Joo jep. Ninja ei syö tonnikalaa. Asia on tullut harvinaisen selväksi sen puolen vuoden aikana mitä tuo minikissa on nyt täällä majaillut. Muut kissat ryntää keittiöön salamana kun vihjaan että nyt ois kuulkaas tonnikalaa tarjolla. Kaikki purkkiruoat joissa on tonnikalaa on tosi rock ja pop. Niin ja in. Ja must.
Ninja syö kyllä raakaa kalaa, muikut on kivoja ja hyviä. Pakastekala uppoaa ja kaikki ihmisten ruoaksi valmistettu kala on ihan sikahyvää. Paitsi siis tietysti tonnikala. Tonnikala on niin hyh hyh, että ihan menee pienen kissan nokka ryppyyn kun tonnikala haisee.
Tämä pohjustuksena seuraavalle tapahtumasarjalle. Sattui nimittäin niin mukavasti, että palkkapäivänä tilasin Saksasta kissoille 11,5 kg purkkiruokaa. Vähän kaikenlaista, ajatuksena testata mikä maistuu parhaiten niin että tilaan sitä sitten lisää (joo, mä tiedän että ei se sitten enää kelpaa kun sitä tilaa isomman satsin). Tilasin Cosman purkkeja jokaista makua mitä löytyy. Ja kuinkas sitten kävikään?
Laitoin kissoille iltaruokaa. Nappasin Cosman tonnikalapurkin ja tyhjensin sisällön kuppiin. Ninja kävi haistamassa ja totesi ruoan olevan täysin syömäkelvotonta. Sehän on TONNIKALAA! Neiti marmatti mulle oikein antaumuksella - kaikki prinsessat kuulemma tekee niin jos tarjotaan tonnikalaa iltaruoaksi.
No mutta. Ninja tykkää kanasta. Siispä tartuin Cosman kanapurkkiin ja tyhjensin sen ruokakuppiin. Ninja katsoo mua silmät suurina ja jatkaa marmatustaan "En minä syö tonnikalaa!". Käytiin siis seuraavanlainen keskustelu:
Ninja: Minä EN syö tonnikalaa.
Minä: Rakaskultapieni, ei se ole tonnikalaa. Se on kanaa.
Ninja: Ei, minä en syö tonnikalaa. Se on pahaa.
Minä: Hei, turhaan sä tepastelet siinä nyt noin.
Ninja: Mutkun en syö kun se on tonnikalaa. Tepastelen kunnes saan oikeeta ruokaa.
Minä: Ninja, se EI OLE tonnikalaa. Se on kanaa.
Ninja: Haisee tonnikalalta.
Minä: Eikä haise. Se on kanaa.
Ninja: Tonnikalaapas.
Minä: Ei, kanaa. K-A-N-A-A. Kato, tossa purkissa lukee chicken.
Ninja: Onks se tonnikala jollain sönkötisönköti-kielellä?
Minä: Ei. Se on englantia ja tarkottaa kanaa.
Ninja: Tonnikalaa? Se haisee tonnikalalta.
Minä: Eih. K-A-N-A-A. Ymmärrätkö? K-A-N-A-A.
Ninja: Pyh. Tonnikalaa. Yrität huijata. En syö.
Parin minuutin kuluttua Ninja tulee mun jalkoihin pyörimään, puskee ja kehrää ja se on selvästi saanut just ahaa -elämyksen "Hei! Täällä on kanaa! Kanaakanaakanaa! Ihanaa kanaa! Minä tykkään kanasta! Kana on minun herkkua! Ihana mamma laittoi minun herkkuruokaa!"
Jepjep, siis mähän en kovin kauan yrittänyt rautalangasta vääntää, että se on ihan oikeesti kanaa vaikka tuli samanlaisesta purkista kuin tonnikala. Kokemukseni mukaan tyttökissat ovat itsepäisempiä kuin poikakissat. Noin tuhat kertaa itsepäisempiä. Vaan on ne niin ihania :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti