Traks ja paprika

Perjantaina meille tuli vieraita. Tein täytettyjä patonkeja ja säästin kotiloita varten sellaiset palat paprikoista joita en käyttänyt patonkeihin. Traks sitten tietysti keksi, että paprikanpala on loistava lelu. Tässä todistusaineistoa videon muodossa.

Ninja, fiksu pikku riiviöni

Ninja on kovin kiinnostunut TV:n katselusta. Ihan kaikki ohjelmat eivät toki kelpaa. Ohjelman linnuista Ninja jaksoi katsoa alusta loppuun, ohjelma taisi kestää 45 minuuttia. Nyt tiedämme hieman enemmän haukoista :)

Kyllä meillä muutkin Karvavarpaat telkkaria katselee. Pekua kiinnosti kovasti aikoinaan Talousuutisten pätkä, jossa meni kananmunia liukuhihnalla. Peku on myös juossut karkuun Ice Age-elokuvan putoilevia jääpuikkoja. Laku katsoi pentuna dokumentin sopuleista. Viime viikolla Hertta katseli kiinnostuneena Totuuden torvet -nimistä viihdeohjelmaa.

Ässä on sitten vähän eri maata. Todella, todella harvoin telkkarista tuleva ohjelma kiinnostaa Ässää. Sen sijaan suljettu TV kiinnostaa kovasti ja sitä Ässä jaksaa tuijotella tunninkin yhteen menoon.

Yhtenä iltana kysyin Jarilta, mitä Ninja oikein niin tarkkaan katsoo telkkarista. Jari totesi Ninjan tuijottavan Latz-mainosta. Ihmekös tuo, Ninja ei juuri muita purkkiruokia suostu syömään kuin Latzin annospusseja. Latz... ei vaan Ninja, fiksu pikku riiviöni :)

Lumilautailun tulevaisuuden huippunimi

Traks on vauhdikas kissa. Nyt on vihdoin löytynyt Traksille sopiva urheiluharrastus: lumilautailu. Snoukka-Traks :)

Traks kuivaharjoittelee kotona sisällä. Onhan se hyvä treenata vaikkei ihan vielä pääsekään ulos lumille treenaamaan. Eilen olin ensimmäistä kertaa todistamassa näitä treenejä. Jäljistä päätelleen Traks on kyllä treenannut useamminkin.

Menin jääkaapille ja Traksille se tarkoittaa vain yhtä asiaa. Kinkkua! Kinkkuakinkkuakinkkuakinkkua! Siis kinkkua! Wou! Kinkkua! Kinkkuaaaaaaaaaaaaaaaa! Traks rakastaa kinkkua siinä määrin, että tärisee eikä meinaa pysyä villahousuissaan kun huomaa jonkun tarttuvan kinkkupakettiin. Niin kävi tälläkin kertaa.

Pahaksi onnekseen Traks huomasi olevansa ihan väärällä puolella keittiötä. Hyllyn päällä. Eikä hyllyn päältä saa kinkkua, pitää mennä jääkaapille. Traks ei tee mitään rauhallisesti. Traksin motto tuntuukin olevan "Ei ehdi nyt!". Hyllyn päältä Traks näki, että Peku, Ässä ja Hertta olivat jo saamassa jotain jääkaapista. Kinkkua, ei se mitään muuta voi olla. Siispä suunnaksi jääkaappi ja vähän äkkiä!

Hyllyn päältä Traks hyppäsi ruokapöydälle. Tarkemmin sanottuna ruokapöydällä olleen peltisen tarjottimen päälle. Tarjotin lähti luistamaan ja Traks hyvin tyylikkäästi matkusti tarjottimen kyydissä pöydän ja seinän väliin. Ääniefektit olivat sitä luokkaa, että kaikki muut keittiössä olleet kissat kaikkosivat vauhdilla. Hetken kuluttua Traks ilmaantui takaisin ruokapöydälle ja kissan kasvoilta oli luettavissa jo tutuksi käynyt ilme "Huono ohjattavuus, muuten hyvä vekotin".

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Traks sai kinkkunsa - ja myös muiden kissojen kinkut. Veikkaanpa, että Traks tulee jatkossakin käyttämään tätä hyvin tehokasta kinkkuannoksen kolminkertaistavaa keinoa...

Pohjan akka harvahammas

Ken on Kalevalaa lukenut, tuntenee hahmon nimeltä Pohjolan emäntä. Tunnetaan myös nimellä Pohjan akka harvahammas. Vähän joku sen tyylinen meillä nyt sitten asuu.

Viime viikon maanantaina tehtiin Lulan kanssa toiminnantäyteinen reissu eläinlääkäriin. Vanhalla asunnolla siivoillessa löysin makuuhuoneen lattialta hampaan. Fy fan! Kissan suussa olevat hampaat on ihan ok, mutta mikä tahansa irronnut hammas saa jonkinlaisen hiirilauman ravaamaan villisti mun selkäpiitä pitkin.

Jonkin aikaa ollaan katseltu, että Lula alkaa muistuttaa Lauri Tähkää (sori Lula). Suupieli on usein samanlaisessa virneessä. Koska Lula ei anna koskea itseensä vaikka muuten luottaakin meihin jo tosi hyvin, on ollut lievästi sanottuna mahdotonta tutkia rouvakissan suuta tarkemmin. Yhtenä iltana olin sitten Lulaa ovelampi. Pidin namia sormien välissä niin, että Lulan oli pakko avata suutaan ja mä näin rouvan suuhun. Olin 95 % varma, että Lulalta puuttuu oikea yläkulmahammas. Siispä soitto eläinlääkäriin vaikka Lula ei missään vaiheessa ole vaikuttanut sairaalta.

Lääkärissä selitin, että kyseessä on kissa, joka ei anna koskea itseensä. Ei ole käsiteltävissä. Ei voi ottaa syliin. Kerta kaikkiaan sinkoaa itsensä maata kiertävälle radalle, jos yrittää ottaa syliin. Ei uskonut eläinlääkäri, no enpä mä varmaan kissaani yli viiden vuoden yhteiselon jälkeen tunnekaan. Piti sitten kokeilla kepillä jäätä, sörkkiä muurahaispesää. Juujuu, otetaan kissa syliin että saadaan rauhoituspiikki annettua.

Idea oli niin loistava, että Lula kerrassaan riemastui. Pitkästä aikaa se jännitti itsensä mun sylissä ja sen jälkeen latasi peliin kaikki voimat ja sinkosi itsensä mun otteesta. Siinä sitten hetki säntäiltiin toimenpidehuoneessa kissan perässä. Kolme ihmistä yritti saada kiinni yhtä kissaa, joka tuntui olevan noin sata kertaa liukkaampi kuin suihkun lattialle pudonnut saippua. Lopulta Lula meni kaapin alle ja eläinlääkäri sai tuikattua rauhoituspiikin.

Kun vihdoin ja viimein pääsi näkemään Lulan suuhun, totuus oli tarua ihmeellisempää. Kulmahammas todella puuttui. Pari hammasta oli tosi huonossa hapessa ja hammaskiveäkin löytyi. Eläinlääkäri poisti hammaskiven ja nyppäsi kaksi hammasta pois. Ensimmäinen lähti irti hipaisemalla, toista joutui vähän enemmän irrottamaan, mutta koska hammas oli todella huonossa kunnossa ja juuri osittain mädäntynyt, oli hammas kuitenkin poistettava. Mä melkein menin pitkin seiniä kun hammas rutisi. Ääni, jota yksinkertaisesti en voi sietää. Kyllä, hammaslääkärikäynnit on aika tuskallisia mulle.

Hieman piti Lulan huoltohenkilökuntaakin paikkailla. Molemmat ihmispalvelijat nimittäin saivat hittiä. Eläinlääkäri oli kolmesta ihmisestä ainoa onnekas joka välttyi haavoilta. Mulla oli oikean käden ranne auki komeammin kuin angstisella teinillä juustohöylän kohtaamisen jälkeen. Kivunsietokykyä löytyy, joten mun mittapuulla sanon vain että ei käsi edes kirvellyt. Miespuolisella ihmispalvelijalla on jokunen puremajälki - huolimatta siitä, että oli hanskat kädessä. Niin että kyllä Lulalla ihan toimiviakin hampaita vielä on.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lulan suu on nyt hoidettu kuntoon ja parin vuoden päästä tsekataan taas hammaskiven tilanne. Lulan luottamus meitä kohtaan ei kokenut kolausta vaikka pelättiinkin pahinta. Heti seuraavana aamuna Lula söi normaalisti ja nyt näyttää sydän maistuvan ihan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Lulan perusilme puuttuvan kulmahampaan takia on lähinnä virnistys, mutta haitanneeko tuo ketään :)