torstai 20. syyskuuta 2012

Best Friend Twist kalanruotolelu


Noni, se tuli sitten taas yksi lelu lisää lelukoriin. Tai ei se mitään lelukoriin tullut, meillä on kaikki lelut niin kovassa käytössä ettei ne ehdi missään korissa homehtumaan :) Nummelan Säästöpörssissä kattelin, jotta onpahan hauskan näköinen lelu. Ässä vois tykätä. 2,50 € ei ollut paha hinta ollenkaan ja toki ostin lelun. Meidän kissoilla ei edelleenkään ole tarpeeksi leluja ;)

Tässä kalanruodossa on paljon ominaisuuksia, joita Ässä lelussa arvostaa. Kevyt, mukava tarttua kynsillä, jotain mitä voi pistää suuhun... Jostain syystä Ässä on mieltynyt myös näihin vähän erilaisempiin lelumateriaaleihin (jaa miten niin, Ässähän rrrrrrrrakastaa leikkiä vetoketjuilla, joita se käy varastamassa mun ompelulaatikostosta).

Vaikka teen työkseni kissanleluja, ostan silti myös muiden tuotantoa ihan vain sillä perusteella, että tästä ja tästä meidän kissat vois tykätä. On myös mukava tukea muita pieniä yrityksiä. Tosin tällä kertaa nyt en tukenut eläintarvikealan yritystä, mutta joo, väliäkö sillä :)

Enkä muuten tälläkään kertaa erehtynyt, luultavasti tunnen kissani kohtalaisen hyvin. Kalanruodosta tuli heti Ässälle ihan superhyvä lelu :) Kuvamateriaali puhukoon puolestaan, tätä lelua me suositellaan taas lämpimästi muillekin kissoille.

"Mikä ihme tämä on?!"

"No tää on ainakin sit mun lelu!"

"Heeeeei! Mihkä se lelu ny hävis?"

"Hähhää! Sainpas sun lelun senkin nokinenä-Ässä!"

"Eeeeei pidä paikkansa! Tää kalanruoto on MUN!"

"Kattokaa! Meitsi pystyy pitää tätä lelua ihan vaan tälleen coolisti pelkällä peukalolla! Enks ookin aika ässä!?"

tiistai 4. syyskuuta 2012

Hug'N'Kick

Ihan vielä ei ole Lakun muistokirjoituksen aika, kaikki aikanaan. On pakko ajatella jotakin iloisempaa välillä, joten laitetaanpa vähän lelutestiä kehiin.

Tällä kertaa testissä Spot Hug'N'Kick -potkulelu, joka tuli hankittua oikeastaan Ninjaa ajatellen. Ninja rrrrrrrakastaa tosi isoja leluja, mm. laukun koristeeksi myytävät tekoturkis"hännät" ovat saavuttaneet meillä suuren suosion. Hug'N'Kick -potkulelun nähdessäni ajattelin heti, että se on Ninjan juttu. Olkoonkin, että Zooplussalta oli tulossa Kong Kickeroo minä hetkenä hyvänsä. Hug'N'Kick ei edes maksanut paljon mitään.

Meiltä löytyy siis se isompi versio, myrkynvihreä 25 cm pitkä kaveri. Ostettiin lelu Kärkkäiseltä Lahdesta, ei ollut ainakaan sillä hetkellä kokovaihtoehtoja. Tätä lelua myy myös mm. Peten Koiratarvike ja sieltä saa näppärästi nettikaupan kautta tilattua, Porvoossa sijaitseva liike on myös mukava paikka pistäytyä.

Luulen, että aika moni kissanomistaja vieroksuu näitä vähän jykevämmän kokoisia kissanleluja. Ihan turhaan! Ainakin meillä menee niin, että mitä suurempi lelu, sitä suurempi saalis eli iso lelu on hyvä lelu :) Hug'N'Kick -potkulelun kanssa Ninja on paininut odotetusti ja vaikka Ninja on pieni rimpula, kantaa se suussaan lelua pitkin asuntoa kuin hurrrrrja tiikeri :)

Karvavarpaat suosittelevat lämpimästi Spot Hug'N'Kick -kissanlelua kaikille kissoille.


lauantai 25. elokuuta 2012

Laku 3.7.2001 - 25.8.2012

Suuri suru. Laku lähti tänään Sateenkaarisillalle. Kirjoitan muistokirjoituksen heti kun pystyn, nyt ei ole voimia. Alla oleva biisi on omistettu rakkaalle Lakulle. Meillä on niin kova ikävä.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Mun peitto elää!

Huomasin eilen nukkumaan mennessä, että mun peitto elää! Tiedättehän, monet lapset pelkäävät mennä nukkumaan kun sängyn alla on mörkö tai peikko tai mikä sitten ikinä onkaan. Mutta hei, vähemmästäkin alkaa jo aikuista ihmistä pelottaa kun peitto liikkuu sängyllä yksinään.

Kurkistin varovasti peiton alle. Ei näkynyt mitään. Laskin peiton kulman takaisin sängylle - ja taas peitto lähti liikkeelle! Hui! Kaikesta huolimatta päätin kuitenkin uskaltaa mennä nukkumaan peiton alle. Peiton alla liikkui epämääräinen möykky. Se lähestyi mua. Lopulta tuo möykky pääsi peiton yläreunaan asti ja tadaa - peiton alta työntyi esiin Ninjan pää! Ninja osaa siis saman tempun kuin mun nyt jo edesmennyt Romeo-kani: kun peittoa nostaa, peiton alla liikutaan samaan tahtiin joten peiton alla olevaa otusta ei ehdi näkemään. Etsittiin muuten kerran Romeota 4 tuntia eikä löydetty, lopulta nostettiin koko peitto pois sängystä ja yllättynyt (ja myös väsynyt) pupuherra paljastui peiton alta.

Ninja näytti vähän liiankin söpöltä kurkkiessaan peiton alta niin, että toinen korva oli peiton alla ja toinen työntyi peiton yläreunan alta esiin. Alkaa ilmeisesti syksyn viileys hiipiä hiljalleen kohti Etelä-Suomea kun Ninja osoittaa varmoja talven merkkejä nukkumalla peiton alla.

Äsken tein tilauksen Zooplussalle. Taas. Tällä kertaa tulee kissoille ruoan lisäksi myös pari uutta lelua, Kickeroo Ninjalle ja Catit Design Senses -leikkirata kaikille kissoille yhteisesti. Catit Design Senses Tempo -leikkirata pitää varmaan tilata kissaporukalle viimeistään joululahjaksi, näyttää siltä että ainakin Ninja voisi siitä pitää. Raporttia lelujen toimivuudesta tulee varmasti sitten kun paketti on saapunut Saksasta Suomeen :)

Ruokien tilaamisessa vaikeuksia tuotti taas Ninjan nirsoilu. Pitää aina katsoa, että tulee tilattua myös kanaa sisältäviä ruokia, sillä Ninja ei syö muita. Nyt tilasin kokeeksi myös hirvenlihaa sisältävää purkkiruokaa, saa nähdä miten uppoaa meidän laumalle. Ainakin hirvenlihasuikaleet ovat täällä tosi pidettyä ruokaa.

Niin, ja käytiinhän me tänään vähän shoppailemassa Mustissa & Mirrissäkin. Mukaan tarttui uusi huiskalelu kissoille, sellaista huiskaa näille ei ole vielä ennestään. Ninjan mielestä huiska oli taas vähän liiankin hyvä, piti piilottaa huiska niin että Jari piti Ninjaa sylissä ettei Ninja näe mihin huiska menee. Ostettiin myös Applawsin annospussiruokia kaksi erilaista lajitelmaa, kissaraati saa huomenna vähän maistella.

maanantai 6. elokuuta 2012

Tärkeät keskustelut

Meidän kaikki kissat ovat kovia puhumaan. Joskus niiden kanssa tulee keskusteltua pitkiäkin aikoja ja näistä keskusteluista on nyt ihan pakko koota parhaat palat tänne blogiin :)

Peku: Naa-a!
Minä: Mitä naa-a? En mä ymmärrä.
Peku: Naa-aaa-aaa-a!
Minä: Eiku en mä ymmärrä. Mikä naa?
Peku: Naa-aaa-aaa-aaa-a!
Minä: Joo en kuule ymmärtäny vieläkään. Voitko sanoa niin että mamma ymmärtää?
Peku: NAAAA-AAAAA-AAAA-A!
Tämän jälkeen Peku katsoo mua silmiin sellasella "siis et VOI olla noin tyhmä" -ilmeellä ja kävelee närkästyneenä pois, hetken kuluttua vielä jostain kauempaa kuuluu hyvin painokkaasti sanottu "NAA!". Mulle ei koskaan selvinnyt, mitä tämä naa nyt sitten tarkoitti.

Minä: Heeeeei, kuka täällä on oksentanu meidän sänkyyn?
Peku: MÄ!
Minä: Ai sä vai?
Peku: Määä-ä!
Minä: Oikeesti? No, sepä selviskin helpolla.

Ässä rapistelee keittiössä jotain.
Minä: Ässä. Mitä sä etsit?
Ässä: NJAU!
Minä: Häh? Mitä etsit?
Ässä: NJAU!
Minä: Aha. Herkkutikkuja vai?
Ässä: NNNNJAU!

Ninja pirisee jossain yksinään.
Minä: Ninnu, mitä sä huudat siellä?
Ninja: NINNNNU!
Minä: Niin niin, kyllä mä tiedän että se oot sinä. Tuu tänne sanomaan mitä sulla on asiaa.
Ninja: Prijiiiinth!
Minä: Kuka sanoo prijiiiiinth?
Ninja: NINNNNNU!

Minä: No Ninnu!
Ninja: NINNU!
Minä: Niin, no Ninnu siinä.
Ninja: NINNU!
Minä: Joo, onko Ninnu siinä?
Ninja: NINNU!
Minä: Mitä oot Ninnu tehny tänään?
Ninja: *kehrää*
Minä: Ai kuka on vaan kehränny ja puskenu tänään häh?
Ninja: NINNNNNU!

Pitäkää vaan hulluna, niin ne muutkin tekee :)

Ruokavarkaita

O-ou, meillä on ruokavarkaita! Häikäilemättömiä, erittäin röyhkeitä ruokavarkaita. Ne on karvaisia (kaksi on vähän vähemmän karvaisia ja ne on ne röyhkeimmät ja sitten on kaksi vähän enemmän karvaista), niillä on neljä jalkaa, aika pitkä häntä ja ne sanoo MJAU.

Ihan sama mitä täällä joku syö, näiden varkaiden on tehtävä tarkastus. Yleensä tarkastus päättyy siihen, että tassu käy nopeasti lautasella ja vie mukanaan joskus enemmän ja joskus vähemmän ruokaa. Oi, ja voileivät! Älä vaan käännä voileivälle hetkeksikään selkääsi. Voileipä nimittäin saa jalat. Tai ainakin voileivän päällä olevat kinkut, makkarat ja juustot. Paitsi jos Ässä on varkaissa niin sitten lähtee myös kaikki kurkut, salaatit, tomaatit jne. Ässän suurinta herkkuahan on kurkku ja paprika. Niin, ja herkkusienet.

Jokin aika sitten mä ihan silleen pahaa aavistamatta söin pizzaa. Ässä tajusi pizzan jo siinä vaiheessa kun pizza oli uunissa. "Mäymäymäymäy. Pizzaa, mulle pizza. HEEEEI! Kuulitteko? Pizzaa mulle! Tarjoilijaaaaaa!" Ässä tepsutti mun perässä ja siihenhän se sitten lopulta meni, että mun lautaselta lähti pizzanpala toisensa perään. Eikä Ässä tyydy syömään pelkkiä täytteitä, se syö myös pizzapohjan. Ei tosin kovin siististi, mutta syö kuitenkin. Ne epämääräiset läikät meidän sohvassa... ne on sitä Ässän pizzaa :) Ei varmaan ole vaikea arvata miksi meillä on kirjava sohva.

Jari söi tossa yhtenä iltana ranskalaisia. Ennen kuin Jari ehti sanoa yhtään mitään, Peku oli jo nuolemassa ranskalaisia hurjan kehräyksen säestämänä. Peku sai oman ranskalaisen, mutta se ei ollut yhtä hyvä. Piti jatkaa Jarin ranskalaisten kimpussa.

Lula on erikoistunut varastamaan pihvin hampurilaisen välistä. Tämä taito on opittu jo ihan pentuna. Vaikka Lula on ujo neiti, se hiipii ihan lähelle ja sieppaa nopeasti pihvin hampurilaisen välistä. No, minähän toki ajattelinkin syödä vain lämpimän sämpylän ketsupilla ja majoneesilla höystettynä. Yeah right.

Ninja taas... Ninja syö kaikkea mitä me ihmiset syödään, mutta ei oikein mitään mitä muut kissat syö. Suurin osa purkkiruoista on niin kamalia, että niitä ei voi edes haistaa. Ninja melkein pitää nenästään kiinni kun yrittää peittää purkkiruoat. Latz As Good As It Looks kelpaa. Latz hyytelössä ei kelpaa. Eläinkaupan purkkiruoista kelpaa kaikki ne, joissa on kanaa. Jos ruoassa on kalaa, Ninja ei koskekaan siihen. Koomista, koska Ninja rakastaa yli kaiken pakasteseitä, muikkuja ja keitettyä järvikalaa. Kai se kala sitten muuttuu inhottavaksi siinä vaiheessa kun se laitetaan kissanruokaan. Ninja tykkää myös kebabista, kebabia ei saa meillä syödä rauhassa vaan Ninja päivystää koko ajan selän takana.

Silloin kun Laku asui vielä meillä, se tykkäsi varastella sipsejä ja suolakeksejä. Suolakeksistä jäi vaan muruset kun rouva rouskutti :) Nykyään Laku ei kuulemma syö muuta kuin kissanruokaa. Tarkennetaan vielä, että kuivaruokaa sillä purkkiruokia Laku ei ole koskaan syönyt. Nyt Laku syö nivelrikon takia Hill's j/d -kuivaruokaa ja pitää siitä kovasti.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Ässä syrän kastelukannu

Jepjep, Ässä on vähän hassu. Se on pennusta asti rakastanut kastelukannuja. Ässä on kissa, joka laskee alleen jos joutuu pesulle - mutta kastelukannu on tosi hauska ja kastelukannusta päähän kaadettu vesi on aivan mieletön juttu. Kenpä voisi Ässän logiikkaa ymmärtää.

Kohta alkaa taas se kausi kun parvekekukkia ei saa kastella rauhassa ja Jarin äiti joutuu piilottamaan pihalta kastelukannun kun Ässä tulee kylään. Ässä ei kerta kaikkiaan pysy housuissaan ulkotarhassa jos kastelukannu on näköpiirissä. Vesiletku muuten aiheuttaa ihan saman reaktion. Varmaan satoja litroja vettä ollaan Ässän kanssa lutrattu kesäisin. Joo mä tiedän, kaikilla maailman ihmisillä ei ole puhdasta juomavettä. Teen kyllä paljon eettisiä ratkaisuja, mutta tähän sanon että kaikilla maailman ihmisillä ei myöskään ole kastelukannusta päähän kaadettua vettä rakastavaa kissaa. Että tasoissa ollaan :)

Kuvasarja puhukoon puolestaan, kuvat on viime keväältä (8.5.2011 otettu). Tältä näyttää onnellinen kotikissa :)


sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ninja ei syö tonnikalaa. Piste.

Joo jep. Ninja ei syö tonnikalaa. Asia on tullut harvinaisen selväksi sen puolen vuoden aikana mitä tuo minikissa on nyt täällä majaillut. Muut kissat ryntää keittiöön salamana kun vihjaan että nyt ois kuulkaas tonnikalaa tarjolla. Kaikki purkkiruoat joissa on tonnikalaa on tosi rock ja pop. Niin ja in. Ja must.

Ninja syö kyllä raakaa kalaa, muikut on kivoja ja hyviä. Pakastekala uppoaa ja kaikki ihmisten ruoaksi valmistettu kala on ihan sikahyvää. Paitsi siis tietysti tonnikala. Tonnikala on niin hyh hyh, että ihan menee pienen kissan nokka ryppyyn kun tonnikala haisee.

Tämä pohjustuksena seuraavalle tapahtumasarjalle. Sattui nimittäin niin mukavasti, että palkkapäivänä tilasin Saksasta kissoille 11,5 kg purkkiruokaa. Vähän kaikenlaista, ajatuksena testata mikä maistuu parhaiten niin että tilaan sitä sitten lisää (joo, mä tiedän että ei se sitten enää kelpaa kun sitä tilaa isomman satsin). Tilasin Cosman purkkeja jokaista makua mitä löytyy. Ja kuinkas sitten kävikään?

Laitoin kissoille iltaruokaa. Nappasin Cosman tonnikalapurkin ja tyhjensin sisällön kuppiin. Ninja kävi haistamassa ja totesi ruoan olevan täysin syömäkelvotonta. Sehän on TONNIKALAA! Neiti marmatti mulle oikein antaumuksella - kaikki prinsessat kuulemma tekee niin jos tarjotaan tonnikalaa iltaruoaksi.

No mutta. Ninja tykkää kanasta. Siispä tartuin Cosman kanapurkkiin ja tyhjensin sen ruokakuppiin. Ninja katsoo mua silmät suurina ja jatkaa marmatustaan "En minä syö tonnikalaa!". Käytiin siis seuraavanlainen keskustelu:
Ninja: Minä EN syö tonnikalaa.
Minä: Rakaskultapieni, ei se ole tonnikalaa. Se on kanaa.
Ninja: Ei, minä en syö tonnikalaa. Se on pahaa.
Minä: Hei, turhaan sä tepastelet siinä nyt noin.
Ninja: Mutkun en syö kun se on tonnikalaa. Tepastelen kunnes saan oikeeta ruokaa.
Minä: Ninja, se EI OLE tonnikalaa. Se on kanaa.
Ninja: Haisee tonnikalalta.
Minä: Eikä haise. Se on kanaa.
Ninja: Tonnikalaapas.
Minä: Ei, kanaa. K-A-N-A-A. Kato, tossa purkissa lukee chicken.
Ninja: Onks se tonnikala jollain sönkötisönköti-kielellä?
Minä: Ei. Se on englantia ja tarkottaa kanaa.
Ninja: Tonnikalaa? Se haisee tonnikalalta.
Minä: Eih. K-A-N-A-A. Ymmärrätkö? K-A-N-A-A.
Ninja: Pyh. Tonnikalaa. Yrität huijata. En syö.

Parin minuutin kuluttua Ninja tulee mun jalkoihin pyörimään, puskee ja kehrää ja se on selvästi saanut just ahaa -elämyksen "Hei! Täällä on kanaa! Kanaakanaakanaa! Ihanaa kanaa! Minä tykkään kanasta! Kana on minun herkkua! Ihana mamma laittoi minun herkkuruokaa!"

Jepjep, siis mähän en kovin kauan yrittänyt rautalangasta vääntää, että se on ihan oikeesti kanaa vaikka tuli samanlaisesta purkista kuin tonnikala. Kokemukseni mukaan tyttökissat ovat itsepäisempiä kuin poikakissat. Noin tuhat kertaa itsepäisempiä. Vaan on ne niin ihania :)

tiistai 10. tammikuuta 2012

Riemu repes juu

Jotta joo. Se löysi sitten Ninja äipän lankavarastot tänään. Jämälankoja tossa itsekseni tongin kun oli kaikki kissat Nukkumatin luona päivähoidossa. Tai siis niinhän mä luulin. Ja mä niiiiiiiiiin erehdyin! Taas kerran. Ninja oli jäänyt matkasta. Voi johtua siitä, että sillä on toi järjenvalo vähän himmennyt niin Nukkumatti ei ehkä aina huomaa poimia sitä matkaansa kun se hakee noi kolme muuta. Tai voi se johtua jostain muustakin. Mene ja tiedä.

Mut siis joo. Lankoja tongin ja pengoin. Nehän on siis siististi laatikoissa (ainakin melkein, krhmkrhmkrhm). No mutta siis nämä langat oli... Kun sain pahvilootan auki, Ninja päräytti jostain mun jalkoihin tepastelemaan. Onneks ei tarvinnut kävellä, olisin varmaan TAAS kompastunut Ninjaan. Taastaastaas. Kysy vaan montako kertaa päivässä mä kompastun siihen. No nii-i, aika monta kyl joo.

Ninja löysi tosi kivan pahvilootan. Sellasen missä on kiva kansi. Kannen välistä Ninja luikahti lootaan hyvin ninjamaisesti. Hetken aikaa kuului rapinaa ja sitten vieteriukko (tai tässä tapauksessa kai sit akka) pomppasi lootasta ja ravasi eteiseen hullunkiilto silmissä. No minä ravasin perässä eteiseen, en tiedä oliko hullunkiilto silmissä vai ei. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa, ei täällä kukaan pysy täysjärkisenä tämän energisen lauman kanssa.

Eteisessä, Pösön penkillä (niijuujoo, siis mulla on Pösön etupenkki tossa eteisessä pyörimässä kun tartteis verhoilla se uudelleen - ei, ei tämän kissalauman kanssa kyllä tule siitä hommasta lasta eikä...) Ninja loikki saaliinsa kanssa. Saaliina oli kohtalaisen kokoinen kerä hahtuvalankaa. Siis sitä sellasta mistä voi kutoa esmes kintaat ja sit huovuttaa pesukoneessa. Ninja rrrrrrrrrrakastaa villaa, joten olihan se sitten tohonkin tarrannut kynsillään. Se vaan, että ei tarvii kyllä tosta hahtuvalangasta enää mun kauheesti mitään huovuttaa. Ninja nimittäin levitti koko komeuden pitkin eteistä ja varsinkin sitä Pösön penkkiä.

Mutta oli sillä hetken aikaa hauskaa ja sehän kai tässä on pääasia :) Oli sillä eilenkin hauskaa kun pureskeli vessapaperirullasta paperia silpuksi. Ei sitä ihan kaikilla olekaan tollasta pitsivessapaperia jossa on hauskoja reikiä.

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 17.11.2011)