Ken on Kalevalaa lukenut, tuntenee hahmon nimeltä Pohjolan emäntä. Tunnetaan myös nimellä Pohjan akka harvahammas. Vähän joku sen tyylinen meillä nyt sitten asuu.
Viime viikon maanantaina tehtiin Lulan kanssa toiminnantäyteinen reissu eläinlääkäriin. Vanhalla asunnolla siivoillessa löysin makuuhuoneen lattialta hampaan. Fy fan! Kissan suussa olevat hampaat on ihan ok, mutta mikä tahansa irronnut hammas saa jonkinlaisen hiirilauman ravaamaan villisti mun selkäpiitä pitkin.
Jonkin aikaa ollaan katseltu, että Lula alkaa muistuttaa Lauri Tähkää (sori Lula). Suupieli on usein samanlaisessa virneessä. Koska Lula ei anna koskea itseensä vaikka muuten luottaakin meihin jo tosi hyvin, on ollut lievästi sanottuna mahdotonta tutkia rouvakissan suuta tarkemmin. Yhtenä iltana olin sitten Lulaa ovelampi. Pidin namia sormien välissä niin, että Lulan oli pakko avata suutaan ja mä näin rouvan suuhun. Olin 95 % varma, että Lulalta puuttuu oikea yläkulmahammas. Siispä soitto eläinlääkäriin vaikka Lula ei missään vaiheessa ole vaikuttanut sairaalta.
Lääkärissä selitin, että kyseessä on kissa, joka ei anna koskea itseensä. Ei ole käsiteltävissä. Ei voi ottaa syliin. Kerta kaikkiaan sinkoaa itsensä maata kiertävälle radalle, jos yrittää ottaa syliin. Ei uskonut eläinlääkäri, no enpä mä varmaan kissaani yli viiden vuoden yhteiselon jälkeen tunnekaan. Piti sitten kokeilla kepillä jäätä, sörkkiä muurahaispesää. Juujuu, otetaan kissa syliin että saadaan rauhoituspiikki annettua.
Idea oli niin loistava, että Lula kerrassaan riemastui. Pitkästä aikaa se jännitti itsensä mun sylissä ja sen jälkeen latasi peliin kaikki voimat ja sinkosi itsensä mun otteesta. Siinä sitten hetki säntäiltiin toimenpidehuoneessa kissan perässä. Kolme ihmistä yritti saada kiinni yhtä kissaa, joka tuntui olevan noin sata kertaa liukkaampi kuin suihkun lattialle pudonnut saippua. Lopulta Lula meni kaapin alle ja eläinlääkäri sai tuikattua rauhoituspiikin.
Kun vihdoin ja viimein pääsi näkemään Lulan suuhun, totuus oli tarua ihmeellisempää. Kulmahammas todella puuttui. Pari hammasta oli tosi huonossa hapessa ja hammaskiveäkin löytyi. Eläinlääkäri poisti hammaskiven ja nyppäsi kaksi hammasta pois. Ensimmäinen lähti irti hipaisemalla, toista joutui vähän enemmän irrottamaan, mutta koska hammas oli todella huonossa kunnossa ja juuri osittain mädäntynyt, oli hammas kuitenkin poistettava. Mä melkein menin pitkin seiniä kun hammas rutisi. Ääni, jota yksinkertaisesti en voi sietää. Kyllä, hammaslääkärikäynnit on aika tuskallisia mulle.
Hieman piti Lulan huoltohenkilökuntaakin paikkailla. Molemmat ihmispalvelijat nimittäin saivat hittiä. Eläinlääkäri oli kolmesta ihmisestä ainoa onnekas joka välttyi haavoilta. Mulla oli oikean käden ranne auki komeammin kuin angstisella teinillä juustohöylän kohtaamisen jälkeen. Kivunsietokykyä löytyy, joten mun mittapuulla sanon vain että ei käsi edes kirvellyt. Miespuolisella ihmispalvelijalla on jokunen puremajälki - huolimatta siitä, että oli hanskat kädessä. Niin että kyllä Lulalla ihan toimiviakin hampaita vielä on.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lulan suu on nyt hoidettu kuntoon ja parin vuoden päästä tsekataan taas hammaskiven tilanne. Lulan luottamus meitä kohtaan ei kokenut kolausta vaikka pelättiinkin pahinta. Heti seuraavana aamuna Lula söi normaalisti ja nyt näyttää sydän maistuvan ihan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Lulan perusilme puuttuvan kulmahampaan takia on lähinnä virnistys, mutta haitanneeko tuo ketään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti