tiistai 19. maaliskuuta 2019

Sankarikissa Hertta

Sankarikissa Hertta (kuva j-foto)

Eilen saimme mukavaa sähköpostia Suomen Kissaliitolta: Hertalle on myönnetty sankarikissan arvo! Sankarikissan arvon Hertta sai erityisestä taidostaan aistia mun migreeni jo ennalta. Nyt lieneekin paikallaan kertoa vähän enemmän tästä Hertan uskottoman hienosta taidosta, josta mun on jo niin monesti pitänyt kirjoittaa tänne.

Hertta pentuna (kuva Kassiabi)

Hertta aistii tulevan migreenikohtaukseni jo ennen kuin itse huomaan mitään merkkejä. Hertta ilmoittaa migreenistä muutamaa tuntia ennen kuin itse huomaan ensimmäiset oireet ja nykyään kotona alkavat migreenikohtaukset saankin aina taltutettua ajoissa - kiitos Hertan.

Kun Hertta aistii tulevan migreenikohtauksen, se hakeutuu olkapäälleni roikkumaan. Etutassut oikealla olkapäällä - ei koskaan vasemmalla - ja takajalat rintakehäni päällä. Siinä Hertta roikkuu ja painautuu mua vasten. Pökkii päällään kasvojani. Jos yritän siirtää Hertan pois, Hertta tarraa niin kovasti kiinni mun olkapäähän ettei siirtäminen onnistu. Jos vaihdan asentoa, Hertta roikkuu mukana. Kissa hellittää otteensa vasta kun olen ottanut migreenilääkkeen.

Koko migreenikohtauksen ajan Hertta pysyttelee lähelläni. Jos migreenikohtaus on ehtinyt alkaa esim. töissä, se voi kestää useamman päivän. Koko sen ajan Hertta pysyttelee lähelläni eikä päästä mua silmistään. Hertta seuraa perässäni kaikkialle ja välillä omaan kipakkaan tapaansa jopa sanelee ohjeita mulle. Hertta on kova juttelemaan ja sillä on tietty kipakka tapa sanoa asiansa silloin kun mulla on migreenikohtaus, ikään kuin komentaisi mua olemaan liikkumatta ja motkottaisi, että mitä nyt lähdet liikkeelle siitä.

Pieni ja pippurinen Hertta-pentu vuonna 2012 (kuva Kassiabi)

Jos migreenikohtaus tulee yöllä, Hertta herättää mut. Muutoin meillä ei kissat koskaan herätä öisin, pitää olla todellinen hätä, että meillä kissa herättää. Herätyskerrat on olleet soimatta jäänyt herätyskello, tulipalo ja mun migreenikohtaukset. Hertta herättää mut pökkimällä päällään mun kasvoja niin kovaa, että herään sekä kaivamalla etutassuilla käsiäni. Hertalla ei koskaan herättäessään ole kynnet ulkona, mitään jälkiä ei ole käsiini ikinä Hertan herätyksistä jäänyt. Jos en aio nousta ottamaan lääkettä vaan nukahdan uudestaan, Hertta herättää mut niin monta kertaa, että menen ottamaan lääkkeen. Kun on tosi kyseessä, Hertta osaa myös repiä mua hiuksista sekä pudotella tavaroita kovaäänisesti niin, että tietää mun varmasti nousevan ylös. Kun sitten nousen ylös, Hertta kävelee perässäni keittiöön, katsoo että otan lääkepaketista lääkkeen ja sen jälkeen mennään yhdessä takaisin nukkumaan.

Joitakin kertoja migreenikohtaus on vaatinut sairaalakäynnin. Sen jälkeen kun olen oppinut tulkitsemaan Hertan ilmoitusta tulossa olevasta migreenikohtauksesta, en ole tarvinnut sairaalakäyntiä kotona alkaneen migreenikohtauksen takia. Hertasta on siis ollut paljon apua, kotona alkavat migreenikohtaukset eivät enää ole päässeet pahoiksi ja niistä selviää yleensä yllättävänkin lyhyellä levolla.

Korvaamaton avustajani Hertta (kuva j-foto)

Lääkärin kanssa kerran otin puheeksi Hertan reagoinnin migreenikohtauksiini. Lääkäri sanoi Hertan olevan erittäin ainutlaatuinen ja mulle todella tarpeellinen ja korvaamaton. Ja oikeassahan lääkäri oli :) Lääkäri ei myöskään pitänyt ollenkaan outona tai epänormaalina sitä, että eläin voi aistia migreenin jo ennen kuin ihminen huomaa mitään oireita.

Aluksi kyllä ihmettelin, miksi Hertta yhtäkkiä käyttäytyy normaalista poikkeavalla tavalla. Lopulta aloin yhdistää käytöksen migreenikohtauksiin. Hertta oli varmasti jo ehtinyt turhautua siihen, ettei typerä ihminen ollenkaan tajua mitä fiksu kissa yrittää selittää :)

Hertalla on muutenkin kyky hoitaa sairaita. Jos mulla on vatsa kipeä, Hertta tulee vatsan päälle makaamaan ja aina juuri tarkalleen siihen kohtaan, missä kipu on. Kun Hertta on aikansa maannut kipeän vatsan päällä, kipu häviää ja sen jälkeen Hertta hyppää pois vatsan päältä ja jatkaa normaaleja askareitaan.

Taannoin Jari sairastui keuhkokuumeeseen ja oli erittäin huonossa kunnossa. Pian sain töihin puhelimeeni selfien Jarilta: Hertta oli asettunut Jarin päälle makaamaan jokseenkin tarkalleen keuhkojen kohdalle. Normaalisti Hertta ei koskaan ole Jarin sylissä ja tämä oli ensimmäinen kerta kun Hertta hoiti Jaria.

Viikko sitten tunsin oloni väsyneeksi ja jotenkin tuntui olevan veto pois. Menin lepäämään ja Hertta seurasi perässä. Hertta asettui makaamaan keuhkojeni päälle ja oli siinä vielä kahden tunnin kuluttua kun heräsin. Illalla sairaalan päivystyksessä mulla todettiin keuhkokuume ja aloitettiin lääkitys. Jälleen kerran Hertta oli tiennyt, missä kohdassa oli terveyteen liittyvä ongelma.

En todellakaan tiedä, mistä Hertta on tämän erityiskykynsä saanut. Mutta sen tiedän, että Hertta on mulle korvaamaton ja suuri apu.

Kaunis Hertta (kuva j-foto)

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Viikonlopun näyttelytunnelmia

On tullut aika rikkoa pitkään kestänyt blogihiljaisuus :)

Karvavarpaat edusti neljän kissan voimin viime viikonloppuna meidän kotinäyttelyssä Siuntiossa. Näyttelyn järjesti Uudenmaan rotukissayhdistys ry. Tällä kertaa mukana näyttelyssä olivat Hertta, Kelmi, Vesku ja Olavi Pekunpoika.

Lauantai alkoi mukavasti, ensimmäisenä arvosteluun pääsivät pitkäkarvapojat Kelmi ja Olavi. Kelmi nappasi hienosti paneelipaikan, Olavi jäi kolmannelle sijalle. Seuraavana tuomarin eteen pääsi Hertta, joka niin ikään lunasti paikan paneelissa voittamalla toisen pitkäkarvanaaraan. Viimeisenä tuomarin pöydällä steppaili Vesku, joka myös pääsi paneeliin - Vesku olikin porukasta ainoa, jolla ei ollut kilpailua.

Ennen paneelia sanoin sen olevan ihan läpihuutojuttu, Kelmi voittaa Hertan mennen tullen. Vaan kuinkas sitten kävikään? Paneelissa äänet menivätkin tasan: kaksi tuomaria äänesti Herttaa ja kaksi Kelmiä. Juan José Martinez Vizcainoa pyydettiin ratkaisevaksi tuomariksi ja hän valitsi Kelmin voittajaksi. Juan José on aina pitänyt Kelmistä, joten valinta ei ollut yllätys :) Se sen sijaan oli yllätys, että pitkän tauon jälkeen Hertta oli paneelissa niin kova vastus Kelmille.

Kelmi ja tuomari Fabio Brambilla. Kuva tessa.lv

Hertta ja tuomari Fabio Brambilla. Kuva tessa.lv

Lyhytkarvaisissa kotikissoissa voiton vei kilpikonnanaaras kaikilla tuomariäänillä vaikka omaan silmääni Vesku on näistä kahdesta kissasta sopusuhtaisempi. Tietysti se oma kissa on aina kaikista kaunein :)

Sporttinen Vesku paneelissa. Kuva tessa.lv

Kaikki saivat mukavat arvostelut, mutta ihan kaikesta ei taaskaan arvosteluseteleissä saa selvää. Odotellaan sitä päivää, jolloin tuomarit kirjoittavat arvostelut sähköisesti :)

Sunnuntaina arvosteluvuorossa ensimmäisenä olivat jälleen pitkäkarvapojat. Sijoitukset hieman muuttuivat lauantaista Olavin kivutessa toiselle sijalle, Kelmi toki jälleen oli voittaja. Tuomari ylisti molempia poikia ja erityisesti lämmittivät tuomarin sanat siitä, miten hyvin Olavi on kehittynyt. Tähän asti kun ollaan lähinnä kuunneltu kommentteja baby facesta ja siitä, että Olavin kroppa on kyllä hyvän kokoinen, mutta pää kovin pieni ja kapea kroppaan verrattuna.

Seuraavana lauteille pääsi Vesku - ja jälleen vailla kilpailua poika nimeltä Päivi nappasi paneelipaikan itselleen. Tuomari ylisti Veskun turkinlaatua ja sitä miten turkki oli näyttelyyn laitettu. Erityiskehuja sai myös Veskun sopusuhtaisuus: Vesku on hoikka poika varustettuna mukavalla lihasmassalla. Ei grammaakaan ylipainoinen ja tästä tuomarit muistavat aina mainita, usein kun kastraatit tahtovat olla taipuvaisia pullataikinaefektiin eli paisuvat ihan huomaamatta.

Viimeisenä tuomarin tutkailtavaksi pääsi Hertta. Näyttelytauko on tuonut Hertasta esiin uusia puolia, neiti (vai pitääkö jo sanoa rouva, tänä vuonna Hertta siirtyy veteraaniluokkaan) puskee, kehrää, kiehnää, pökkii, keimailee ja heittäytyy makaamaan tuomarin eteen. Ei tietoakaan siitä kiukkupussista, joka Hertta on toisinaan ollut. Tällä kertaa kuitenkin paneelipaikan otti mustasavu pitkäkarvanaaras. Omaan silmääni Hertta on kauniimpi ja kotikissamaisempi, mutta tuomarin päätös onkin hänen mielipiteensä :) Ja kuten sanottu, se oma kissa on aina itselle kaunein ja paras.

Kotikissojen paneeli aloitettiin sunnuntaina lyhytkarvaisilla ehdokkailla ja jälleen Vesku hävisi samalle naaraalle kuin lauantaina. Tälläkin kertaa kaikilla tuomariäänillä. Voittoa ei lähdetty hakemaankaan ja tulos oli jokseenkin ennalta arvattavissa. Me lähdettiin hakemaan hauskaa viikonloppua ystävien seurassa ja se me saatiin :)

Punanenä-Vesku paneelissa. Kuva tessa.lv


Pitkäkarvaisten kotikissojen paneelissa Kelmi laittoi jälleen kaikki peliin. Tällä kertaa Kelmi voittikin kaikilla tuomariäänillä ja oli näin ollen viikonlopun tuplavoittaja. Hienoa Kelmi!

Kelmi ja tuomari Caroline Stoa. Kuva tessa.lv

Jälleen olemme yhtä kissanäyttelykokemusta rikkaampia. Vietimme hauskan viikonlopun ystävien seurassa kauniita kissoja ihaillen ja kissoista puhuen. Tärkeintä ei ole voitto vaan reilu peli ja iloinen mieli :) Niin kauan kuin mustavalkoiset pitkäkarvapojat ovat mukana, ei iloiselta mieleltä todellakaan voi välttyä. Sen verran kovia hauskuuttajia nämä pojat ovat.

maanantai 6. marraskuuta 2017

In memoriam Peku 17.4.2002 - 3.8.2017


 Tuuli puhuu enää kuiskaten
Sillä aurinko on jo mennyt nukkumaan
Pilvivuoteelleen sekaan untuvien
Kultaisen taivaanrannan taa

Kaikki on niin kaunista
Pehmeää ja rauhallista
Yön syli on turvallinen
Suojaansa tuhlaillen

Hyvää yötä maailma
Hyvää yötä maailma
-Pelle Miljoona-

3.8.2017 meitä kohtasi suunnaton suru. Tuli aika jättää hyvästit Suurelle Persoonalle. Kissalle joka on aina ollut mulle se kaikkein rakkain, Elämäni Kissa. Peku on nyt poissa. Suuri, lämmin sydän on lyönyt viimeisen kerran.

Peku oli kissa, jonka monet, monet ihmiset tunsivat. Peku teki lähtemättömän vaikutuksen todella moneen ihmiseen. On uskomatonta, miten monet ihmiset ovat myötäeläneet suuressa surussamme. Surunvalitteluja on tullut niin netin kautta kuin postitse. Mielestäni tämä kertoo siitä, miten monen ihmisen sydämeen Peku pääsi. Kissanäyttelyissä jopa ihmiset joita on en tunne, ovat tulleet halaamaan ja esittämään surunvalittelunsa. Kissanäyttelyissä ollaan itketty yhdessä ja muisteltu lämmöllä Pekua. Tuntuu, että jokaisella on Pekusta jokin muisto, jota kantaa sydämessään.

Pekun muistokirjoituksen kirjoittaminen on ollut vaikeaa ja olen siirtänyt kirjoittamista aina huomiseen ja huomiseen. Muistokirjoituksesta ei tule lyhyt - Pekulle ei vaatimaton muistokirjoitus sopisikaan. Toivon, että jaksatte lukea muistokirjoituksen - siinä ei ole mitään minkä olisi voinut jättää pois.

Peku tuli meille kolmen kuukauden ikäisenä pienenä vesselinä. Peku oli kotoisin Sammatista, Pekulla oli kaksi siskoa muttei ainuttakaan veljeä. Pennusta asti Peku oli aina hyvällä tuulella, koskaan ei ollut huonoja päiviä. Peku ei koskaan juonut mökömökövettä. Tai joi, niinä muutamana kertana kun en ottanut Pekua mukaan kissanäyttelyyn vaan menin toisen kissan kanssa.

Puolentoista vuoden iässä Peku osallistui ensimmäistä kertaa kissanäyttelyyn. Meidän piti vain kokeilla kerran, mutta sille tielle jäätiin. Kissanäyttelyistä tuli Pekulle rakas harrastus. Peku ei pitänyt voittamista tärkeänä, tärkeintä oli päästä esiintymään. Tuomarin pöydällä Peku istui hyvin arvokkaana ja katseli tuomaria sekä yleisöä. Aina kun Peku pääsi paneeliin, oli ilo seurata yleisön joukossa tämän kissan esiintymistä. Peku paransi ryhtinsä ja silmäili yleisöä, unohtamatta kuitenkaan tuomareita. Assareihin Peku luotti täysillä, Pekulla oli tapana varata koko lähes 8 kg painonsa assarin käsien varaan. Kokemattomampiin assareihin Peku suhtautui opettajamaisesti, ei koskaan tehnyt minkäänlaisia temppuja. Pekun saattoi antaa kenen tahansa kannettavaksi ja silti tiesi, että Peku ei nolaa assaria vaikka assari tekisi mitä. Epävarmoista otteista Peku ei pitänyt, mutta antoi ne kyllä anteeksi.

Pekulla oli omat suosikkinsa tuomareiden joukossa. Minna Krogh, Kristiina Rautio, Bjarne Wikström, Juan José Martinez Vizcaino sekä Marteinn Tausen kuuluivat Pekun erittäin korkealle arvostamiin tuomareihin. Pekulla oli myös muutama tuomari, joita ei voinut sietää. Jääköön heidän nimensä nyt kuitenkin mainitsematta. Peku mm. kaatoi kahvit tuomarin laukkuun huitaisemalla "vahingossa" hännällään tuomarin kahvimukin nurin. Viimeisinä vuosinaan Peku tyytyi vain katsomaan nenänvarttaan pitkin tuomareita, joita ei niin kovin korkealle arvostanut.

Peku oli aina ensimmäisenä näyttelykassissa istumassa kun aloin pakata näyttelykamoja. Perjantai-iltana Peku istui eteisen oven edessä ja oli jo lähdössä, vaikka näyttelyyn lähdettiin aina vasta lauantaiaamuna. Näyttelypäivän aamun traditioon puolestaan kuului Pekun etsiminen. Peku "teki katoamistempun" ja meidän piti sitten etsiä jekkuileva näyttelytähtemme. Peku piiloutui aina niin, että varmasti tuli löydetyksi eikä joutunut jäämään kotiin. Häntä tai tassu näkyi tuolin tai sängyn alta, mutta meidän piti silti olla tosissaan etsivinämme Pekua. Tämän saman tempun Peku teki vielä sairastuttuaankin kun tiesi, että on näyttelyviikonloppu. Niin tosissaan Peku näyttelyihin halusi.

Pekun peseminen näyttelyä varten oli aina äärettömän helppoa. Peku nautti suihkussa käymisestä ja kehräsi kun pääsi pesulle. Pekulle oli tärkeää, että turkki oli ojennuksessa. Jo ihan pienenä pentuna Peku oppi rakastamaan harjaamista eikä ikinä saanut harjaamisesta tarpeekseen.

Peku saavutti näyttelyissä myös menestystä, vaikka emme koskaan lähteneet minkäänlaista menestystä hakemaan. Peku palkittiin lukuisia kertoja eri yhdistysten vuoden kissana, vuoden aikana parhaiten näyttelyissä pärjänneenä kotikissana. Peku saavutti hyvin pian TICA-kattojärestössä SGM-tittelin, joka on korkein kotikissan titteli. Peku oli Suomen ensimmäinen pitkäkarvainen SGM-tittelin saavuttanut kotikissa ja kaiken kaikkiaan Suomen kolmas kotikissa, joka tuon hienon tittelin saavutti. Vanhoilla päivillään, 14-vuotiaana, Peku saavutti vielä arvostetun RW- eli Regional Winner -tittelin TICA-kattojärjestössä. FIFé-kattojärjestössä Peku saavutti tavoitellun ja arvostetun DSM-tittelin 13-vuotiaana. Peku palkittiin lukuisia kertoja kissanäyttelyiden parhaana kotikissaveteraanina.

Kotona Peku oli porukan kiistaton johtaja, jolle kukaan ei koskaan tullut sanomaan poikkipuolista sanaa. Jos muut kissat edes leikkiessään sähähtivät toisilleen, oli Peku poliisina paikalla, etsi syyllisen ja piti välittömästi kurinpalautuksen. Myös kissanäyttelyissä Peku oli heti lähdössä selvittämään kuka kiusaa ja ketä kun joku kissa sähähti. Kotona kaikki kissat lähes tulkoon seisoivat asennossa aina kun Peku saapui huoneeseen. Peku ei kuitenkaan ollut tippaakaan väkivaltainen, Pekulla vain oli hyvä auktoriteetti. Yleensä Pekun tarvitsi vain katsoa kissaa ja sen jälkeen kissa käyttäytyi Pekua kohtaan kunnioittavasti.

Peku oli äärettömän viisas kissa. Kun muut kissat olivat Pekun kanssa parvekkeella talvella ja halusivat sisään, Peku pyysi meitä avaamaan oven. Peku itse ei ollut tulossa sisään vielä pitkään aikaan vaan jatkoi lintujen tai naapureiden kyttäämistä heti kun oli saanut meidät avaamaan kavereilleen oven.

Peku ei päästänyt mua silmistään hetkeksikään kun olin sairaana. Kun liikuin kotona, Peku seurasi koko ajan perässä ja katsoi mitä teen ja mihin menen. Lähes kaikki yöt Peku nukkui tyynylläni. Täällä on ollut kovin tyhjää, kun kukaan ei nuku tyynyllä eikä pese mun hiuksia. Peku oli aina siellä missä mä olin.

Tytöt ja kissanpennut olivat Pekun suuria rakkauksia. Usein Pekun saattoi löytää nukkumasta vähintään yksi tyttökissa kainalossaan, mutta kaikkein onnellisin Peku oli saadessaan nukkua tyttökissojen välissä. Kissanpennuille Peku oli hellä ja rakastava isähahmo, joka opetti pennut tavoille omalla hellällä, pehmeällä tavallaan. Pennut saivat kiipeillä Pekun päällä, leikkiä Pekun hännällä ja Peku myös imetti pentua jos pentu niin halusi. Jos Peku hyväksyi porukkaan uuden kissan, muilla ei ollut siihen mitään sanomista ja kaikkien muidenkin oli se hyväksyttävä.

Peku hurmasi myös eläinlääkärit upealla luonteellaan. Pekua ei koskaan tarvinnut rauhoittaa kun otettiin verikokeita, röntgenkuvia tai virtsanäytteitä. Myös sydänultra saatiin helposti tehtyä ilman rauhoittamista. Millä tahansa eläinlääkäriasemalla Peku olikin potilaana, kissaa hakiessa saatiin aina sydäntarroja Pekun papereihin.

Peku oli koko 15-vuotisen elämänsä ajan erittäin terve. Sen jälkeen kun vehnäallergia saatiin selville, ei Pekun juurikaan tarvinnut käydä lääkärissä. Vanhemmiten hammashuollossa oli käytävä ja vuoden 2016 heinäkuussa Pekulta poistettiin kaksi kulmahammasta sekä kymmenkunta pienempää hammasta syöpymän takia.

Tämän vuoden heinäkuussa huomattiin, että Pekulla ei ole kaikki hyvin. Ruoka ei maistunut eikä Peku oikein juonutkaan. Yhtenä perjantain ja lauantain välisenä yönä sitten lähdettiin Pekun kanssa Vantaan Tammistoon Evidensian eläinsairaalan päivystykseen. Peku tutkittiin, mutta mitään syytä syömättömyydelle ei löytynyt. Peku sai nestettä ja pahoinvoinninestolääkettä ja lauantaina Peku jo söikin normaalisti. Sunnuntaina ruoka maistui huonosti ja maanantaina ei ollenkaan. Vein Pekun Lohjan Evidensiaan, jossa jälleen tutkittiin eikä mitään syytä syömättömyydelle löytynyt. Saman viikon torstaina olin jälleen Pekun kanssa Lohjan Evidensiassa, koska kissa ei mielestäni ollut oma itsensä. Siellä alkoi sitten hiljalleen selvitä Pekun sairastelun syy.

Röntgenkuvissa näkyi laajentunut sydän sekä nestettä rintaontelossa. Peku pääsi sydänultraan heti perjantaina. Siellä selvisi, että Pekun tilanne on erittäin huono. Pekulla todettiin vakava sydämen rappeuma ja nestettä oli myös vasemmassa sydänpussissa. Ennuste ei ollut hyvä. Peku sai nesteenpoistolääkityksen sekä verenpainelääkityksen. Peku vastasi heti hyvin lääkitykseen ja ehdimme jo iloita.

Päivän vajaa kaksi viikkoa lääkityksen aloittamisen jälkeen Pekun kunto romahti. Illalla Peku meni normaaliin tapaan parvekkeelle. Tunnin päästä Peku tuli sisään ja kunto romahti, takajalat menivät alta. Molemmista sieraimista valui nestettä. Silloin arvasin, että on koittanut se hetki jota olin pelännyt koko sairastelun ajan. Soitin Tammiston Evidensian eläinsairaalan päivystykseen ja lähdimme Pekun viimeiselle matkalle.

Viimeiseen minuuttiin asti kotona Peku oli porukan johtaja. Peku itse käveli kuljetusboxiin. Autossa Peku ei enää jaksanut seurata maisemien vaihtumista eikä muita autoja, aiemmin se oli ollut Pekun mielestä kiintoisaa puuhaa. Mietittiin, jaksaako Peku Tammistoon asti. Peku jaksoi. Vielä odotushuoneessa Peku tsemppasi niin, että hoitaja epäili ettei ole mitään hätää. Toimenpidehuoneessa Peku ei enää jaksanut tsempata. Väsynyt kissavanhus makasi tutkimuspöydällä. Kerroin eläinlääkärille, että olimme jo päättäneet. Peku saa mennä. Eläinlääkäri sanoi päätöksen olevan täysin oikea. Rauhoitusaineen antamisen jälkeen Pekun sydän jaksoi lyödä vain muutaman kerran. Sitten Peku lähti.

Oltiin todella järkyttyneitä, mutta samalla kiitollisia siitä, ettei rakkaan Pekun tarvinnut sairastaa kauan. Tammiston Evidensian hoitaja soitti puolestamme Lemmikkilehtoon ja saimme viedä Pekun sinne saman tien. Peku nukkui pois torstain ja perjantain välisenä yönä, maanantaina haimme kauniin uurnan kotiin. Siitä lähtien uurnan edessä on palanut koko ajan paristokäyttöinen kynttilä, kertaakaan sammumatta.

Peku sai arvoisensa lähdön, Peku lähti saappaat jalassa. Vielä kesäkuussa Peku oli täysissä voimissaan kissanäyttelyssä. Vajaa kaksi kuukautta myöhemmin Peku oli poissa. Pekun viimeiset arvostelusetelit ovat mulle kultaakin kalliimpia, niissä on niin kauniita sanoja. Olen onnellinen, että Pekun viimeiseksi jääneessä näyttelyssä otettiin valokuvia Pekusta. Niiden kuvien tunnelma on koskettava ja kertoo mielestäni kaiken tuon uskomattoman kissan ja mun välisestä ainutlaatuisesta ystävyydestä.

Kiitos rakkaista rakkain 15 yhteisestä vuodesta. Kuten Pekun korvaan vielä viimeisillä hetkillä kuiskasin: rakas, mamma ei unohda koskaan, ei koskaan.

Pekua lämmöllä ja rakkaudella muistaen, suuresti kaivaten
Laura ja Jari
Lula, Ninja, Traks, Hertta, Kelmi ja Vesku

Toivon, että kommentoit tähän jos sulla on jokin muisto Pekusta. Se olisi meille tärkeää.

torstai 1. syyskuuta 2016

Messuilua

Isäntä ite :)

Viikonloppuna oltiin messuilla. Vantaan Myyrmäkihallissa järjestettiin Lapset ja lemmikit messutapahtuma. Tapahtuman yhteydessä oli kissanäyttely ja nelisen kuukautta kestäneen näyttelytauon jälkeen Peku lähti näyttelemään.

Blogissa on ollut hiljaista, joten taustatietoina kerrottakoon, että Peku kävi mittavassa hammashuollossa kesän aikana. Ikämiehestä tehtiin harvahammas: vasen yläkulmahammas, oikea alakulmahammas, kaikki etuhampaat ja joitakin väliposkihampaita poistettiin. Samalla otettiin verikokeet ja todettiin arvojen olevan kunnossa. Peku on toipunut hammasoperaatiosta kerrassaan loistavasti ja Royal Canin Maine Coon -kuivaruoan pureskelu ei todellakaan tuota pienimpiäkään hankaluuksia. Rouskis, rouskis, rouskis - Peku rouskuttelee lemppariraksujaan aivan kuin nuorena poikana.

Kissanäyttelyssä Peku tekikin näyttävän paluun - ikämies oli nimittäin molempina päivinä tuomarin paras! Toisin sanoen Peku oli koko näyttelyn komein pitkäkarvainen kotikissauros. Paneelissa Peku sitten hävisi pitkäkarvakaunottarelle. Sunnuntaina kotikissapaneelin aikaan hallissa oli melkoinen meteli, vaan eipä Pekua haitannut kun keskittyi köllöttelemään selällään assistentti-Markon sylissä :)

Sunnuntaina Peku sai myös judge's sweetheart -palkinnon. Tällaiset spesiaalipalkinnot merkitsevät meille enemmän kuin näyttelytulokset :)

Messujen puolella oli kohtalaisen hyvä tarjonta kissanruokia ja kissatarvikkeita. Toki olin itsekin paikalla Kattipuodin osaston kanssa. Muita osastoja kierrellessä tuli tällä kertaa ostettua vain kissanruokia, tarvikkeista ei juuri nyt ollut kotona huutava pula.

T-Tradingin osastolta löytyi kivoja vaihtoehtoja allergisille Karvavarpaille. Kokeiluun otettiin mm. hevosta ja kengurua sisältäviä ruokia. Niin joo, ja pari pakettia hiiriä tosi edulliseen euron hintaan.

Sydänystävän osastolta ostettiin tuttuja Bozitan tetroja sekä muutama allergisille Karvavarpaille sopiva annospussi.

Megaeläimen osastolta puolestaan löytyi Lulalle pari pientä purkkia moussea, Pekun herkkuannospusseja ja Traksille James Wellbloved -annospusseja.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kotikissan kanssa näyttelyyn - miten homma toimii?

Multa kysellään paljon aiheesta kotikissa näyttelyissä. Siispä päätin koota pienen infopaketin aiheesta :)

Ihan ensimmäiseksi pitää todeta, että kissanäyttelyllä ja kissanäyttelyllä on eroa. FIFé-kattojärjestön näyttelyt, joita suurin osa Suomessa järjestettävistä kissanäyttelyistä on, ovat  hieman erilaisia kuin CFA-kattojärjestön ja TICA-kattojärjestön näyttelyt. CFA- ja TICA-näyttelyt muistuttavat enemmän toisiaan. Alla pääpirteittäin kuvattuna nämä erilaiset näyttelyt.

FIFé-kattojärjestön näyttelyyn osallistuakseen on kuuluttava johonkin rotukissayhdistykseen. Näitä yhdistyksiä löytyy Suomesta kaiken kaikkiaan 13 ja yhdistysten kotisivuihin tutustumalla voit valita itsellesi sopivimman yhdistyksen. Lista yhdistyksistä löytyy Kissaliiton sivuilta. Rotukissayhdistykseen voi kuulua myös vaikkei omistaisi rotukissaa -  ja voidakseen osallistua kotikissan kanssa FIFé-näyttelyyn, on kuuluttava rotukissayhdistykseen.

FIFé-näyttelyt ovat yleensä yksipäiväisiä eli voit osallistua joko lauantaille tai sunnuntaille - tai molemmille. Näyttelyssä kissa arvostellaan yhden kerran päivän aikana ja saat tuomarin kirjoittaman kirjallisen arvostelusetelin. Muista seurata tuomarin arvosteluja, jotta kissasi on ajoissa tuomarin pöydällä!

CFA- ja TICA-kattojärjestöjen näyttelyihin osallistuakseen ei tarvitse kuulua mihinkään yhdistykseen. Näissä näyttelyissä kissat arvostellaan kehissä eli ringeissä, joihin kissat viedään kun häkin päälle nostetaan oman kissan numero. Kissan saa hakea pois häkistä kun kissan numero on kaadettu. CFA-näyttelyt ovat yleensä kaksipäiväisiä ja näyttelymaksu kattaa molemmat päivät. TICA-näyttelyihin voit osallistua lauantaille tai sunnuntaille - tia molemmille päiville. Kissa arvostellaan päivän aikana 2-5 kertaa, arvostelua et saa kirjallisena.


Mitä sitten tarvitaan mukaan kissanäyttelyyn? 

- kissa
- näyttelyverhot tai oma näyttelyhäkki (suosittelen kuitenkin ainakin ensimmäiseen näyttelyyn vain niitä näyttelyverhoja, oma näyttelyhäkki on melko hintava ostos ja jos näyttelyistä ei tulekaan harrastus niin oman häkin ostaminen on mennyt hukkaan)
- pieni hiekkalaatikko ja kissalle tuttua kissanhiekkaa
- ruoka-astiat ja ruokaa
- vesikippo (mielellään sellainen, jonka voi kiinnittää häkin kaltereihin ettei vedet mene pitkin häkkiä kissan kaataessa kipon)
- kissalle tuttu pesä
- kissan paperit (rokotuskirja, leikkaustodistus ja todistus mikrosirusta sekä näyttelyn vahvistuskirje FIFé-näyttelyissä)
- turkinhoitovälineet
- tuoli (järkevän kokoinen eli mahdollisimman pieni ettei se tuki häkkivälejä)
- paljon iloista mieltä


Mitä kotikissalta vaaditaan kissanäyttelyyn?

Kotikissan tulee olla leikattu, CFA- ja TICA-näyttelyissä yli 8 kk ikäisen kotikissan pitää olla leikattu, FIFé-näyttelyissä tämä ikäraja on 10 kk. Kotikissan pitää olla iältään vähintään 4 kk voidakseen osallistua näyttelyyn ja silloin se saa toki olla vielä leikkaamatonkin. Leikkauksesta on oltava eläinlääkärin kirjoittama todistus.

Kotikissalla pitää olla mikosiru ja myös todistus tästä.

Rokotusten on oltava voimassa. Kolmoisrokote riittää kotimaisilta kissoilta, mutta esim. Virosta tuodulta kissalta vaaditaan myös rabiesrokote. Kolmoisrokote on annettava viimeistään 15 vrk ennen näyttelyä eikä se saa olla kolmea vuotta vanhempi. Sääntö rokotteen kolmen vuoden voimassaoloajasta on hyvin uusi ja osalla kissoista onkin vielä papereissaan merkintä vain vuoden voimassa olevasta rokotteesta. Näissä tapauksissa rokotukset pitää tietysti uusia eläinlääkärin merkitsemään viimeiseen voimassaolopäivään mennessä.

Yksi kolmoisrokote ei riitä vaan rokotteen pitää olla tehostettu. Kissaliiton sivuilta löydät ajankohtaisen tiedon näyttelyyn vaadittavista rokotuksista.

Kissan tulee olla kiltti, hyväkuntoinen ja puhdas. Sen on hyväksyttävä myös vieraiden ihmisten käsittely. Kaikki kissat eivät viihdy näyttelyissä ja jos käy niin, että kissasi kuuluu niihin kissoihin jotka ovat mieluummin kotona kuin näyttelyssä, kunnioitathan kissasi mielipidettä. Etukäteen ei koskaan voi tietää, tykkääkö kissa näyttelyharrastuksesta vai ei. Jos vielä kolmannenkin näyttelyn jälkeen kissan on arka, pelokas tai jopa aggressiivinen, jätäthän kissan kotiin.

Kissat yleensä pestään kissanäyttelyyn, varsinkin pitkäkarvaiset kissat. Myös lyhytkarvaisen kissan voi pestä ja se on suositeltavaakin etenkin jos kissan turkki ei tunnu puhtaalta. Kotikissan pesemiseen ei voi antaa mitään yleispätevää ohjetta, sillä se mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle. Kotikissojen pesemisestä tulen kirjoittamaan oman postauksensa lähiaikoina.


Mitä kissanäyttelyssä tapahtuu?

Kissanäyttelyyn saavutaan aikaisin aamulla, usein eläinlääkärintarkastus alkaa jo klo 7. Mitä aikaisemmin tulet, sitä vähemmän on ruuhkaa :)

Ensimmäisenä mennään siis eläinlääkärintarkastukseen. Eläinlääkäri tarkastaa kissan: silmät, korvat, hampaat, takapuolen. Kaiken on oltava kunnossa ja puhdasta. Tässä yhteydessä tsekataan myös kissan paperit eli rokotus-, mikrosiru- ja leikkaustodistukset sekä näyttelyn vahvistuskirje.

Kun kissan on läpäissyt lääkärintarkastuksen, on vielä muistettava ilmoittautua. Joissakin näyttelyissä vahvistuskirjeet kerätään lääkärintarkastuksen yhteydessä, tällöin ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Joissakin näyttelyissä kuitenkin pitää erikseen käydä ilmoittautumispisteessä ilmoittautumassa, muuten kissa merkitään poissa olevaksi eli absiksi.

Sitten pääsetkin sisustamaan kissasi näyttelyhäkkiä. Näyttelyhäkki on kooltaan 65x65 cm ja korkeudeltaan 56 cm. Se verhoillaan kolmelta sivulta, etuseinä jätetään avoimeksi. Poikkeuksena ns. euronäyttelyt, joissa häkit ovat kehässä ja häkit verhoillaan vain kahdelta seinältä (etu- ja takaseinä jätetään avoimiksi). Verhojen lisäksi häkkiin laitetaan hiekkalaatikko, kissan pesä sekä ruoka- ja juomakipot. Sen jälkeen voit päästää kissan häkkiin. Muista laittaa myös kissasi kilpailunumero esille! Häkin oveen kannattaa laittaa esim. karabiinihaka, ettei kissa saa työnnettyä ovea auki. Näyttelysäännöt kieltävät häkin oven lukitsemisen, joten karabiinihaka, piipunrassi tai pyykkipoika ovat ainoat vaihtoehdot häkin "lukitsemiseen".

Nyt alkaa oman kissan arvosteluvuoron odottelu. Käy heti aamusta katsomassa, missä päin näyttelyhallia kissasi tuomari arvostelee. Tsekkaile pitkin päivää, missä vaiheessa arvostelut ovat menossa ja tuo kissa ajoissa tuomarin luo vaikkapa kuljetusboxissa. Yleensä kotikissat arvostellaan viimeisinä (FIFé-näyttelyissä) eikä ennen iltapäivää ole kiire. Älä kuitenkaan sokeasti luota tähän näyttelykonkarin sääntöön :)

Kun kissasi arvosteluvuoro tulee, vie kissa tuomarin pöydälle. Sinun tehtäväsi on pitää huoli siitä, ettei kissa lähde karkuun. Tuomarin kanssa ei saa keskustella, mutta jos tuomari kysyy jotakin, saat vastata. Tuomari ei saa tietää kissan nimeä, joten et voi arvostelujen aikana kutsua kissaasi nimeltä.

Kun kaikki samassa luokassa kilpailevat kotikissat on arvosteltu (pitkäkarvaurokset, pitkäkarvanaaraat, lyhytkarvaurokset ja lyhytkarvanaaraat arvostellaan omina "luokkinaan"), verrataan kaikkia keskenään kilpailevia kissoja keskenään. Nämä ovat tuomarin parhaiden valinnat, näyttelyissä kuulet puhuttavan TP-valinnoista eli teepeistä. TP-valinnoissa tuomari laittaa kissat järjestykseen ja ensimmäiseksi sijoittunut jatkaa paneeliin eli loppukilpailuun.

TP-valintojen jälkeen tuomareilla on yleensä lounastauko. Sen jälkeen alkaa paneeli eli finaali eli loppukilpailu (FIFé-näyttelyissä). Paneelijärjestys vaihtelee, joskus aloitetaan kotikissoilla, joskus kotikissat ovat viimeisenä. Jos kissasi on päässyt paneeliin, kuuntele tarkasti mikä on paneelijärjestys ja huolehdi, että kissasi on ajoissa paneelipaikalla.

Paneelissa assistentit eli assarit esittelevät kissat. Tuomarit vertaavat toisiinsa lyhytkarvaurosta ja lyhytkarvanaarasta sekä pitkäkarvaurosta ja pitkäkarvanaarasta. Yhdistykset saavat päättää, palkitsevatko yhden vai kaksi parasta kotikissaa. Yhdistykset jotka palkitsevat kaksi, yleensä palkitsevat parhaan pitkäkarvan ja parhaan lyhytkarvan. Niissä näyttelyissä joissa valitaan vain yksi paras kotikissa, verrataan kaikkia neljää kotikissaa toisiinsa. Voittaja on Best In Show eli BIS eli bissi.

Kun näyttelypäivä on ohi, saat poistua näyttelystä vasta kun siihen on annettu lupa. Kissanäyttelyssä on siis oltava koko päivä aamusta iltaan, tässä(kin) mielessä kissanäyttely eroaa koiranäyttelyistä.

Tämä postaus ohjeisti FIFé-näyttelyihin, lähiaikoina luvassa kehänäyttelyihin eli CFA- ja TICA-näyttelyihin ohjeistava postaus :)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Näyttelykuulumisia Turusta


Viikonlopun yllättäjä, Kelmi. Kuva: j-foto

Toinen näyttelyviikonloppu peräkkäin :) Tällä kertaa suuntana oli nykyisen pääkaupungin sijaan entinen pääkaupunki eli Turku. Turun kissanäyttelyissä on aina ollut kivaa, joten me ei ihan helposti jätetä Turun näyttelyitä väliin.

Ilmoitin mustavalkopoitsut Pekun ja Kelmin näyttelyyn. Viime metreillä ilmoitin mukaan vielä Hertankin, Askolan jälkeen nimittäin tiesin, että suoriuduin yksin kolmen kissan kanssa vallan mainiosti. Näyttelypaikkana oli Metsämäen ravirata, viime keväästä tiesin että ahdasta saattaa tulla. Homma kuitenkin toimi mielestäni tänä vuonna paremmin :)

Molempina päivinä kotikissaveteraaneja arvostelleet tuomarit olivat joustavia, sain viedä Pekun pöydälle ensimmäisenä. Muuten olisi nimittäin iltapäivällä menneet veteraani- ja kotikissa-arvostelut päällekkäin.

Etukäteen mietin, että noinkohan Peku ikämiehenä jo väsyy kahdesta peräkkäisestä näyttelyviikonlopusta - varsinkin kun edellisenä viikonloppuna oli näyttely Helsingin Messukeskuksessa ja sehän on tunnetusti normaalia kissanäyttelyä rasittavampi näyttely kaiken sen hälinän takia. Vielä mitä! Peku jaksoi hyvin koko viikonlopun ja oli vielä maanantainakin lähdössä näyttelyyn kun studiokuvien ottamisen takia laitoin turkin näyttelykuntoon.

Näyttelyssä päivät kuluivat joutuisasti. Lauantaina pitkäkarvaisia kotikissauroksia oli mukana peräti neljä: Peku, Kelmi, kaverini Huli sekä toisen tuttavani Sepe. Kova kisa, sillä näistä neljästä mustavalkoisia oli kolme. Sepe ainoana edusti sinivalkoisia kotikissoja. Pitkäkarvaisia kotikissanaaraita oli kaksi, Hertta ja kaverini kissa Tyyne-Liina.

Pitkäkarvatyttöjen voiton vei odotetusti Tyyne-Liina. Tyyne-Liina oli paremmassa turkissa ja jostain syystä kilpikonnaväriset kissat tuntuvat pärjäävän näyttelyissä muita kissoja paremmin. Pitkäkarvapojilla oli tosiaan kova kisa. Neljänneksi tuomari sijoitti Sepen ja kolmanneksi Hulin. Pekun ja Kelmin välillä tuomari pohti todella kauan. Lopulta tuomari valitsi Kelmin voittajaksi. Meidän Kelmin! Kissan, joka edellisenä viikonloppuna jäi viimeiselle sijalle, koska oli muka niin pelokas, ujo ja stressaantunut. Kelmi veti täsmälleen samanlaisen shown nyt ja voitti. Tuomari perusteli valintaansa sillä, että Kelmi vei hänen sydämensä. Ymmärrän täysin, Kelmin näyttelybravuuriin nimittäin kuuluu tuomarin eteen kyljelleen heittäytyminen, kehrääminen ja puskeminen ja tassut tietysti leipovat ilmaa koko ajan. Tuomari totesi Pekun saavuttaneen todella paljon meriittejä (tämän tuomarin nominoinneillahan Peku lokakuussa saavutti DSM-tittelin). Tuomari myös kertoi Pekun olevan poikkeuksellisen hyväkuntoinen ja nuorekas ikäisekseen, tuomari ihastui kovasti myös Pekuun.

Paneelissa verrattiin ensin pitkäkarvoja keskenään ja molemmilla äänillä voitti Tyyne-Liina. Sitten verrattiin lyhytkarvoja keskenään ja voittaja oli komea musta Pablo. Sen jälkeen verrattiin vielä Tyyne-Liinaa ja Pabloa ja tässä kovassa kisassa voittajaksi kruunattiin Tyyne-Liina. Onnea Tyyne-Liina ja Josefiina!

Lopuksi palkittiin vielä näyttelyn paras kotikissaveteraani eli Peku sai palkintonsa.

Kelmin TP-mitalit

Sunnuntaina pitkäkarvapoikia olikin vain kaksi eli Peku ja Kelmi. Pitkäkarvatyttöjä edustivat Hertta ja Tyyne-Liina kuten lauantainakin. Kuten arvata saattaa, vei Tyyne-Liina jälleen tyttöjen voiton. Mitenhän poikien kanssa tällä kertaa kävisi?

Kelmi esitti jälleen oman ohjelmanumeronsa tuomarille. Samoin teki Peku. Pekun show ei ole aivan niin vauhdikas kuin Kelmin, vanhemmiten Peku on oppinut istumaan tuomarin edessä kuin patsas. Jos tuomari on sellainen josta Peku tykkää, Peku istuu naama tuomariin päin. Jos tuomari ei ole niin mieluinen, Peku istuu selkä tuomariin päin ja saattaa tehdä jonkin hauskan pienen pilan, esim. pudottaa tuomarin lelut. Joskus Peku on myös ihan pokkana käynyt maistelemassa tuomarille tuotuja pikkupurtavia :)

Myös tämä tuomari piti enemmän Kelmistä. Kelmin turkki on juureen asti musta ja kiiltävä, Pekun turkki taas on aina ollut enemmän ruskeaan tai harmaaseen vivahtava. Mielestäni sijoitukset menivät aivan oikein päin.

Paneelissa verrattiin jälleen ensin pitkäkarvoja toisiinsa. Nyt äänet menivätkin tasan! Ratkaiseva tuomari valitsi Tyyne-Liinan parhaaksi pitkäkarvaiseksi kotikissaksi. Lyhytkarvaisista voiton vei ihana mustavalkoinen pikkupoika Panda ja niinhän siinä sitten kävi, että Panda voitti myös Tyyne-Liinan. Hienoa Panda, onnea omistajille!

Peku oli jälleen näyttelyn paras kotikissaveteraani ja taas Peku sai hienon pokaalin :)

Sunnuntaina palkittiin myös yhdistyksen vuoden kissat. Peku palkittiin parhaana kotikissana ja parhaana kotikissaveteraanina. Kotikissoissa toisella sijalla oli Ninja ja kolmannella sijalla Hertta :)

TUROK ry:n vuoden kotikissa ja kotikissaveteraani 2015 Peku DSM. Kuva: Tessa

Laitanpa jälleen Karvavarpaiden arvostelusetelit muidenkin luettavaksi, setelit ovat järjestyksessä kissan numeron mukaan, lauantain setelit ensin ja sitten sunnuntain. Kysymysmerkit olen laittanut niihin kohtiin joista en ole saanut selvää.

Hertta (kilpailunumero 361), tuomari Juan José Martinez Vizcaino
Tyyppi: Ex and well proportioned.
Pää: Harmonious in head with beautiful look.
Silmät: Ex open and expressive.
Korvat: In harmony with the head.
Turkki: Lovely texture and length. Beautiful pattern.
Häntä: Proportioned length with body.
Kunto: Super condition.
Yleisvaikutelma: Beautiful lady.
Arvostelutulos: 2.

Kelmi (kilpailunumero 364), tuomari Juan José Martiez Vizcaino
Tyyppi: Strong and proportioned.
Pää: Harmonious in lines. Beautiful in profile and really lovely look.
Silmät: Open and expressive.
Korvat: Proportioned to the head with lovely "curls" inside.
Turkki: Long and beautiful. Pure black with "touch" of white. LOVELY white marking on face!!
Häntä: Long and proportioned to body.
Kunto: Ex. condition.
Yleisvaikutelma: LOVELY TEMPER
Arvostelutulos: 1.

Peku (kilpailunuero 365), tuomari Juan José Martinez Vizcaino
Tyyppi: Ex. in proportions. GORGEOUS for his age!
Pää: Harmonic and well proportioned features. Everything looks beautiful in ?.
Silmät: Open, expressive.
Korvat: Harmious to the head.
Turkki: Long and soft, lovely coat texture. Still look beautiful even for 14 years!!
Häntä: Long and proportioned to body.
Kunto: Ex. condition... SUPER!!
Yleisvaikutelma: LOVELY OLDER BOY!!
Arvostelutulos: 2.

Peku (veteraani), tuomari Marteinn Tausen
Tyyppi: Strong and well built cat.
Pää: Well balanced with soft ?.
Silmät: Beautiful light-green eyes.
Korvat: Set well to head.
Turkki: Medium long. Beautiul black and white. Ex. clean white a bit of a ?
Häntä: In proportion to bbody.
Kunto: Ex.
Yleisvaikutelma: Ex. temperament.
Arvostelutulos: 1. BIS

Hertta (kilpailunumero 357), tuomari Marek Chadaj
Tyyppi: Proportionaly and harmony female. Elegant.
Pää: Nice shape with profile. Good forehead. ? chin.
Silmät: Big, open. Nice color.
Korvat: Set well.
Turkki: In moment texture between winter/summer.
Häntä: Harmony and correct.
Kunto: ? good.
Yleisvaikutelma: Sweet cat.
Arvostelutulos: 2.

Kelmi (kilpailunumero 358), tuomari Marek Chadaj
Tyyppi: Strong anc muscular. ? on solid ?
Pää: Big round with strong chin and muzzle.
Silmät: Nice expresion in color and shape.
Korvat: Set well. With long ?.
Turkki: Dense feel soft. Nice white gloves.
Häntä: Well flowing.
Yleisvaikutelma: Lovely temperament.
Arvostelutulos: 1.

Peku (kilpailunumero 359), tuomari Marek Chadaj
Tyyppi: Solid heavy and massive cat.
Pää: ? big skull. Strong muzzle and chin.
Silmät: Open, nice color.
Korvat: Set well.
Turkki: Dense. ? texture. Nice gloves white.
Häntä: Well flowing.
Kunto: ? good.
Arvostelutulos: 2.

Peku (veteraani), tuomari Anne Paloluoma
Tyyppi: Ex. size. Ex weight + balance for age.
Pää: Softly outlined head.
Silmät: Large. Expressive. Green.
Korvat: Med in size. Set upright.
Turkki: Semilong coat of ex quality. Black with white. Glossy and longer ? hairs on top.
Häntä: Proportional. Furnished.
Kunto: Super.
Yleisvaikutelma: EX. temperament. Ex. presentation.
Arvostelutulos: 1. BIS