Simon's Cat

Kuten varmasti jokainen kissojen kanssa samassa asunnossa elävä tietää, Simon's Cat-videoklippeihin on niin helppo samaistua. Olen bongannut Karvavarpaat useista Simon's Cat-videoista, joten lienee paikallaan kertoa myös muille minkälaisia otuksia Karvavarpaat ovat :)

Traks

Peku

 

Lula

Ässä

Hertta

Ninja (ja Hertta)

Traks ja paprika

Perjantaina meille tuli vieraita. Tein täytettyjä patonkeja ja säästin kotiloita varten sellaiset palat paprikoista joita en käyttänyt patonkeihin. Traks sitten tietysti keksi, että paprikanpala on loistava lelu. Tässä todistusaineistoa videon muodossa.

Ninja, fiksu pikku riiviöni

Ninja on kovin kiinnostunut TV:n katselusta. Ihan kaikki ohjelmat eivät toki kelpaa. Ohjelman linnuista Ninja jaksoi katsoa alusta loppuun, ohjelma taisi kestää 45 minuuttia. Nyt tiedämme hieman enemmän haukoista :)

Kyllä meillä muutkin Karvavarpaat telkkaria katselee. Pekua kiinnosti kovasti aikoinaan Talousuutisten pätkä, jossa meni kananmunia liukuhihnalla. Peku on myös juossut karkuun Ice Age-elokuvan putoilevia jääpuikkoja. Laku katsoi pentuna dokumentin sopuleista. Viime viikolla Hertta katseli kiinnostuneena Totuuden torvet -nimistä viihdeohjelmaa.

Ässä on sitten vähän eri maata. Todella, todella harvoin telkkarista tuleva ohjelma kiinnostaa Ässää. Sen sijaan suljettu TV kiinnostaa kovasti ja sitä Ässä jaksaa tuijotella tunninkin yhteen menoon.

Yhtenä iltana kysyin Jarilta, mitä Ninja oikein niin tarkkaan katsoo telkkarista. Jari totesi Ninjan tuijottavan Latz-mainosta. Ihmekös tuo, Ninja ei juuri muita purkkiruokia suostu syömään kuin Latzin annospusseja. Latz... ei vaan Ninja, fiksu pikku riiviöni :)

Lumilautailun tulevaisuuden huippunimi

Traks on vauhdikas kissa. Nyt on vihdoin löytynyt Traksille sopiva urheiluharrastus: lumilautailu. Snoukka-Traks :)

Traks kuivaharjoittelee kotona sisällä. Onhan se hyvä treenata vaikkei ihan vielä pääsekään ulos lumille treenaamaan. Eilen olin ensimmäistä kertaa todistamassa näitä treenejä. Jäljistä päätelleen Traks on kyllä treenannut useamminkin.

Menin jääkaapille ja Traksille se tarkoittaa vain yhtä asiaa. Kinkkua! Kinkkuakinkkuakinkkuakinkkua! Siis kinkkua! Wou! Kinkkua! Kinkkuaaaaaaaaaaaaaaaa! Traks rakastaa kinkkua siinä määrin, että tärisee eikä meinaa pysyä villahousuissaan kun huomaa jonkun tarttuvan kinkkupakettiin. Niin kävi tälläkin kertaa.

Pahaksi onnekseen Traks huomasi olevansa ihan väärällä puolella keittiötä. Hyllyn päällä. Eikä hyllyn päältä saa kinkkua, pitää mennä jääkaapille. Traks ei tee mitään rauhallisesti. Traksin motto tuntuukin olevan "Ei ehdi nyt!". Hyllyn päältä Traks näki, että Peku, Ässä ja Hertta olivat jo saamassa jotain jääkaapista. Kinkkua, ei se mitään muuta voi olla. Siispä suunnaksi jääkaappi ja vähän äkkiä!

Hyllyn päältä Traks hyppäsi ruokapöydälle. Tarkemmin sanottuna ruokapöydällä olleen peltisen tarjottimen päälle. Tarjotin lähti luistamaan ja Traks hyvin tyylikkäästi matkusti tarjottimen kyydissä pöydän ja seinän väliin. Ääniefektit olivat sitä luokkaa, että kaikki muut keittiössä olleet kissat kaikkosivat vauhdilla. Hetken kuluttua Traks ilmaantui takaisin ruokapöydälle ja kissan kasvoilta oli luettavissa jo tutuksi käynyt ilme "Huono ohjattavuus, muuten hyvä vekotin".

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Traks sai kinkkunsa - ja myös muiden kissojen kinkut. Veikkaanpa, että Traks tulee jatkossakin käyttämään tätä hyvin tehokasta kinkkuannoksen kolminkertaistavaa keinoa...

Pohjan akka harvahammas

Ken on Kalevalaa lukenut, tuntenee hahmon nimeltä Pohjolan emäntä. Tunnetaan myös nimellä Pohjan akka harvahammas. Vähän joku sen tyylinen meillä nyt sitten asuu.

Viime viikon maanantaina tehtiin Lulan kanssa toiminnantäyteinen reissu eläinlääkäriin. Vanhalla asunnolla siivoillessa löysin makuuhuoneen lattialta hampaan. Fy fan! Kissan suussa olevat hampaat on ihan ok, mutta mikä tahansa irronnut hammas saa jonkinlaisen hiirilauman ravaamaan villisti mun selkäpiitä pitkin.

Jonkin aikaa ollaan katseltu, että Lula alkaa muistuttaa Lauri Tähkää (sori Lula). Suupieli on usein samanlaisessa virneessä. Koska Lula ei anna koskea itseensä vaikka muuten luottaakin meihin jo tosi hyvin, on ollut lievästi sanottuna mahdotonta tutkia rouvakissan suuta tarkemmin. Yhtenä iltana olin sitten Lulaa ovelampi. Pidin namia sormien välissä niin, että Lulan oli pakko avata suutaan ja mä näin rouvan suuhun. Olin 95 % varma, että Lulalta puuttuu oikea yläkulmahammas. Siispä soitto eläinlääkäriin vaikka Lula ei missään vaiheessa ole vaikuttanut sairaalta.

Lääkärissä selitin, että kyseessä on kissa, joka ei anna koskea itseensä. Ei ole käsiteltävissä. Ei voi ottaa syliin. Kerta kaikkiaan sinkoaa itsensä maata kiertävälle radalle, jos yrittää ottaa syliin. Ei uskonut eläinlääkäri, no enpä mä varmaan kissaani yli viiden vuoden yhteiselon jälkeen tunnekaan. Piti sitten kokeilla kepillä jäätä, sörkkiä muurahaispesää. Juujuu, otetaan kissa syliin että saadaan rauhoituspiikki annettua.

Idea oli niin loistava, että Lula kerrassaan riemastui. Pitkästä aikaa se jännitti itsensä mun sylissä ja sen jälkeen latasi peliin kaikki voimat ja sinkosi itsensä mun otteesta. Siinä sitten hetki säntäiltiin toimenpidehuoneessa kissan perässä. Kolme ihmistä yritti saada kiinni yhtä kissaa, joka tuntui olevan noin sata kertaa liukkaampi kuin suihkun lattialle pudonnut saippua. Lopulta Lula meni kaapin alle ja eläinlääkäri sai tuikattua rauhoituspiikin.

Kun vihdoin ja viimein pääsi näkemään Lulan suuhun, totuus oli tarua ihmeellisempää. Kulmahammas todella puuttui. Pari hammasta oli tosi huonossa hapessa ja hammaskiveäkin löytyi. Eläinlääkäri poisti hammaskiven ja nyppäsi kaksi hammasta pois. Ensimmäinen lähti irti hipaisemalla, toista joutui vähän enemmän irrottamaan, mutta koska hammas oli todella huonossa kunnossa ja juuri osittain mädäntynyt, oli hammas kuitenkin poistettava. Mä melkein menin pitkin seiniä kun hammas rutisi. Ääni, jota yksinkertaisesti en voi sietää. Kyllä, hammaslääkärikäynnit on aika tuskallisia mulle.

Hieman piti Lulan huoltohenkilökuntaakin paikkailla. Molemmat ihmispalvelijat nimittäin saivat hittiä. Eläinlääkäri oli kolmesta ihmisestä ainoa onnekas joka välttyi haavoilta. Mulla oli oikean käden ranne auki komeammin kuin angstisella teinillä juustohöylän kohtaamisen jälkeen. Kivunsietokykyä löytyy, joten mun mittapuulla sanon vain että ei käsi edes kirvellyt. Miespuolisella ihmispalvelijalla on jokunen puremajälki - huolimatta siitä, että oli hanskat kädessä. Niin että kyllä Lulalla ihan toimiviakin hampaita vielä on.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lulan suu on nyt hoidettu kuntoon ja parin vuoden päästä tsekataan taas hammaskiven tilanne. Lulan luottamus meitä kohtaan ei kokenut kolausta vaikka pelättiinkin pahinta. Heti seuraavana aamuna Lula söi normaalisti ja nyt näyttää sydän maistuvan ihan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Lulan perusilme puuttuvan kulmahampaan takia on lähinnä virnistys, mutta haitanneeko tuo ketään :)

Avointen ovien päivä

Ninja on koko pienen ikänsä ollut kiinnostunut ovista. Vähän arkajalka kun on, ei Ninjaa kiinnosta niinkään ovien ulkopuolella oleva maailma (toisin kuin Traksia, joka ei pienimmässäkään määrin ole arkajalka, mutta se on sitten jo toinen tarina). Sen sijaan Ninjaa kiinnostaa ovien tekniikka. Miten ovi menee kiinni? Miten oven saa taas auki? Mitä oven alla on? Voisiko saranpuolelta sittenkin avata oven?

Ollaan asuttu reilu viikko uudessa asunnossa ja Ninja on käyttänyt paljon aikaa ovien tutkimiseen. TV-tason päältä on kuikuiltu työhuoneen oven päälle, mutta oven päälle ei kuitenkaan ole kukaan kissoista hypännyt. Ei edes Ninja. Ennen kuin sitten eilen.

Kovan flunssan takia en ole ehkä ihan tässä maailmassa. En ainakaan ihan joka hetki. Niinpä Ninja onnistui aiheuttamaan mulle lähes sydänkohtauksen - taas kerran. Istuin kaikessa rauhassa työhuoneessa, kun yhtäkkiä työhuoneen ovi alkoi hiljalleen sulkeutua. Mitä...?!? Hetken kuluttua silmäni osuivat oven kyydissä istuvaan Ninjaan, joka hyvin itseensä tyytyväisen näköisenä matkusti oven kanssa. Ninjan naamalla oli oivaltava virne, kun neiti istui oven päällä ja selvästi hoki mielessään "Aaaaaaauki! Kiinnnnnnnnni! Aaaaaaauki! Kiinnnnnnnni!"

Hieman ristiriitaisin tuntein odotan, kuka kissoista seuraavaksi istuu työhuoneen oven päällä. Hertta ei osaa hypätä niin korkealle. Ässä osaa, mutta luultavasti mätkähtää saman tien oven päältä alas ja sen jälkeen kiukuttelee muutaman päivän. Traks osaa varmasti myös hypätä oven päälle, mutta Traks tuskin tyytyy oven päällä istumiseen vaan käyttää ovea vain apuvälineenä päästäkseen vielä ylemmäs. Traksille ei nimittäin mikään paikka ole liian korkea. Ihan sama miten ylös Traks on päässyt, aina kasvoilla on kysyvä ilme "Miten pääsis vielä ylemmäs?"

Edellisessä asunnossa pelastin Ninjan pari kertaa kun neiti oli jumissa vessan oven päällä. Ninja oli hypännyt oven päälle ja laittanut takajalat oven päällä olevan ikkunan reunalle ja etujalat jäivät oven päälle. Tietäähän sen, että ovi lähtee aukeamaan kun sitä työntää - ja sen seurauksena Ninja ei päässyt enää mihinkään suuntaan kun oli venynyt niin pitkäksi. Eipä siinä muu auttanut kuin hakea tikkaat ja nostaa kissa alas. Ja hetken kuluttua sama uusiksi! Kaikesta päätellen Ninja huolehtii siitä, että mä saan riittävästi liikuntaa. Mulla kun ei pituus riitä siihen, että nostaisin kissan oven päältä alas ilman tikkaita.

Hertta = manuli?

Tulipa tässä hetki sitten mieleen erehdyttävä yhdennäköisyys meidän pikku-Hertan ja manulin välillä. Hertta on ihan samanlainen karvapörhelö kuin manulit! Hertan ulkonäössä on mun mielestä jotain muutakin samaa kuin karvaisuus. Manuli tosin on mun suosikki pienistä kissapedoista, että ihan mieluusti Hertta saa muistuttaa manulia. Tai Herrrrrrrrtta kuten neidin nimi pitää lausua jos neidin omaa mielipidettä kysytään.

Manuli tai ei, hyvä apu tuo on muuttolaatikoiden pakkaamisessa. Eilen Hertta oli jostain löytänyt karhunkielen ja viipotti pitkin keittiötä karhunkieli suussaan. Kysymykseen "Mitä sä Hertta oikein touhuat?" Hertta vastasi ihan selvästi "Tyhmä! Eksää nää? Mä teen muuttosiivousta!". Kaiken kaikkiaan Hertta on hyvin touhukas pikkukissa, sopii täydellisesti laumaan siis.

Ja niin tosiaan, me muutetaan. Syyskuun aikana. Karvavarpaista tulee City-Karvavarpaita, muutetaan nimittäin Lohjan keskustaan. Asunto on hitusen nykyistä isompi ja kissoille tulee sinne paljon kaikenlaista kivaa. Niistä tarkemmin sitten kun on myös kuvamateriaalia :)

Sitä ennen, googlettakaapa manuli tai käykää Korkeasaaressa katsomassa miltä se näyttää. Pitää myös yrittää saada Hertasta joku uusi kuva napattua, toi kissa nimittäin on TODELLA karvaturjake :) Vetää vertoja Pekulle, saa nähdä tuleeko jopa hurjempi karvaturjake kuin mitä Peku on.

Näin teet makaronilaatikkoa Traksin kanssa

1. Pyydä Traksia siirtämään häntänsä hellan levyltä ettei tule paistettua häntää.
2. Ota kattila kaapista. Nosta Traks pois kaapista.
3. Laita kattilaan vettä. Kuivaa Traksin pää ja siivoa jäljet, kun vesi lensi joka puolelle Traksin työntäessä päänsä vesihanan alle.
4. Ota jauheliha jääkaapista. Nosta Traks pois jääkaapista.
5. Paista jauheliha. Muista kissojen osuus jauhelihasta! Kerää lattialle pudonneet jauhelihat kissojen kuppiin ja muista jatkossa, että Traksilla on paljon voimaa kun se painaa etutassuillaan kädessäsi olevaa jauhelihapakettia.
6. Voitele uunivuoka. Älä voitele Traksin päätä vaikka sekin on uunivuoassa.
7. Anna Traksin nuolla margariini sormista. Laita pöydälle unohtunut margariini jääkaappiin ennen kuin Hertta ehtii syödä siitä loputkin.
8. Valmista munamaito. Lisää maidon määrää, koska Traks ehti juoda maidosta osan.
9. Riko kananmunat. Siivoa toinen raaka kananmuna lattialta, koska Traks ehti hypätä olkapäälle juuri kun olit rikkomassa kananmunaa ja luonnollisesti raaka kananmuna putosi lattialle.
10. Sekoita uunivuokaan paistettu jauheliha, keitetyt makaronit ja munamaito. Laita uuniin paistumaan. Nauti ruoka kissojen avustuksella.

Ohjeita ruokakassin tyhjentämiseen Traksin kanssa

1. Avaa jääkaapin ovi.
2. Nosta Traks pois jääkaapista.
3. Laita jauhelihapaketti jääkaappiin.
4. Nosta Traks pois jääkaapista.
5. Laita kananmunapaketti jääkaappiin.
6. Nosta Traks pois jääkaapista.
7. Laita broilerinkoivet jääkaappiin.
8. Nosta Traks pois jääkaapista.
9. Laita maitotölkki jääkaappiin.
10. Nosta Traks pois jääkaapista.
11. Laita muut jääkaappiin tulevat ruokatavarat jääkaappiin pitäen samalla toisessa kainalossa hurjasti kehräävää ja etujaloillaan ilmaa polkevaa Traksia.

5 tapaa saada palvelusväki hereille - ja lämmin sänky kissoille

Tiedättehän sen tunteen, kun keskellä yötä jossain päin asuntoa tapahtuu jotain, on pakko mennä katsomaan mitä ne kissat nyt taas teki vain huomatakseen, että yeah right, ne vei mun paikan sängyssä, tiedättehän?

1. Huuda. Lujaa. Huuda niin, että naapuritkin kuulee. Mölise. Jollota. Jokella. Joikaa. Mahdollisimman kaukana palvelusväen makuuhuoneesta. Älä reagoi, vaikka palvelusväki kyselee, jotta mikä on hätänä. Äläkä missään nimessä lopeta, vaikka sängystä karjaistaan "HILJAA!", koska jossain vaiheessa palvelusväen on pakko tulla katsomaan mikä on hätänä. Silloin on loistava tilaisuus saada sängystä lämmitetty paikka.

2. Pudota tavaroita. Peltipurkit on parhaita, jos niitä vaan talosta sattuu löytymään. Tulee meinaan sen luokan kolina, että sikeämpiuninenkin palvelusväki ponkasee sängystä pystyyn ihan ennätysvauhdilla. Juomalasit on myös aika hyviä pudotettavia, koska palvelusväki joutuu siivoamaan lasinsiruja ja sillä aikaa on loistava mahdollisuus saada sängystä lämmitetty paikka. Juomalasien huono puoli on se, että palvelusväki saattaa keksiä kaivaa imurin esille ja sitä on viattomien kissojen aika pakko mennä karkuun. Joten ne peltipurkit on suositeltavimpia.

3. Käy hiekkiksellä ja astu omaan tuotokseen. Kissat on siistejä ja puhtaita eläimiä. Jaadajaada. Unohda moinen paikkansa pitävä väite hetkeksi ja sotke tassut oikein kunnolla. Tassuttele sitten ympäri asuntoa. Sen jälkeen hyppää palvelusväen tyynylle. Jos vielä ei tapahdu mitään, ojenna kakkatassut palvelusväen nenää kohti muka venytellen. Et usko miten nopeasti palvelusväki voikaan pompata sängystä ylös. Sillä aikaa kun palvelusväki siivoaa kakkatassunjälkiä, voit pyyhkiä tassut puhtaaksi palvelusväen tyynyliinaan, ottaa hyvän asennon mukavan lämpimässä sängyssä ja keskittyä nukkumiseen.

4. Oksenna. Paikkaan, joka on mahdollisimman vaikea löytää. Yksi karvanakkioksennus kannattaa sijoittaa niin, että palvelusväki astuu siihen paljaalla jalalla pongahtaessaan sängystä ylös. Näin pelaat aikaa ja saat varmemmin hyvän, lämpimän paikan sängystä.

5. Tappele kaverin kanssa. Leikkitappelut on aina kivoja. Kannattaa sähistä ja huutaa. Palvelusväki muistuttaa silloin käkikellosta tasatunnein ulos singahtavaa käkeä. Näyttää hauskalta ja on aina kiva naureskella partaansa. Ähäkutti, luulitpa taas että me muka oikeesti tapeltais. Aina menee samaan retkuun. Kaverillekin kannattaa vinkata, että nyt olis sängyssä tarjolla lämmin nukkumapaikka.

Minä oon Hertta

Moi!

Minä oon Hertta ja minä oon ihan pikkuruinen kissa. Tiistaina minä matkustin Suomeen Virosta. Laivalla tulin, oli kuulkaa huisin jännää! Paitsi etten minä yhtään pelänny, koska minä oon Hertta ja minä oon rohkee tyttö.

Minä oon sellanen löytökissa. Silloin kun olin ihan pieni, olin huonoissa oloissa. Sit tuli kivat ihmiset ja otti minut hoiviinsa ja niin minusta sit alkoi kasvaa iiiiiiso kisu. Paitsi etten minä oo yhtään iso, koska minä oon Hertta ja minä oon ihan pikkuruinen.

Kerran toi minun ihmismamma selaili nettiä ja sitten se bongas minun kuvan. Se ihastu minuun ihan hirveesti. Sitten se otti yhteyttä minun hoitomammaan ja ne sopi, että minä muutan Suomeen sitten kun minä oon tarpeeks hyvässä kunnossa. Mutta se että toi mamma minuun ihastu, niin sitä en ihmettele yhtään, koska minä oon Hertta ja minä oon ihan hirmuisen söpö.

Minä oon tässä nyt sitten asettunu taloksi, tää mesta tuntu kodilta heti kun tulin tänne. Täällä on neljä isoa kissaa - tai yks niistä on kyllä aika pieni, mutta ne kolme muuta on aika isoja ja varsinkin se kaikkein vanhin on tosi iso ja karvanen. Minä oon leikkiny muiden kissojen kanssa ja ne tykkää minusta ihan hirveesti, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi valloittava persoona.

Tänään kävin mamman kanssa uusimassa mun rokotukset. Kehräsin kun pääsin kuljetusboxiin. Sitten minä autossa hirveesti kaikkea juttelin, autossa on ihan kiva olla kun saa kommentoida kaikkia autoja jotka näkee ikkunasta. Siellä eläinlääkärissä minä tepastelin kuljetusboxista pois ja kävin toteamassa, että eläinlääkärisetä on kiva tyyppi. Rokottaminen ei sattunu sitten yhtään ja oonhan minä kyllä aiemminkin saanu rokotukset ja mikrosirukin minulle on laitettu. Mikrosiru laitettiin tooooooosi isolla neulalla ja sillon meinas kyllä pikkasen jo pelottaa. Eläinlääkärisetä sano, että minä oon poikkeuksellisen rohkea kissanpentu. Niinhän minä oon, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi reipas kissalapsi.

Yöt minä nukun sängyssä ja päivät minä nukun sohvalla mamman sylissä. Sitten kun minä en nuku, minä teen kaikkea kivaa. Kuten eilen kun juoksin mamman lankakerän kanssa pitkin olohuonetta ja varastin vielä toisenkin lankakerän. Sitten minä vähän käyn leikkimässä kaikilla johdoilla, mutta silloin mammasta lähtee aika paha ääni. Sitä leikkiä minä en sitten viiti hirveesti harrastaa. Minä oon kauheen kilttinä ollu täällä uudessa kodissa, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi herttainen.

Minua kiinnostaa minkälainen ääni mistäkin tavarasta tulee kun tavara putoo lattialle. Tiistai-iltana minä pudotin pari tarjotinta keittiössä. Niistä lähti tosi paha ääni! Minä liukenin paikalta ja jätin Ässä-veikan keittiöön ihmettelemään. Minua ei syytetty mistään, Ässä ehkä saattoi saada syyt. Hupsistakeikkaa. Mutta niin voi käydä, kun talossa on pieni kissalapsi jonka pitää saada tietää, minkälaisia ääniä maailmaan mahtuu. Mutta nyt minä meen taas ettimään kaikkia jänniä ääniä, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi utelias.

Ninja-jänis

Luulin, että ostin kissanpennun elokuussa 2011. Totuus on alkanut hiljalleen paljastua...

Ensin katosi äänet elokuvia katsellessa. Ninja! Pikkukissa kävi nakertamassa kaiuttimien johdot poikki. Naps vaan ja jopa syntyi siistä jälkeä! Ei kai siinä, Jari korjasi johdot ja taas kuului äänet kotiteatterin kautta. Kunnes viikon kuluttua ne taas katosivat. Taas sai Jari korjata johdot, onneksi on koulutukseltaan sähkömies.

Vuoden 2011 syksyllä Jari yhtäkkiä huomasi, että tietokoneen kaiuttimien johdot on syöty poikki. Ninja! Taas! Vanhan kännykän laturinjohto oli myös syöty poikki. Kuka näitä johtoja pistää pätkiksi? Ninja! Niin, ja kotiteatteri on taas mykkä.

Ninjalle ei riitä pelkät johdot. Vuoden 2012 syksyllä Ninja siirtyi kovempiin aineisiin. Meillä alkaa hiljalleen olla kaikkien kirjojen ja lehtien kulmat pureskeltu. Äsken löysin taas yhden uuden kirjan pureskeltuna. Kirjaston kirjat on pidettävä tarkasti piilossa. On asiassa toki hyviäkin puolia: ei tarvitse maksaa kallista hintaa paperisilppurista.

Ninja on ollut meillä nyt noin 1,5 vuotta. Siinä ajassa neiti on tuhonnut enemmän kirjoja, lehtiä ja johtoja kuin muut kissat yhteensä lähes 12 vuoden aikana. Ei hassumpi saavutus ollenkaan.

Ninjan hampaanjäljet on ikuistettu myös jokaiseen meiltä löytyvään kaukosäätimeen, useampaan kirjahyllyyn, tuolinjalkaan ja mun kännykän kulmaan. Muutamia esimerkkejä mainitakseni. Joskus käy mielessä, onko tuo sittenkään kissa. Mulla oli aikoinaan kaneja, ne teki ihan vastaavaa tuhoa. Toisaalta, Ninja oppi tosi helposti noutamaan eli olisko siinä sittenkin ripaus koiraa?