikenlaisten pienten askareiden merkeissä. Ässä heitti hiekat ulos kolmesta eri hiekkiksestä kun ei osannut oikein päättää, mikä hiekkis olisi paras. Ei sillä kovin kova hätä voinut olla kun oli niin kauan aikaa miettiä.

Ässä tuli mun mukaan vessaan. Koska kotikissa ei ole yhtään osallistuvaa tyyppiä, Ässä hyppäsi mun syliin - kyllähän nyt mamma tarvii apua vessassa käydessään, herranjestas. Sylistä Ässä hyppäsi lavuaariin ja lavuaarista sitten taas vessanpöntön päälle. Ystävällinen kun on, pamautti Ässä pöntön kannen kiinni mun istuessa pöntöllä. Jäin siis pöntön ja kannen väliin. Tätä mä olen aina halunnut :)

Siivoilin hiekat lattioilta ja vähän järjestelin olohuoneessa. Löytyi linnunsulka ja Pekuhan tarttui toki syöttiin. Yllättävästi löytyi vaarikissasta vauhtia kun se paineli menemään sulkansa kanssa pitkin olohuonetta. Kun sulka katosi maton alle, se lakkasi kiinnostamasta. Leikkimisen makuun päässyt Peku päätti sitten tyhjentää koko lelukorin sisällön. Peku oikein penkoi lelukorissa ja heitteli kiukkuisen oloisena leluja pitkin olkkarin lattiaa. Tämän takiahan mä eilen siivosinkin ja keräsin lelut koriin :)

Yhtäkkiä Peku ja Ässä sitten keksivät, että hei, yhdessäkin on kiva riehua. Juoksivat peräkanaa pitkin asuntoa, jonka seurauksena täällä on jokainen matto solmussa, kissanlelut vielä enemmän pitkin poikin ja keittiössä vesikuppi nurin. Peku veti hirveää rallia pitkin sohvaa, mä en edes tiennyt että se pystyy tekemään niin nopeita käännöksiä. Tie vei kiipeilypuuhun, joka melkein meni nurin. Ässä kolautti päänsä sohvapöytään kun ryömi pöydän alla ja pojat sai sohvastakin niin hirveän pamauksen aikaiseksi että luulin sohvan hajonneen. Ei se ainakaan päällisin puolin näytä menneen poikki tai mitään.

Että sellanen aamu. Oisko halukkaita viettämään elämyspäivä meillä, anyone?

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Heiheiheinola

Hieman vajaa viikko sitten Karvavarpaat pyörähti silleen pikaseen Heinolassa. Siellä oli norjalaisten metsäkissojen esittelynäyttely ja koska esittelynäyttelyt on kivoja, ilmoitin tottakai Pekun ja Ässän mukaan pippaloihin. Ässän hakemaan kokemusta ja esiintymisvarmuutta ja Pekun ihan muuten vaan kun se jostain syystä tykkää kovasti käydä näyttelyissä.

Pakkasin äijille henkselitkin (valjaat siis) mukaan kun ajattelin, että esittelynäyttelyssä voisi harkita henkselöintiä. Heti aamusta Ässä sai henkselit niskaansa ja mun suureksi yllätykseksi viipotti häntä pystyssä pitkin näyttelypaikkaa. Mitähän sille kiukuttelevalle Ässälle oli viikossa tapahtunut? Ei sitä ainakaan Heinolassa näkynyt.

Ässä-parka koki säikähdyksen kun äänentoistolaitteet "hieman" pitivät meteliä ja sen seurauksena Ässä sitten pelkäsi kajareita koko päivän. Kajarin ohi mentäessä kissa tarrautui mun selkään kiinni kynsillään joka kerta. Esiintymistilanteet Ässä kuitenkin haldasi hyvin.

Näyttelyssä oli mätsäri (eli kissojen match show) - mätsärit on aina tosi hauskoja :) Pekulla oli vastassaan Katjan Monni ja nämä kissathan on tunnetusti kuin kaksi marjaa (paitsi ettei mun mielestä todellakaan ollenkaan, mutta tuomarit on toisinaan nämä kaksi komistusta sekoittaneet keskenään). Tuomarina toimi Kristiina Rautio. Peku sai punaisen nauhan ja näin ollen voitti Monnin. Syynä voittoon oli kuulemma Pekun paremmin silitetty kauluri :) Ässällä ei ollut vastassa toista kissaa joten se sai heti suoraan punaisen nauhan. Punaisten nauhojen voitot sitten menivätkin rotukissoille, mutta tärkeintähän meille ei edelleenkään ole voitto vaan hauska harrastus :)

Rotuesittelyissä äijät käyttäytyivät niin mallikkaasti, että saan olla oikein ylpeä niistä. Yleisö osoitti jälleen kerran kiinnostuksensa kotikissoja kohtaan ja meidän äijäkissojen häkeillä oli koko päivän melkoinen ryysis. Etenkin Peku herätti ihastusta olemalla oma chilli itsensä. Ihmiset saivat tietysti myös rapsuttaa ja harjata Pekua ja siitäkös vaarikissa nautti sitten oikein toden teolla. Peku on ajan myötä tottunut hirmuisen hienosti myös lapsiin ja silmin nähden nauttii lapsilta saamastaan huomiosta. Melkoinen muutos 7-8 vuoden takaiseen, jolloin Pekulla pyöri silmät päässä kun lapsi tuli lähelle.

Koska mulla oli mukana kaksi kissaa, jotka piti saada rotuesittelyyn samaan aikaan (ja Katjallakin oli oma kissa mukana), jouduin nakittamaan Pekun ulkopuolisille. Ässää en vielä uskalla, koska Ässä on vähintään yhtä liukas kuin palasaippua suihkun lattialla. Vielä tätäkin kautta isot kiitokset Pirjolle ja Katjalle, jotka oikein hienosti hoitivat Pekun lavalle :)

perjantai 18. maaliskuuta 2011

TICA SGM Peku

Maanantaina me saatiin Pekun kanssa postia Texasista. Kauan kaivatut tittelit tammikuun näyttelystä nimittäin. Itsekseni laskeskelin jo tammikuussa, että pisteet Peksalla riittäis hyvinkin Supreme Grandmaster -titteliin, mutta en ollut ollenkaan varma riittääkö muut saavutukset. Pitivät siis hullua jännityksessä pari kuukautta. Quadruple Grandmaster joka tapauksessa oli varma nakki.

Kuinka ollakaan, Pekulla on nyt kasassa kaikki tittelit mitä kotikissa voi TICAssa saada :) Erityisen hienon tästä tilanteesta tekee se, että Peku on Suomen kolmas kotikissa joka valmistui Supreme Grandmasteriksi - ja vielä hienompi juttu on se, että Peku on Suomen ensimmäinen tähän titteliin valmistunut pitkäkarvainen kotikissa (kuin myös ensimmäinen mustavalkoinen SGM-kotikissa).

Tämähän tietää ilman muuta bileitä! Peku the Bilehile juhlistaa valmistumistaan sekä 9-vuotissynttäreitään PetExpossa CFA-näyttelyssä sunnuntaina 17.4.2011 :) Peku toivottaa tervetulleeksi kaikki fanit, tarjolla on kuulemma herkkuja. Tarkoittaa siis sitä, että mun on alettava miettiä mitä kaikkea me oikein tarjottaisiin.

Terveiset Helsingistä

Helsingin CFA-näyttelyn kuulumisia oli tarkoitus päivittää blogiin jo aikaisemmin, mutta ilmeisesti mulla on ollut kiire kun ehdin blogin pariin vasta nyt. Otetaanpa siis vahinko takaisin.

Näyttelyyn lähdettiin tutulla kokoonpanolla: Peku ja Ässä. Ässä jatkoi viime vuoden lopulla oppimaansa taitoa eli tuomarin hakkaamista etutassulla. Häpesin silmät päästäni - joo ei oo ainakaan mun kissa se joka kauniisti ojentaa tassunsa häkistä ja pamauttaa tuomaria... Eipä. Tämä tapahtui heti ekassa kehässä lauantaina. Hieno aloitus näyttelypäivälle. Jostain selittämättömästä syystä Ässä sitten sijoittui viidenneksi.

Peku sen sijaan käyttäytyi mallikkaasti kuten aina. Sijoitus oli komeasti kolmas vaikka herra on tällä hetkellä mun silmään ihan kalju ja selässä on järkyttävän karkeaa karvaa kun on turkki vaihtumassa tuuheaan kesätukkaan. Niin, Peku tosiaan kasvattaa mitä muhkeimman turkin juhannukseksi ja pudottaa sen sitten taas tammikuuhun mennessä.

Tokassa kehässä Peku jäi sijalle 5, tuomari ei selvästikään pitänyt pitkäkarvaisista kotikissoista. Mukana ollut Jarin pikkusiskon Monni nimittäin sijoittui neljänneksi ja lyhytkarvaiset sitten sijoitettiin kärkipäähän. Näin ollen Ässä keekoili sijalla kolme, selvästi itseensä tyytyväisenä. Eikä pamauttanut tuomariakaan tällä kertaa.

Kolmannessa kehässä Peku tuli neljänneksi ja Ässä oli pudottaa mut tuolilta sijoittuen toiseksi. Tälläkään kertaa Hässäkän herra ei pamauttanut tuomaria. Tuomari kehui Ässää kovasti, varsinkin väritys ja lihakset olivat tuomarin mieleen. "Yllättävää" kyllä, tuomari mainitsi Ässällä olevan "super sweet nose with black spot" :) Jostain syystä Ässän nenä yleensä aina huomataan ja mainitaan :)

Kotiin päästiin kivan aikaisin. Ja eikun sunnuntaina uudestaan!

Ässää kiukutti koko sunnuntain. Aamusta Ässä oli ihan hyvällä tuulella mun sylissä, mutta jokaisessa kehässä sijoitus oli viides koska Ässä mätki tuomareita jo kohta tavaramerkiksi tulleeseen tyyliin. Ei Ässä käytä kynsiään tms., kunhan vain räppäsee tuomaria kun tuomari laittaa sen takaisin häkkiin. Mistä lie tuokin tapa opittu.

Peku sen sijaan oli sunnuntaina paremmassa näyttelyvireessä kuin lauantaina. Kahdesta ensimmäisestä kehästä vaarikissa nappasi kolmannet sijat. Viimeinen kehä oli ihan aikuisten oikeesti Pekun juttu: miestuomari. Peku pitää siitä, että käsittelijällä on todella varmat otteet. Peku ei voi sietää sitä, että lääpitään varovasti (toi kissahan siis rakastaa yli kaiken kun läpsyttelen sitä lonkkien päältä käsillä - puhumattakaan siitä jos joku jaksaa leikkiä Pekun kanssa lentokonetta). Miehillä yleensä on jollakin tavalla varmemmat otteet kuin naisilla ja esim. naiseläinlääkäreitä Peku ei oikein tahdo hyväksyä vaikka muuten pitääkin naisista.

Niinhän siinä sitten kävi, että viimeisen kehän voitto meni Pekulle! Taas oli mamma pudota tuolilta :) Peku myös ymmärtää voittaneensa, niinpä se sitten makoilikin loppuajan näyttelyhäkissään hyvin tyytyväisen näköisenä etutassut suoriksi ojennettuina ja nokka pystyssä. Kotiin päästiin lähtemään jo klo 13 aikaan :) Ihan luksusta!

Mukavasti meni siis viikonloppu Helsingissä. Palkintoruoat tosin oli juuri sitä Royal Caninin kuivaruokaa mitä Peku ei voi syödä :( Kotikissat saivat myös pari kissanminttulelua ja niiden kanssa onkin aika kulunut mukavasti meidän laumalla.

Ja niin mun tuuria... olinhan mä ehtinyt kissojen kanssa olla kotona peräti 2 tuntia kun koin ahaa-elämyksen: vatsatauti! Onpahan muuten sitkeä versio. Onni onnettomuudessa on se, että vatsatauti iski muhun eikä kissoihin :)

torstai 3. maaliskuuta 2011

Kuka ihmeen Ässä?

Ässä Hässäkkä

Ässä on ihan ässä kaikessa, ainakin omasta mielestään. Ässä on jokapaikanhöylä joka auttaa vaikkei apua tarvittaisikaan, Ässä kuitenkin auttaa ihan vain varmuuden vuoksi. Usein Ässän auttaminen johtaa siihen, että autettavalla on kaksinkertainen määrä hommia.

Ässällä on iso nenä, joka tunkeutuu milloin mihinkin. Ässän nenä on myös kova tökkimään. Töktöktök, huomaatsä nyt mut, töktöktök!?! Tiedettähän ne karkkipussit, Ässä Hässäkät? Meillä ei tarvita sellaisia, meillä on Ässä Hässäkkä joka päivä - kissan muodossa tosin. Niin, ja Ässällä on aina salmiakkia nenässä (eli suomeksi sanottuna salmiakinmuotoinen musta laikku nenässä).

Kun Ässällä on oikein hyvä olla, Ässä kuolaa. Ässällä on usein oikein hyvä olla. Ässä myös isottelee autoille ja syö kantarelleja, kurkkua ja paprikaa.

Ässä harrastaa vauhdikkaita urheilulajeja, kissanäyttelyitä sekä paljaiden jalkojen pureskelua (etenkin silloin kun jalat ovat nukkuvan ihmisen ja ne näkyvät peiton alta). Myös kehräys kuuluu Ässän harrastuksiin.

Ässä on sähkömies, ruokakriitikko, remonttireiska ja muusikko - kaikki samassa paketissa. Tarvittaessa Ässältä sujuvat myös erilaiset käsityöt, digiboxin ohjelmointi sekä nettiin kirjoittelu. Mutta osaa Ässä ihan opetettuja temppujakin, kuten lelun noutamisen ja takajaloilla ilman tukea kävelyn.

Sellainen on Ässä, blogikissa joka on tehnyt moniin lähtemättömän vaikutuksen ihan vain olemalla Ässä. Hurmaava riiviö, joka suotta ei ole saanut lisänimeä Hässäkkä. Ässä on myös melkoinen pokerinaama ja CFA-näyttelyissä Ässä tunnetaankin nimellä Ace the Pokerface Ässä-nimen aiheuttaessa jonkin asteista hilpeyttä englanninkielisissä tuomareissa :)

Ässä Hätähousu

Ässä on hätähousu. Erehdyinpä koskemaan katkarapupussiin Ässän nähden (enkö mä ikinä opi?) ja siinä sitä taas oltiin. Pulassa Herra Hätähousun kanssa. Katkaravut on yleensä kohtalaisen jäässä vietettyään hyvin tovin kaupan pakastealtaassa. Tämä kerta ei tehnyt poikkeusta.

Koska Ässä on hyvin, hyvin, hyvin perso katkaravuille, mun oli pakko kaataa jäisiä rapuja kippoon sulamaan. Ajatuksena että saavat sulaa huoneenlämmössä kaikessa rauhassa. No joo, tuhoon tuomittu ajatushan se oli. Ne ravut missään kaikessa rauhassa saa sulaa kun Ässä ne kerran jo näki.

Eipä siinä muu auttanut kuin laittaa katkaravut hetkeksi mikroon pyörimään. Mutta voi sitä Ässä Hätähousun suurta hätää ja huolta kun herkkukatkaravut pyörivät mikrossa eikä niihin päässyt käsiksi millään! Ruokapöydällä piti ihan takajaloilla seistä ja yrittää kaula pitkänä kurkkia, mutta ei näkynyt rapuja. En olekaan aikoihin nähnyt Ässän kasvoilla yhtä huolestunutta ilmettä :)

Hyvää kannattaa odottaa ja odotus palkitaan. Puolen minuutin kuluttua Ässä sai nokkansa eteen kipollisen sulaneita katkarapuja. On helppoa olla pieni ja suloinen kissa :)

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 25.2.2011)

Ässä Hässäkkä jumissa, osa 1

Ja osa 1 ihan siitä syystä, että tämä kissa tulee elämänsä aikana ihan takuuvarmasti olemaan jumissa enemmän kuin yhden kerran. Eipä tartte sitten jälkikäteen enää korjailla osien numeroita kun suosiolla aloittaa merkitsemällä ensimmäiseen osaan numeron 1.

Tässä taannoin vietin sairaslomapäivää kotona (jälkeenpäin ajateltuna: onneksi olin sairaslomalla). Ässä pyöri vähän siellä sun täällä, kuten sillä nyt sattuu olemaan tapana. Pakkailin pari pakettia postiin vietäväksi ja siinä oli Ässän hauska juosta jaloissa aiheuttamassa hiusten harmaantumista ja pelihousujen repeytymistä.

Meillä on kissoja varten lukuisia paikkoja yläilmoissa: komerojen ja hyllyjen päällystöjä sekä korkeita kiipeilypuita. Kuuntelin, että joku hyppäsi makuuhuoneessa komeron päälle tai komeron päältä, siitä kun kuuluu sellainen tietynlainen ääni. Kävin pari kertaa katsomassakin kuka siellä loikkii, mutten nähnyt ketään joten päättelin sen olevan Lula. Lula-neiti häviää melko tehokkaasti näkymättömiin kun menen katsomaan mitä se puuhailee (Lula on siis löytökissa, joka suhtautuu ihmisiin hyvin varauksellisesti).

Jatkoin pakettien tekemistä ja ihmettelin kun ei Ässää näkynyt. Kävin laittamassa kissoille kuivaruokaa keittiöön, ei näkynyt Ässää vieläkään. Hakiessani tavaroita makuuhuoneen komerosta kuuntelin, että jostain kuului vaimeana kissan oksentamista muistuttava ääni. Yritin selvittää äänen aiheuttajaa, mutta sängyn alla ei ollut ketään. Ei myöskään komeroissa eikä kuljetusboxeissa. Ajattelin että ääni kuului varmaankin pihalta jostain.

Huutelin vielä Ässää, mutta kun se on joskus niin uninen niin en sen kummemmin ihmetellyt ettei Ässä saapunut paikalle. Lähdin käymään postissa ja kaupassa, kyllä se Ässä sitten tulee eteisessä taas vastaan kun tulen kotiin. Tein reissun ja tulin takaisin kotiin, tällä kertaa ei kukaan tullut eteisessä vastaan.

Asetuin sohvalle virkkaamaan kissanleluja. Hetken aikaa virkattuani joku sisäinen ääni sanoi "etsi nyt vielä kuitenkin sitä Ässää". Nousin, menin keittiöön ja laitoin purkkiruokaa kissoille. Huutelin Ässää, muttei vieläkään mitään. Lula tuli keittiöön, näykki purkkiruokaa hieman muttei kunnolla syönyt kuitenkaan. Koko ajan Lula katsoi mua suoraan silmiin - ja sitähän tuo kissa ei siis käytännössä katsoen koskaan tee. Kokeeksi sanoin Lulalle "Lula, missä Ässä? Näytä mammalle missä Ässä!"

Lula lähti makuuhuoneeseen ja kääntyi useaan kertaan katsomaan, että ihan varmasti tulen perässä. Lula, joka yleensä lähinnä varmistaa ettei kukaan seuraa! Lula istuutui Jarin vaatekomeron eteen ja istui siinä kuin tatti niin kauan että kurkkasin komeron ja seinän väliin. Sen jälkeen Lula juoksi pois.

Komeron ja seinän välistä löytyi Ässä! Ilmeisesti Ässä oli kävellyt lämpöpatterin päällä, mutta tassut olivat livenneet ja sen seurauksena Ässä oli pudonnut lämpöpatterin putkien ja seinän väliin - pää alaspäin. Hädissäni yritin vetää Ässää takajaloista, mutta kissa alkoi huutaa. En siitä kulmasta nähnyt miten pää oli juuttunut kiinni, joten en uskaltanut vetää kovin kovaa. Ässän takajalat ja häntä olivat jo ihan jääkylmät!

Paniikissa soitin Jarille töihin ja yritin selittää, että Ässä on jäänyt jumiin ja nyt se ihan varmasti kuolee. Meni hetki ennen kuin Jari tajusi mun selityksistä yhtään mitään, mutta heti kun tajusi, pyysi lupaa lähteä kotiin auttamaan. Sillä välin sain kuin sainkin kaksi painavaa lipastoa ja kaksi isoa komeroa siirrettyä eikä Jarin tarvinnutkaan lähteä töistä kotiin. Kun sain lipastot ja komerot siirrettyä, tuli komeron ja seinän väliin sen verran iso rako että Ässä sai jotenkin itsensä kammettua pois seinän ja putkien välistä.

Jalat ja häntä olivat edelleen kylmät, pää puolestaan kuuma. Ässän korvat helottivat tulipunaisina, olihan kissa ollut 2,5 tuntia jumissa pää alaspäin. Hetken aikaa Ässä ravisteli päätään ja lähti sitten kävelemään. Nappasin Ässän syliin ja samalla kun hieroin häntää ja takajalkoja, tutkin ettei kissassa näkynyt mitään kummempaa. Ei haavoja tai mitään muutakaan. Pian Ässä pomppasi pois sylistäni ja painui keittiöön syömään. Sen jälkeen Ässä toi mulle leluhiirensä ja piti leikkiä hiiren noutamista.

Selvittiin siis säikähdyksellä, mutta ei ehkä olisi vaadittu enää paljon siihen että Ässän takapää olisi halvaantunut. Ässä painaa 5,6 kg ja rako jossa poika oli jumissa on jotakuinkin 5 cm. Kissa siis todellakin voi jäädä jumiin ihan yllättävän pieneen rakoon!

Nyt tuo rako on tukittu, Ässähän oli heti samana iltana menossa keksimäänsä paikkaan uudestaan. Vahingosta viisastuu, tällä kertaa säikähdin todella pahasti. Ässältä taisi mennä yksi elämä, nyt on yhdeksästä enää seitsemän jäljellä. Yksi meni tammikuussa kun Ässä sai Axilurista todella vakavat reaktiot (oksensi illasta seuraavaan aamuun noin 20 minuutin välein ja aamulla joutui nesteytykseen).

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 9.9.2010)

Ilotulitus mikrossa

Tulipa kerran tehtyä popcorneja. Laiskan ihmisen popcorneja eli mikropopcorneja. Toisaalta ihan hyvä ettei lähdetty tekemään popcorneja kattilassa, voi vain kuvitella miten suuri Ässän järkytyksen määrä silloin olisi ollut. Pienen Ässän maailmaa järkytti ihan riittävästi pussillinen mikropopcorneja.

Tapansa mukaan Ässä pyöri jaloissa keittiössä. Tämä johtuu ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että Ässällä on AINA nälkä. Varsinkin herkkunälkä. Popcornit on pakattu hämäävästi rapisevaan kääreeseen, joten Ässä syöksyi salamana keittiöön Jarin poistaessa popcornipaketin muovikäärettä. Tietysti sitä vähemmästäkin pieni kissa hämääntyy, eihän toki mikään muu voi rapista kuin kissannamipussi.

Tarkkaavaisena Ässä seurasi, miten popcornit päätyivät mikroon. Mikrossa sulatetaan pakastekalaa. Mikrossa sulatetaan katkarapuja. Jotain herkkuja siis oli ihan varmasti nytkin luvassa. Siis voiko edes muuta kuvitella kun ensin rapisee ja sitten laitetaan jotain mikroon? Mikro laitettiin päälle ja mikron sisälle syttyi valo kuin merkiksi Ässälle - mikrossa pyörii nyt jotain.

Popcornit alkoivat paukahdella ja siinä samassa Ässä syöksyi pois keittiöstä. Ihan yhtä salamana kuin oli sinne tullutkin - joskin sillä erotuksella että nyt oli häntä pörhistynyt lähinnä pulloharjaa muistuttavaksi patukaksi. Ässän silmistä oli luettavissa selvästi "AAARRRRGGGGGH!!!! Karkuuuuuuuuunnnn!" kun se laukkasi hullun lailla pitkin asuntoa. Silmät pyörivät päässä ja paksu pulloharjahäntä viuhtoi vinhasti puolelta toiselle.

Utelias kun on, piti Ässän palata tapahtumapaikalle hetken kuluttua. Ässä oli selvästi kokenut ahaa-elämyksen. "Eiku siis joo, nyt mä niinku tajuan. Tällanen samanlainen ääni kuulu uutenavuotena pihalta kun noi ihmiset oli siellä ja ampu sellasia värikkäitä jutskia taivaalle" Eihän siinä muu auttanut kuin etsiä niitä värikkäitä jutskia keittiöstä. Ei muuten löytynyt, vaikka Ässä kurkki jopa hyllyn ja vitriinien taakse.

Niin vaan voi pienen kissan (tai tässä tapauksessa sanottakoon "pienen") maailman järkkyä jopa mikropopcorneista. Tovin Ässä vielä pähkäili keittiössä ja lopulta sen aivot selkeästi ruksuttivat vastauksen pohdintoihin "Jaajoo, eikäkö sehän siis olikin vaan iskä ku yritti räjäyttää mikron mut ei sit onnistunutkaan siinä. Harmi, se kuitenkin tosissaan yritti. Mut ehkä se sit seuraavalla kerralla onnistuu!"

Sieluni silmin voin nähdä Ässän matkalla kauppaan ostamaan kuulosuojaimia.

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 9.9.2010)

4 tapaa tehdä ikiliikkuja

Ikiliikkujanhan voi tehdä monellakin eri tavalla, mä esittelen nyt vain meillä toimivat, hyväksi havaitut ja varmasti tehokkaat neljä tapaa.

1. Ässä ja ylösalaisin kääntynyt kissojen teltta
Jepjep, joukossa tyhmyys tiivistyy - ja toisinaan myös yksilön aivoissa kahden riisinjyvän erotessa toisistaan. Tai jotain sinne päin. Anteeks kauheesti, mutta mun oli ihan pakko nauraa tässä päivänä eräänä kun katselin Ässän touhuja. Meillä on parikin erilaista kissojen telttaa. Se punainen kissanmallinen on Ässän mielestä parempi. Kuten kaikki tietävät, teltassa on yksi oviaukko josta telttaan pääsee sisään. IKEAn insinöörit on vain pieniä viattomia kissoja kiusatakseen kuitenkin suunnitelleet tähän telttamalliin aukot myös sivuille sekä - krhm - kissan hännän alle. Näihin aukkoihin on viritetty verkkokangasta eikä aukoista näin ollen pääse sisään. Tässä siis ongelman ydin. Ässähän ei ymmärrä ollenkaan, miksei jokaisesta aukosta voi päästä telttaan sisälle.

En mä muuten olis ymmärtänyt asiayhteyttä kissanteltan ja ikiliikkujan välillä, mutta kun Ässä sattui vahingossa kaatamaan tuon kissanmallisen teltan. Ounou, ja vielä niin että suuaukko oli lattiaa vasten! Mitä pieni Ässä-parka nyt voikaan tehdä? Sen sijaan että Ässä olisi kääntänyt teltan takaisin oikeinpäin (kuten meillä muut kissat pruukaa tehdä), Ässä aloitti villin koikkelointitanssin teltan ympärillä. Muutama minuutti paniikinomaista pyörimistä tyyliin "Missäseonmissäseonmissäseon?!? Voi apua, missä se teltan suuaukko on? Se on kadonnuuuuuuttt! Voieivoieivoieivoieivoiei!!!" ja sitten tuli kaksin kerroin naurava mamma auttamaan pikku-Ässää ja käänsi teltan oikeinpäin. Sydän ei olis kestänyt katsoa miten kauan Ässä ravaa telttaa ympäri suuaukkoa etsien :)

2. Peku ja post it -muistilappu
Jätäpä post it -muistilappu Pekun ulottuville liimapuoli ylöspäin. Eiköhän Peku hetken kuluttua tule ja iske karvaisen hanurinsa just tasan tarkkaan siihen liimaraidan kohdalle. Istuu tyytyväisenä, kehrää ja lypsää. Kunnes nousee ylös ja tajuaa "AAAARRRRGGGGHH! Joku... joku... joku peto vainoaa mua! Se roikkuu mun villahousuissa! Hei, auttakaa! Mä en ylety siihen ite!"

Tässäkin tilanteessa tuli pelastava mamma hätiin ja keissi oli ratkaistu. Luultavasti Peku olisi pyörinyt ikuisesti post it -lappu villapöksyissä hulmuten jos en olis auttanut. Nimittäin istuu tollanen lappu yllättävänkin tiukasti kissan villapökissä eikä kissaraukka ylety mitään kautta repimään irti justiisa sopivaan kohtaan sijoittunutta paperilappusta. Ei ihme, että Peku mulkoilee aika pahasti kaikkia muistilappuja nykyään. On se sen verta monta kertaa istahtanut muistilapun päälle.

3. Ässä ja hintalaput
Kenelle oli ylläri, että puhutaan taas Ässästä? Nojoo, ei varmaan kenellekään. Rauhallisen telkkarinkatseluhetken nimittäin keskeytti yhtenä iltana tolkuton naurukohtaus joka oli leviävää sorttia. Ensin hekotin mä ja pian myös Jari kun huomasi mitä tapahtui.

Jokin aika sitten ostin uuden virkkuukoukun. Poistin koukun muovipaketista ja jätin tyhjän paketin sohvalle. Paketista repsotti hintalappu ja eiköhän onneton Ässä mennyt istumaan just sen hintalapun päälle. Hintalappu takertui Ässän häntään kiinni ja Ässä tietysti säikähti. Ässä juoksi pitkin kämppää virkkuukoukkupaketti hännässä roikkuen. "Et seuraa mua! Kuulitko?! Et seuraa mua! E-t s-e-u-r-a-a m-u-a! Tuliko selväks?! ET SEURAA MUA!" Mutta virkkuukoukkupakettihan seurasi sitkeästi.

Jälleen mulla oli ilo toimia pelstavana enkelinä - kun muutaman minuutin kilpajuoksun jälkeen sain Ässän kiinni niin että pystyin sitä auttamaan.

4. Lula ja muovikassi
Mikään ei voita sitä ratkiriemukasta tunnetta, kun keskellä yötä herää epämääräisen kovaan rapinatyyliseen ääneen. Hetken aikaa raksuttaa ja sitten välähtää: muovikassi!

Tjooh, oli sitten Lula löytänyt jostain tyhjän muovikassin ja tunkenut päänsä sangasta sisään. Tämän seurauksena Lula porhalsi pitkin kämppää hullunkiilto silmissä "Tsadapada tsadapada tsadapada tsadapada BATMAAAAN!"

Vähän lisää virikettä hommaan tuo se, että Lula ei luota edes meihin omiin ihmisiin sen vertaa että antaisi koskea muuten kuin nopeasti ohimennen. Puhumattakaan tilanteesta, jossa ilkeä batmanviitta seuraa viatonta kissaa ja rapisuttelee itseään pelottavasti. Tällä kertaa pelastava enkeli oli Jari.

Ja onhan sitä sitten vielä se yksi ihan takuuvarma keino ikiliikkujan tekemiseksi. Otetaan paperilappu, kirjoitetaan molemmille puolille "KÄÄNNÄ!" ja lykätään ruotsalaisen käteen. Mutta se ei toimi meillä, kun ei meillä asu ruotsalaisia :)

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 3.11.2010)

Peruutustutka vs. Laku

Peruutustutka, mjaa. Ei me sellasta tarvita. Meillä on Laku. Koska Laku on ehtinyt jo vähän kypsempään ikään ja on erittäin kokenut matkustaja, on se katsonut oikeudekseen ja jopa velvollisuudekseen pitää huolen meidän autoilun valvomisesta. Onhan toki totta, että Laku matkusti ensimmäisen kerran autossa Lohjalta Porvooseen pariviikkoisena eikä ollut matkasta millänsäkään. Mutta tekeekö se sitten Lakusta autoilun asiantuntijan? Tiedä häntä :)

Lakun kanssa autoilu on elämys. Toisinaan vien Lakun ajelulle ihan vain siitä itsekkäästä syystä, että rouva rakastaa autoilua. Varsinkin kun boxi sijoitetaan etupenkille niin, että Laku näkee kunnolla ulos. Mahtaa olla ekologista viedä kissaa autoilemaan aina silloin tällöin. Noh, tämä sallittakoon vanhan rouvan mielialan kohentamiseksi.

Laku vihaa liikennevaloja. Vihreät valot on ihan OK, mutta auta armias jos pitää punaisiin valoihin pysähtyä! Siinä saa kuulla kunniansa niin kuski, apukuski, kanssamatkustajat, liikennevalot kuin valtion virkamiehetkin. Lakun periaate tuntuu olevan se, että kun nyt kerran autoillaan niin ei siinä sitten mitään jarruja ruveta painelemaan. Lienee sanomattakin selvää, että Lakulla on suora yhteys jarrupolkimeen. Voit painaa jarrua miten kevyesti ja huomaamattomasti tahansa, mutta Laku huomaa sen aina. Ihan joka kerta. Ja kommentteja satelee.

Laku rakastaa vauhtia. Alle 80 km/h vauhti on Lakun mielestä nynnyjä varten. Kaheksaakymppiä vaan läpi Lohjan keskustan on Lakun motto. On varmaankin jonkinlainen itsestäänselvyys, että motarit on sitten Lakun suosikkeja. Kaupunkiajoa ei Lakun kanssa hirveästi viitsi harrastaa, sen verran rankkaa marmatusta kuuluu Lakun boxista. Mutta tuollaisessa maantie- ja motariajossa on rouva kyllä ominaisuudessaan.

Joskus on käynyt mielessä, että saattais hitusen naurattaa jos poliisit sattuis pysäyttämään silloin kun on Laku kyydissä. Jestas sitä marmatuksen määrää! Lakulle varmaan kirjoitettais sakot virkavallan vastustamisesta. Täytyy vaan toivoa, että jos joskus poliisit pysäyttää kun on Laku kyydissä, sattuu kohdalle huumorintajuinen poliisi. Tarpeen vaatiessa Lakukin voi kyllä puhaltaa, on meinaan kohtuullisen kova ilmaisemaan mielipiteitään sylkemällä tuo rouvakissa. Sais poliisit komian puhalluksen :)

Oon kerran ollut kolarissa Lakun kanssa. Peku on muuten näin sivumennen mainitakseni ollut kolarissa kahdesti. Täti tuli kolmion takaa mun auton kylkeen ja niinhän siinä sitten kävi, että pakko oli pysähtyä selvittelemään kun meni Pösö kokolailla kauniisti ruttuun. Että mä nautin kun Laku antoi tädin kuulla kunniansa! Takapenkiltä Lakun boxista kuului sen sortin mäkätys, että se tätikään ei mitenkään voinut olla kuulematta sitä. Ehkäpä se siksi totesikin, että "Ai sulla on kisujakin siellä autossa" :) Joo, totta mooses. Ja kovaäänisiä kisuja onkin. Lakua jurppi kun joutui sillä lailla pysähtymään - ja vielä muuttokuorman kanssa. Oltiin nääs Lakun ja Pekun kanssa ekaa kertaa tulossa tutustumaan tähän nykyiseen asuntoon.

Viehättävin ominaisuus autoilevassa Lakussa on pettämätön peruutustutka. Silloin harvoin kun Laku saa matkustaa mun sylissä Jarin ajaessa autoa, on rouvalla kova kiire siinä vaiheessa kun Jari parkkeeraa auton. Pitää seilata mun sylistä Jarin syliin ja taas takaisin mun syliin ja taas Jarin syliin ja... Laku tööttää nenänsä ihan kiinni auton ikkunaan nähdäkseen, että auto varmasti menee tyylikkäästi parkkiruutuun. Lakua suorastaan hävettää, jos auto jää viivan päälle. Kun suoritus on Lakun mielestä täys kymppi, rouva istahtaa mun syliin odottamaan että saa vaappua ihan itse kaulapannassa ja Flexissä kotiovelle.

Hmm... Pitäiskö lainata Lakua Tekniikan maailma -lehteen? Näen sieluni silmin otsikon "Testissä auton peruutustutkat. Laku-kissa sai täydet viisi tähteä!"

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 4.11.2010)

Sukupuolierot

Jos haluat asuntoosi ripauksen harmoniaa ja runsaasti älykkyyttä, hanki tyttökissa. Et varmasti tule pettymään :) Sen sijaan saatat kyllä saada harmaita hiuksia ja repiä useammatkin pelihousut yrittäessäsi olla fiksumpi kuin tuo suloinen kaunotar, jolla silkkihansikkaiden sijaan yllättävän usein onkin piikkihansikkaat.

Olen vakaasti sitä mieltä, että tyttökissat ovat maailman älykkäimpiä eläimiä. Ne ovat pohdiskelevia eivätkä ne tee mitään turhan takia. Ai et usko vai? Okei, muutama esimerkki sitten kehiin.

Laku tietää, että roskiskaappiin EI ole kissoilla mitään asiaa. Laku myös osaa avata kaikki ovet jotka eivät ole lukossa. Niinpä Laku hetken tuumaili, avasi roskiskaapin oven ja odotti että Peku menee kaappiin. Tämän jälkeen Laku pamautti oven kiinni ja säntäsi kertomaan meille, miten Peku on roskiskaapissa vaikkei sinne saa mennä. Hirveellä tohinalla piti olkkariin tulla selittämään jotain ja saada meidät molemmat lähtemään keittiöön. Eikä Laku tehnyt tätä meidän ensimmäisessä asunnossa ihan paria kertaa vaan useita kymmeniä kertoja. Joka kerta se näytti yhtä vahingoniloiselta kun ovi avattiin ja Peku tuli iloisena kaapista ulos. Joka kerta Laku näytti yhtä pettyneeltä kun Peku ei saanutkaan toruja.

Otin kissat mukaan katsomaan uutta asuntoa kun vasta murto-osa tavaroista oli muutettu. Laku pähkäili hetken aikaa eteisessä, avasi sitten järjestelmällisesti jokaisen kaapinoven ja totesi kaapin tyhjäksi - ja sulki ovet perässään. Sama juttu makuuhuoneessa ja keittiössä. Keittiössä Laku kävi läpi myös kaikki laatikot. Sen jälkeen Laku ei koskaan tuossa asunnossa avannut kaappien ovia tai keittiön laatikoita - miks niitä pitäis availla kun ei niissä kuitenkaan ole mitään :) Kukaan ei muistanut kertoa Lakulle, että kyllä niihin kaappeihin ja laatikoihin oikeesti tuli tavaraa.

Edellisessä asunnossa meillä oli kissojen ruokakupit tiskipöydällä. Laku on yösyöpöttelijä ja joka yö kun rouva kävi syömässä, se sytytti keittiöön valot ja sammutti ne lähtiessään. Ensalkuun heräsin ja säikähdin aina kun keittiöön keskellä yötä sytytettiin valot, mutta ajan mittaan totuin tuohon(kin) Lakun tapaan. Laku tosin on säikäyttäynyt meidät toooooosi pahasti tuolla valot päälle! -taidollaan. Katottiin kauhuleffaa pimeässä ja Laku keksi sytyttää valot. Ei se leffa ollut pelottava, mutta se valojen yhtäkkinen päälle laittaminen oli kieltämättä aika karmivaa ja me Jarin kanssa pompattiin melko komeesti :) Lakulla oli ihan varmasti hauskaa.

Niin ikään edellisessä asunnossa Lakulla oli tapana juoda suoraan vesihanasta. Laku kehitteli ihan oman juttunsa: se opetteli avaamaan ja sulkemaan vesihanan. Peku oppi matkimalla Lakua avaamaan hanan, muttei koskaan sulkemaan. Niinpä Laku sitten kulki Pekun perässä ja sulki auki jätetyn vesihanan.

Jos taas haluat asuntoosi aimo annoksen huumoria ja reilusti vauhtia, hanki poikakissa. Ainakin meillä on kaksi kollia, jotka ihan selkeesti on synnynnäisiä pellejä. Peku ja Ässä tekee ihan mitä vaan että niille nauretaan. Pekulla on vielä oma bravuuri: kun sille nauraa, se alkaa kieriä lattialla tai tuolissa ihan kuin olis tikahtua itsekin nauruun. Peku harrastaa myös ilmeilyä. Jos oon huonolla tuulella, Peku tulee mun naaman eteen ja läväyttää Lauri Tähkä -ilmeensä. Peku tietää, että mä en mitenkään voi olla nauramatta kun se lauritähkäilee :)

Niin ja sitä vauhtia, sitä kyllä piisaa! On ihan hirveen hauskaa juosta vaan päättömästi ympäri kämppää, välillä potkaista eteisen ovesta vauhtia ja taas juosta hurrrrrjaa vauhtia olkkariin, sohvan kautta kiipeilypuuhun ja sieltä sitten taas jonnekin muualle. Tytöt ei meillä koskaan juokse niin mielipuolisesti kuin pojat.

Kolleissa on kyllä se riski, että ovat liiankin vitsikkäitä. Meillä meinaan harrastetaan leikkiä nimeltä mamma katuun hinnalla millä hyvänsä. Mä johdan vielä toistaiseksi, mutta en tiedä miten kauan. Lähes päivittäin Peku tai Ässä jemmaa kovan pallon maton alle niin, että mä meinaan lentää mahtavasti kun astun siihen päälle. Välillä jäädään nurkan taakse kytikselle, jotta josko se mamma nyt kolahtais laminaattiin. Toinen varma keino saada mamma menettämään tasapaino on juosta kahden kollin voimin jalkoihin. Toinen toisesta suunnasta ja toinen toisesta. Ai että mä olen sen miljoona kertaa hakenut seinistä tukea ton takia :)

Tytöt ei meillä myöskään leiki hengellään syöksymällä tuolin/sohvan/sängyn ja istuvan ihmisen hanurin väliin ihan viime hetkellä. Poikien mielestä se on kauhean hauska leikki. Joku kaunis päivä jompi kumpi vielä ihan oikeesti jää alle.

Toisaalta, jos haluat että kotona on feng shui kondiksessa, kannattaa ehdottomasti hankkia sekä tyttö- että poikakissa. Tietysti mieluiten useampi yksilö kumpaakin sukupuolta niin pääsee noi ominaisuudet paremmin oikeuksiinsa :)

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 7.11.2010)

Yrjö kävi kylässä - eli lista parhaiten tähdätyistä karvanakeista

Veikkaanpa, että melkein jokainen kissan palvelusväkeen kuuluva joutuu toisinaan todistamaan miten Yrjö on käynyt kylässä. Mitä enemmän kissoja, sitä enemmän hyvin tähdättyjä karvanakkeja. Wuhuu! Kyllä, olen emetofoobikko mutta kissojen oksennusten siivoilu ei enää jaksa mua järkyttää.

En ole urheilun suuri ystävä, mutta pikajuoksun ennätysaikoja voi nähdä kun jostakin päin asuntoa kuuluu tuttu ja turvallinen oghoghoghogh-ääni. Kuka?! Missä?! EI sinne valkoiselle matolle! Voi perkele, myöhästyin. Joskus olen jopa ennättänyt työntää sanomalehden alle ja päässyt hieman vähemmällä siivoamisella. Paino kuitenkin sanalla joskus. Tarkoittaa, että noin 2% tapauksista sanomalehtikikka onnistuu.

Pistetääs heittäen jotain top 10-listan tynkää kehiin :) Jepajee, tämähän on aina yhtä mielenkiintoinen aihe ja tällä aiheella vaan on niin hauskaa järkyttää ihmisiä kahvipöydässä.

Hirveän yllättävää, että Peku sijoittuu listan kärkeen? Noup. Huonovatsaisena ja aiemmin tolkuttomasti karvanakkeja laattailleena Peku on ehtinyt saavuttaa yhden jos toisenkin meriitin tällä saralla. Nice. Onneksi ruokavalion saaminen vihdoin ja viimein kohdilleen toi muutoksen ja herra pulauttelee karvanakkeja äärimmäisen harvoin.

1. Peku & peitto. Oli synkkä ja myrskyinen yö. Paitsi ettei ollut synkkää eikä myrskyistä ja yökin oli kääntynyt jo aamuun. Ihan sama. Heräsin siihen, kun Peku lonksutteli oksennusta enteilevästi... missäpä muuallakaan kuin selällään nukkuvan Jarin vatsan päällä. Pikkasen oli hilpeetä ja naurussa pitelemistä, kun tönin Jaria hereillä "Hei, herää! Mut älä liiku! Peku meinaan just oksentaa sun päälle. Oo ihan liikkumatta vaan, mä siivoon." Tiedä sitten miksei Jari ollut ihan yhtä hilpeällä mielellä. Miehet...

2. Lula & sänky. Koska Lulan mielestä Peku on ihana, Lula haluaa tehdä kaiken kuten Peku. Iltapalaksi saatu Almo Naturen tonnikala-ateria pyrki kovasti tulemaan takaisin - pitiks se sitten ahmia niin vauhdilla. Nooooh, Lula on Lula ja hitaasti syöminen ei sovi Lulan kanssa samaan lauseeseen. Sillä aikaa kun me pyörittiin kaupungilla rinksaa perjantai-illan kunniaksi, oli Lula bilettänyt sängyssä kuin Peku konsanaan. Takaisin tullessa odotti iloinen ylläri mun peitolla: se Almo Naturen tonnikala-ateria. Siististi jaoteltuna kolmeen pieneen kasaan niin, että koko pussilakana oli taiteiltu.

3. Lula & justiisa leikatut kankaat. Neiti Ahneus oli jälleen ollut vauhdissa sillä aikaa kun palvelusväki asioi ruokakaupassa. Mulla oli just leikatut kankaat vielä leviänä keittiön pöydällä ja sekös piti sitten Lulan mielestä kruunata muistolaatalla. Sillä hetkellä ei naurattanut, nyt jo vähän pistää hymyilyttämään.

4. Peku & mun uusi talvitakki. Hei vähänkö siistiä, sen yhden ainoan kerran kun mä ostan uuden talvitakin kaupasta niin Peku päättää pudottaa sen naulakosta parin päivän kuluttua ostamisesta. Ja mikäs sen mukavampaa kuin rökästä pienet karvanagenderit mamman uudelle takille. En tiennyt oisko pitänyt itkeä vaiko nauraa (taisin lähinnä tehdä sitä ensin mainittua) kun kuuden aikaan aamuyöllä sulloin pitkää ja paksua bränikkää takkia pesukoneeseen. Joo sori naapurit, mut se takki oli pakko pestä heti.

5. Ässä & matto. Ässä ja matto ne yhteen soppii, huomenna pannaan siivouskoppiin. Matot on Ässän bravuuri. Uskomattomin saavutus on valehtelematta ruokalautasen kokoinen kasa kerran masussa käynyttä ruokaa työhuoneen matolla. Loistokkain saavutus puolestaan se paloauton värinen namien jälkeinen oksennus makuuhuoneen puhtaalla matolla, keskelle valkoista raitaa tähdättynä.

6. Peku & näppis. On se vaan niin kiva silmät ristissä aamulla hipsiä koneelle, avata näyttö ja painaa sähköpstin pikanäp... mitä helv...?!? Kokolailla keskelle näppistä tähdätty ei-enää-niin-tuore oksennus on iloinen ylläri. Operaatio näppiksen pesu. Nyt voin ihan kokemuksesta sanoa, että näppiksestä löytyy noin about miljoona pientä liikkuvaa osaa ja ruuvitkin hukkuu helposti. Mutta tulipahan näppis puhdistettua kerrankin kunnolla.

7. Peku & työpöydän lamppu. Peku se vaan osaa kohdistaa. Jepulis. Eräänä aamuna mua odotti pieni suloinen ylläri: karvanakki roikkui työpöydän lampusta. Onneks huomasin ennen kuin pistin valon lamppuun. Olis mahtanut olla hehkeet aromit kun karvanakki kera limojen olis lämmennyt.

8. Peku & jalkapohjan mittainen ylläri. Jotta hyvää huomenta vaan sullekin niin. Ootko ikinä astunut sängystä noustessa paljaalla jalalla just tasan jalkapohjan mittaiseen kissan aikaansaamaan oksennukseen? Et vai. Ole onnellinen. Mä nimittäin olen. Sillä hetkellä teki mieli piilottaa kaikki asunnosta löytyvät viivottimet ja mittanauhat. Jollainhan toi kissa on osannut mitoittaa oksennuksensa vastaamaan mun paljasta jalkapohjaa. Siinä oli riemu ylimmillään, hyvä etten lentänyt selälleni. Oli jokseenkin liukasta tavaraa.

9. Lula & kiipeilypuu. Tämä yhdistelmä EI toimi silloin kun Lulalla on karvanakkipäivä. Kiipeilypuuta ei sovi sotkea, joten lentävä karvanakki kohdistetaan kiipeilypuun ulkopuolella. Yläilmoista tietenkin, kuinkas muuten. Sohvatyynyt ovat usein toimineet lahjan vastaanottajina. Usein tuo muistomerkki iskee silmään vasta kun se on lähes fossiloitunut - ja joku vieras ihminen istuu sohvalla sen tyynyn vieressä.

10. Laku & kengät. Äsken just etsin oksennusäänen aiheuttajaa. Pojat eliminoitu, molemmat oli näköetäisyydellä. Tytöt! Lula se ei voinut olla, Lula nukkui kiipeilypuun alla. Laku. Melkein oli sitten mun kenkään osunut. Kerran Laku onnistui tähtäämään suoraan kenkään sisälle. Onneks oli Jarin kenkä eikä mun :)

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 16.11.2010)

Sukka laatikolla

Siis ihan kirjaimellisesti - ja otsikossa ei oo kirjoitusvirhettä. Sukka oli laatikolla, mä en ollut sukkalaatikolla :)

Peku koki aamulla elämänsä pahimman järkytyksen. Tai ehkä pahin oli se kun tossa yhtenä päivänä rynnin kotiin SUVAKin arpajaisvoittojen kanssa, pahaa-aavistamaton Peku oli eteisessä mua vastassa ja siinä hötäkässä sitten tulin potkaisseeksi yhdessä kassissa ollutta peltilaatikkoa sillä seurauksella, että laatikosta lähti karrrrrmea kolina. Enpä oo aikoihin nähnyt Pekun poistuvan paikalta niin nopeasti ja karvat niin pystyssä. Pitkäkarvainen kissa on jokseenkin koominen näky pelästyessään.

Muttamutta... se aamulla koettu järkytys. Lunta! Parvekkeella oli lunta! Yöllä oli satanut ihan kiitettävästi lunta ja tokihan sitä verkotetulle parvekkeellekin tuppaa tulemaan. Muu lössi lähti aamulla parvekkeelle ihan innoissaan, mutta mitä tekee Peku (joka nyt sattuu olemaan tämän perheen karvaisin ja paksuturkkisin kissa)? No niinpä! Heittää uukkarit kynnyksellä eikä tasan lähde mihkään ulos lumeen hytisemään. Menee tukkakin sekasin ja kaikkee. Uus yritys hetken päästä, oisko lumi jo ehtinyt sulaa? No ei. Taas ympäri kynnyksellä. Lopulta nostin Pekun parvekkeelle tyyliin "ei tää nyt hei ole niin kauheeta, tää on lunta, muistatko, lunta, sitä mistä sä oot ennenkin tykännyt". Mutku ei ni ei. Taas käännyttiin ympäri. Luulis kyllä noilla varvasvälitupsuilla voivan vähän ulkoilla lumessakin.

Ja sama homma iltapäivällä kun tulin kotiin. Peku kinusi parvekkeelle, mutta heitti taas uukkarin kynnyksellä kun avasin oven. Kai se on sitten tullut vanhaksi? Laku on kyllä vuoden vanhempi ja paineli ihan tyytyväisenä parvekkeelle niin aamulla kuin iltapäivälläkin. Paitsi että iltapäivällä sain kuulla kunniani kun melkein jätin Rouva Limpun hännän oven väliin. Ettäs kehtasin!

Niin, ja se sukka ja laatikko mutta ei sukkalaatikko. En tiedä oliko joku hienovarainen vihje vai mikä juttu tää oli, mutta mun sukka oli päivän aikana kiikutettu kissojen hiekkalaatikkoon. Sieltä se hätääntyneenä tapitti mua pyytäen pelastamaan itsensä kun tulin koulusta. Syyllinen ei jättänyt johtolankoja, mutta Laku ei ainakaan sukkaparkaa ole hiekkikseen kiikuttanut. Lula sen sijaan tykkäsi pienenä kovasti peitellä tuotoksiaan sukilla. Peku taas roudailee kaikenlaista muutakin joten miksi ei sukkaa? Ässällä puolestaan on niin kieroutunut huumorintaju, että on saattanut vallan mainiosti kantaa mamman sukan hiekkikseen ihan vain siitä syystä etten ehtinyt aamulla heitellä herralle hiirtä.

Tiedä sitten mikä vihje tuo oli. Hiekkaa pitäis laatikoissa olla enemmän? Hiekan pitäis olla pehmeämpää? Vai haiseeko mun sukat muka noin pahalle että ne erehdytään viemään hiekkikseen? Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kyseessä oli puhdas sukka.

Herrasväellä on muuten elämää suurempi ongelma. Niillä on nälkä. Siis n-ä-l-k-ä! Eilen käytin Lakun lääkärissä ja käsky kävi jotta rouvalta nyt jenkkakahvat pois tai terveys pettää, joten ruoka-annoksia piti pienentää. Laku piti jo aiemmin illalla ihan hirveän konsertin rämisyttelemällä kaikkia löytämiään peltipurkkeja. Askartelin tyhjästä Gourmet Gold -pahvilootasta noille raksulootan: teippasin päät kiinni ja leikkasin lootaan muutaman tassunmentävän aukon. Sitten kaadoin vähän kuivaruokaa lootaan ja pistin lootan lattialle. Pekulla paloi käpy kun lootan aukot oli liian pieniä sen tassuille. Lulalla paloi käpy kun ruokaa sai vain pari nappulaa kerrallaan joten se kaatoi koko höskän. Ässä jaksoi ihmeen kauan sörköttää tassullaan kuivaruokanappuloita. Laku tais sitten kuitenkin jäädä aika lailla ilman kuivaruokaa kun nuo muut sähelsi sen lootan kimpussa. Aamulla Laku saa taas ruokaa :)

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 18.11.2010)

Pesupäivä

Tänää alkoi ensi viikon CFA-näyttelyyn valmistautuminen. Alkuviikosta jo totesin, että se on Pekulla pesupäivä vielä tällä viikolla. Äsken Pekua kammatessani huomasin, että jopahan on rasvainen häntä. Ei muuta kuin kissa kainaloon ja suihkuun!

Toinen pesu tehdään vielä ensi viikolla, joskus loppuviikosta. Nyt pesin kissan vain Fairylla rasvan poistamiseksi turkista. Mä en ymmärrä mitä tuo kissa on tehnyt, ei ole aikoihin ollut turkki noin rasvainen. Katsotaan miten Fairylla peseminen vaikuttaa, Peku kuivattelee tällä hetkellä itseään jossain (luultavasti sängyssä mun paikalla kuten yleensä).

Ensi viikolla pestään myös Ässä. Innolla odotan mitä siitä tulee... Ässää ei ole hetkeen pesty ja se voi kovastikin riemastua huomatessaan joutuvansa suihkuun. Ässä kyllä pitää vedestä, mutta koskaan ei voi tietää millä tuulella se pesun suhteen on. Toisinaan peseminen on sen mielestä enemmän kuin OK ja joskus taas peseminen on Maailman Suurin Vääryys.

Pekun peseminen, se on helppoa! Kissa kainaloon ja suihkuun, kastellaan kissa samalla kun kissa kehrää ja lypsää tassuillaan. Laitetaan pesuaine turkkiin ja vaahdotetaan, kissa kehräilee edelleen onnellisena. Huuhdellaan huolellisesti ettei iho ala kutista, puserretaan pitkästä turkista suurimmat vedet pois ja kapaloidaan kissa pyyhkeeseen. Kas näin on kissa pesty :) Samaa en uskaltaisi yrittää Lakun kanssa... en ainakaan ilman haarniskaa.

Pitää katsoa mitä kaikkea pojat vielä tarvii näyttelyyn. Pääkallo- ja rockteema taitaa olla tämän vuoden juttu meillä ;)

Näyttelyvuosi 2010

On tullut pidettyä hiljaiseloa blogin suhteen muiden kiireiden takia. Ennen tämän vuoden näyttelyputkea haluan kuitenkin tehdä vielä yhteenvedon näyttelyvuodesta 2010 :)

Vuonna 2010 kokeiltiin ensimmäistä kertaa TICA-näyttelyä Pekun ja Ässän kanssa. Molemmat pojat pitävät TICA-näyttelyistä ja niistä meidät tapaa jatkossakin. Etenkin Pekulla oli ihan huikea TICA-näyttelyvuosi - miehen ikään ehtinyt äijä ylsi kerran jopa Best of Best -kilpailussa ensimmäiselle sijalle. Aika hyvin kahden TICA-näyttelyn kokemuksella :) Ässä sijoittui samaisessa Best of Best -kilpailussa sijalle kolme. Molemmat pojat saivat vielä ennen joulua Triple Grand Master -tittelinsä. Siispä vielä jälkikäteen: onnea mamman komeille pojille!

Myös CFA-näyttelyitä kokeiltiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010. Mukana oli vain Ässä kun Pekulla oli jo ollut niin tiivis näyttelyputki. Kokemus oli sekä kissalle että palvelijalle niin positiivinen, että tänä vuonna yritämme päästä jokaiseen Suomessa järjestettävään CFA-näyttelyyn :)

FIFé-näyttelyiden saralla Peku teki yllätyksen toisensa perään. Tämä oli Pekun paras FIFé-näyttelyvuosi koskaan - eikä varmaankaan enää toista yhtä menestyksekästä vuotta tule sillä Peku alkaa jo olla ikämies. Ensin maaliskuussa Turussa Peku oli TP ja urosveteraaneissa 1. Sitten matkattiin Helsinkiin huhtikuussa. PetExpon hälinästä huolimatta Peku teki todellisen yllätysjysäytyksen ja lähes pudotti palvelijansa polvilleen: TP jälleen! Tällä kertaa taakse jäi 6 hienoa pitkäkarvaista kotikissaurosta. Peku selvästi pääsi voittamisen makuun Porvoossa TICA-näyttelyssä lokakuussa ja putkea piti tottakai jatkaa myös FIFé-näyttelyiden puolella, joten vuoden 2010 kolmas TP irtosi Helsingistä lokakuussa. FIFé-näyttelyvuosi pistettiin pakettiin marraskuun lopussa Turussa Pekun rysäyttäessä kotikissaveteraaneissa BIS-tuloksen :) Kotiin tuotiin jälleen yksi hieno pokaali poikien pokaalikaappia koristamaan.

Vuoden 2010 viimeinen näyttely vietettiin kotoisissa tunnelmissa Lohjalla. Näyttelyvuoden päätti SUVAK ry:n kotikissanäyttely - ja taas Peku nähtiin paneelissa. Kotiin tuotiin paras vastakkainen veteraani -palkinto. Samaisessa näyttelyssä Laku yllätti saamalla elämänsä ensimmäisen pokaalin! Kyllä oli isäntä hymyssä suin kun Laku kotona esitteli pystiään :) Arvostelussakin Laku käyttäytyi mallikkaasti ja arvolleen sopivalla tavalla. Ei sovi veteraanirouvan käyttäytyi miten tahansa. Yleisöllä oli suorastaan hauskaa Lakun arvostellessa merkitsevin katsein sitä vastaan kisanneita veteraaniuroksia :)

Kas näin, meillä oli huima näyttelyvuosi 2010. Tällaista ei koe joka vuosi eikä tällaista voi odottaakaan kokevansa joka vuosi :)

Ässä sen sijaan... no, alkuvuodesta Ässällä meni kivasti, mutta loppuvuodesta alkoi teiniangsti ottaa valtaa eikä Ässä sitten niin millään voinut olla moukaroimatta tuomaria (kynnet sisään vedettyinä tosin, onneksi) ja murisematta arvostelussa koko ajan. Siksipä Ässä jäikin hetkeksi kotiin kasvamaan ja yritetään kohta taas uudestaan :)