tiistai 19. maaliskuuta 2019

Sankarikissa Hertta

Sankarikissa Hertta (kuva j-foto)

Eilen saimme mukavaa sähköpostia Suomen Kissaliitolta: Hertalle on myönnetty sankarikissan arvo! Sankarikissan arvon Hertta sai erityisestä taidostaan aistia mun migreeni jo ennalta. Nyt lieneekin paikallaan kertoa vähän enemmän tästä Hertan uskottoman hienosta taidosta, josta mun on jo niin monesti pitänyt kirjoittaa tänne.

Hertta pentuna (kuva Kassiabi)

Hertta aistii tulevan migreenikohtaukseni jo ennen kuin itse huomaan mitään merkkejä. Hertta ilmoittaa migreenistä muutamaa tuntia ennen kuin itse huomaan ensimmäiset oireet ja nykyään kotona alkavat migreenikohtaukset saankin aina taltutettua ajoissa - kiitos Hertan.

Kun Hertta aistii tulevan migreenikohtauksen, se hakeutuu olkapäälleni roikkumaan. Etutassut oikealla olkapäällä - ei koskaan vasemmalla - ja takajalat rintakehäni päällä. Siinä Hertta roikkuu ja painautuu mua vasten. Pökkii päällään kasvojani. Jos yritän siirtää Hertan pois, Hertta tarraa niin kovasti kiinni mun olkapäähän ettei siirtäminen onnistu. Jos vaihdan asentoa, Hertta roikkuu mukana. Kissa hellittää otteensa vasta kun olen ottanut migreenilääkkeen.

Koko migreenikohtauksen ajan Hertta pysyttelee lähelläni. Jos migreenikohtaus on ehtinyt alkaa esim. töissä, se voi kestää useamman päivän. Koko sen ajan Hertta pysyttelee lähelläni eikä päästä mua silmistään. Hertta seuraa perässäni kaikkialle ja välillä omaan kipakkaan tapaansa jopa sanelee ohjeita mulle. Hertta on kova juttelemaan ja sillä on tietty kipakka tapa sanoa asiansa silloin kun mulla on migreenikohtaus, ikään kuin komentaisi mua olemaan liikkumatta ja motkottaisi, että mitä nyt lähdet liikkeelle siitä.

Pieni ja pippurinen Hertta-pentu vuonna 2012 (kuva Kassiabi)

Jos migreenikohtaus tulee yöllä, Hertta herättää mut. Muutoin meillä ei kissat koskaan herätä öisin, pitää olla todellinen hätä, että meillä kissa herättää. Herätyskerrat on olleet soimatta jäänyt herätyskello, tulipalo ja mun migreenikohtaukset. Hertta herättää mut pökkimällä päällään mun kasvoja niin kovaa, että herään sekä kaivamalla etutassuilla käsiäni. Hertalla ei koskaan herättäessään ole kynnet ulkona, mitään jälkiä ei ole käsiini ikinä Hertan herätyksistä jäänyt. Jos en aio nousta ottamaan lääkettä vaan nukahdan uudestaan, Hertta herättää mut niin monta kertaa, että menen ottamaan lääkkeen. Kun on tosi kyseessä, Hertta osaa myös repiä mua hiuksista sekä pudotella tavaroita kovaäänisesti niin, että tietää mun varmasti nousevan ylös. Kun sitten nousen ylös, Hertta kävelee perässäni keittiöön, katsoo että otan lääkepaketista lääkkeen ja sen jälkeen mennään yhdessä takaisin nukkumaan.

Joitakin kertoja migreenikohtaus on vaatinut sairaalakäynnin. Sen jälkeen kun olen oppinut tulkitsemaan Hertan ilmoitusta tulossa olevasta migreenikohtauksesta, en ole tarvinnut sairaalakäyntiä kotona alkaneen migreenikohtauksen takia. Hertasta on siis ollut paljon apua, kotona alkavat migreenikohtaukset eivät enää ole päässeet pahoiksi ja niistä selviää yleensä yllättävänkin lyhyellä levolla.

Korvaamaton avustajani Hertta (kuva j-foto)

Lääkärin kanssa kerran otin puheeksi Hertan reagoinnin migreenikohtauksiini. Lääkäri sanoi Hertan olevan erittäin ainutlaatuinen ja mulle todella tarpeellinen ja korvaamaton. Ja oikeassahan lääkäri oli :) Lääkäri ei myöskään pitänyt ollenkaan outona tai epänormaalina sitä, että eläin voi aistia migreenin jo ennen kuin ihminen huomaa mitään oireita.

Aluksi kyllä ihmettelin, miksi Hertta yhtäkkiä käyttäytyy normaalista poikkeavalla tavalla. Lopulta aloin yhdistää käytöksen migreenikohtauksiin. Hertta oli varmasti jo ehtinyt turhautua siihen, ettei typerä ihminen ollenkaan tajua mitä fiksu kissa yrittää selittää :)

Hertalla on muutenkin kyky hoitaa sairaita. Jos mulla on vatsa kipeä, Hertta tulee vatsan päälle makaamaan ja aina juuri tarkalleen siihen kohtaan, missä kipu on. Kun Hertta on aikansa maannut kipeän vatsan päällä, kipu häviää ja sen jälkeen Hertta hyppää pois vatsan päältä ja jatkaa normaaleja askareitaan.

Taannoin Jari sairastui keuhkokuumeeseen ja oli erittäin huonossa kunnossa. Pian sain töihin puhelimeeni selfien Jarilta: Hertta oli asettunut Jarin päälle makaamaan jokseenkin tarkalleen keuhkojen kohdalle. Normaalisti Hertta ei koskaan ole Jarin sylissä ja tämä oli ensimmäinen kerta kun Hertta hoiti Jaria.

Viikko sitten tunsin oloni väsyneeksi ja jotenkin tuntui olevan veto pois. Menin lepäämään ja Hertta seurasi perässä. Hertta asettui makaamaan keuhkojeni päälle ja oli siinä vielä kahden tunnin kuluttua kun heräsin. Illalla sairaalan päivystyksessä mulla todettiin keuhkokuume ja aloitettiin lääkitys. Jälleen kerran Hertta oli tiennyt, missä kohdassa oli terveyteen liittyvä ongelma.

En todellakaan tiedä, mistä Hertta on tämän erityiskykynsä saanut. Mutta sen tiedän, että Hertta on mulle korvaamaton ja suuri apu.

Kaunis Hertta (kuva j-foto)

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Viikonlopun näyttelytunnelmia

On tullut aika rikkoa pitkään kestänyt blogihiljaisuus :)

Karvavarpaat edusti neljän kissan voimin viime viikonloppuna meidän kotinäyttelyssä Siuntiossa. Näyttelyn järjesti Uudenmaan rotukissayhdistys ry. Tällä kertaa mukana näyttelyssä olivat Hertta, Kelmi, Vesku ja Olavi Pekunpoika.

Lauantai alkoi mukavasti, ensimmäisenä arvosteluun pääsivät pitkäkarvapojat Kelmi ja Olavi. Kelmi nappasi hienosti paneelipaikan, Olavi jäi kolmannelle sijalle. Seuraavana tuomarin eteen pääsi Hertta, joka niin ikään lunasti paikan paneelissa voittamalla toisen pitkäkarvanaaraan. Viimeisenä tuomarin pöydällä steppaili Vesku, joka myös pääsi paneeliin - Vesku olikin porukasta ainoa, jolla ei ollut kilpailua.

Ennen paneelia sanoin sen olevan ihan läpihuutojuttu, Kelmi voittaa Hertan mennen tullen. Vaan kuinkas sitten kävikään? Paneelissa äänet menivätkin tasan: kaksi tuomaria äänesti Herttaa ja kaksi Kelmiä. Juan José Martinez Vizcainoa pyydettiin ratkaisevaksi tuomariksi ja hän valitsi Kelmin voittajaksi. Juan José on aina pitänyt Kelmistä, joten valinta ei ollut yllätys :) Se sen sijaan oli yllätys, että pitkän tauon jälkeen Hertta oli paneelissa niin kova vastus Kelmille.

Kelmi ja tuomari Fabio Brambilla. Kuva tessa.lv

Hertta ja tuomari Fabio Brambilla. Kuva tessa.lv

Lyhytkarvaisissa kotikissoissa voiton vei kilpikonnanaaras kaikilla tuomariäänillä vaikka omaan silmääni Vesku on näistä kahdesta kissasta sopusuhtaisempi. Tietysti se oma kissa on aina kaikista kaunein :)

Sporttinen Vesku paneelissa. Kuva tessa.lv

Kaikki saivat mukavat arvostelut, mutta ihan kaikesta ei taaskaan arvosteluseteleissä saa selvää. Odotellaan sitä päivää, jolloin tuomarit kirjoittavat arvostelut sähköisesti :)

Sunnuntaina arvosteluvuorossa ensimmäisenä olivat jälleen pitkäkarvapojat. Sijoitukset hieman muuttuivat lauantaista Olavin kivutessa toiselle sijalle, Kelmi toki jälleen oli voittaja. Tuomari ylisti molempia poikia ja erityisesti lämmittivät tuomarin sanat siitä, miten hyvin Olavi on kehittynyt. Tähän asti kun ollaan lähinnä kuunneltu kommentteja baby facesta ja siitä, että Olavin kroppa on kyllä hyvän kokoinen, mutta pää kovin pieni ja kapea kroppaan verrattuna.

Seuraavana lauteille pääsi Vesku - ja jälleen vailla kilpailua poika nimeltä Päivi nappasi paneelipaikan itselleen. Tuomari ylisti Veskun turkinlaatua ja sitä miten turkki oli näyttelyyn laitettu. Erityiskehuja sai myös Veskun sopusuhtaisuus: Vesku on hoikka poika varustettuna mukavalla lihasmassalla. Ei grammaakaan ylipainoinen ja tästä tuomarit muistavat aina mainita, usein kun kastraatit tahtovat olla taipuvaisia pullataikinaefektiin eli paisuvat ihan huomaamatta.

Viimeisenä tuomarin tutkailtavaksi pääsi Hertta. Näyttelytauko on tuonut Hertasta esiin uusia puolia, neiti (vai pitääkö jo sanoa rouva, tänä vuonna Hertta siirtyy veteraaniluokkaan) puskee, kehrää, kiehnää, pökkii, keimailee ja heittäytyy makaamaan tuomarin eteen. Ei tietoakaan siitä kiukkupussista, joka Hertta on toisinaan ollut. Tällä kertaa kuitenkin paneelipaikan otti mustasavu pitkäkarvanaaras. Omaan silmääni Hertta on kauniimpi ja kotikissamaisempi, mutta tuomarin päätös onkin hänen mielipiteensä :) Ja kuten sanottu, se oma kissa on aina itselle kaunein ja paras.

Kotikissojen paneeli aloitettiin sunnuntaina lyhytkarvaisilla ehdokkailla ja jälleen Vesku hävisi samalle naaraalle kuin lauantaina. Tälläkin kertaa kaikilla tuomariäänillä. Voittoa ei lähdetty hakemaankaan ja tulos oli jokseenkin ennalta arvattavissa. Me lähdettiin hakemaan hauskaa viikonloppua ystävien seurassa ja se me saatiin :)

Punanenä-Vesku paneelissa. Kuva tessa.lv


Pitkäkarvaisten kotikissojen paneelissa Kelmi laittoi jälleen kaikki peliin. Tällä kertaa Kelmi voittikin kaikilla tuomariäänillä ja oli näin ollen viikonlopun tuplavoittaja. Hienoa Kelmi!

Kelmi ja tuomari Caroline Stoa. Kuva tessa.lv

Jälleen olemme yhtä kissanäyttelykokemusta rikkaampia. Vietimme hauskan viikonlopun ystävien seurassa kauniita kissoja ihaillen ja kissoista puhuen. Tärkeintä ei ole voitto vaan reilu peli ja iloinen mieli :) Niin kauan kuin mustavalkoiset pitkäkarvapojat ovat mukana, ei iloiselta mieleltä todellakaan voi välttyä. Sen verran kovia hauskuuttajia nämä pojat ovat.