torstai 1. syyskuuta 2016

Messuilua

Isäntä ite :)

Viikonloppuna oltiin messuilla. Vantaan Myyrmäkihallissa järjestettiin Lapset ja lemmikit messutapahtuma. Tapahtuman yhteydessä oli kissanäyttely ja nelisen kuukautta kestäneen näyttelytauon jälkeen Peku lähti näyttelemään.

Blogissa on ollut hiljaista, joten taustatietoina kerrottakoon, että Peku kävi mittavassa hammashuollossa kesän aikana. Ikämiehestä tehtiin harvahammas: vasen yläkulmahammas, oikea alakulmahammas, kaikki etuhampaat ja joitakin väliposkihampaita poistettiin. Samalla otettiin verikokeet ja todettiin arvojen olevan kunnossa. Peku on toipunut hammasoperaatiosta kerrassaan loistavasti ja Royal Canin Maine Coon -kuivaruoan pureskelu ei todellakaan tuota pienimpiäkään hankaluuksia. Rouskis, rouskis, rouskis - Peku rouskuttelee lemppariraksujaan aivan kuin nuorena poikana.

Kissanäyttelyssä Peku tekikin näyttävän paluun - ikämies oli nimittäin molempina päivinä tuomarin paras! Toisin sanoen Peku oli koko näyttelyn komein pitkäkarvainen kotikissauros. Paneelissa Peku sitten hävisi pitkäkarvakaunottarelle. Sunnuntaina kotikissapaneelin aikaan hallissa oli melkoinen meteli, vaan eipä Pekua haitannut kun keskittyi köllöttelemään selällään assistentti-Markon sylissä :)

Sunnuntaina Peku sai myös judge's sweetheart -palkinnon. Tällaiset spesiaalipalkinnot merkitsevät meille enemmän kuin näyttelytulokset :)

Messujen puolella oli kohtalaisen hyvä tarjonta kissanruokia ja kissatarvikkeita. Toki olin itsekin paikalla Kattipuodin osaston kanssa. Muita osastoja kierrellessä tuli tällä kertaa ostettua vain kissanruokia, tarvikkeista ei juuri nyt ollut kotona huutava pula.

T-Tradingin osastolta löytyi kivoja vaihtoehtoja allergisille Karvavarpaille. Kokeiluun otettiin mm. hevosta ja kengurua sisältäviä ruokia. Niin joo, ja pari pakettia hiiriä tosi edulliseen euron hintaan.

Sydänystävän osastolta ostettiin tuttuja Bozitan tetroja sekä muutama allergisille Karvavarpaille sopiva annospussi.

Megaeläimen osastolta puolestaan löytyi Lulalle pari pientä purkkia moussea, Pekun herkkuannospusseja ja Traksille James Wellbloved -annospusseja.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kotikissan kanssa näyttelyyn - miten homma toimii?

Multa kysellään paljon aiheesta kotikissa näyttelyissä. Siispä päätin koota pienen infopaketin aiheesta :)

Ihan ensimmäiseksi pitää todeta, että kissanäyttelyllä ja kissanäyttelyllä on eroa. FIFé-kattojärjestön näyttelyt, joita suurin osa Suomessa järjestettävistä kissanäyttelyistä on, ovat  hieman erilaisia kuin CFA-kattojärjestön ja TICA-kattojärjestön näyttelyt. CFA- ja TICA-näyttelyt muistuttavat enemmän toisiaan. Alla pääpirteittäin kuvattuna nämä erilaiset näyttelyt.

FIFé-kattojärjestön näyttelyyn osallistuakseen on kuuluttava johonkin rotukissayhdistykseen. Näitä yhdistyksiä löytyy Suomesta kaiken kaikkiaan 13 ja yhdistysten kotisivuihin tutustumalla voit valita itsellesi sopivimman yhdistyksen. Lista yhdistyksistä löytyy Kissaliiton sivuilta. Rotukissayhdistykseen voi kuulua myös vaikkei omistaisi rotukissaa -  ja voidakseen osallistua kotikissan kanssa FIFé-näyttelyyn, on kuuluttava rotukissayhdistykseen.

FIFé-näyttelyt ovat yleensä yksipäiväisiä eli voit osallistua joko lauantaille tai sunnuntaille - tai molemmille. Näyttelyssä kissa arvostellaan yhden kerran päivän aikana ja saat tuomarin kirjoittaman kirjallisen arvostelusetelin. Muista seurata tuomarin arvosteluja, jotta kissasi on ajoissa tuomarin pöydällä!

CFA- ja TICA-kattojärjestöjen näyttelyihin osallistuakseen ei tarvitse kuulua mihinkään yhdistykseen. Näissä näyttelyissä kissat arvostellaan kehissä eli ringeissä, joihin kissat viedään kun häkin päälle nostetaan oman kissan numero. Kissan saa hakea pois häkistä kun kissan numero on kaadettu. CFA-näyttelyt ovat yleensä kaksipäiväisiä ja näyttelymaksu kattaa molemmat päivät. TICA-näyttelyihin voit osallistua lauantaille tai sunnuntaille - tia molemmille päiville. Kissa arvostellaan päivän aikana 2-5 kertaa, arvostelua et saa kirjallisena.


Mitä sitten tarvitaan mukaan kissanäyttelyyn? 

- kissa
- näyttelyverhot tai oma näyttelyhäkki (suosittelen kuitenkin ainakin ensimmäiseen näyttelyyn vain niitä näyttelyverhoja, oma näyttelyhäkki on melko hintava ostos ja jos näyttelyistä ei tulekaan harrastus niin oman häkin ostaminen on mennyt hukkaan)
- pieni hiekkalaatikko ja kissalle tuttua kissanhiekkaa
- ruoka-astiat ja ruokaa
- vesikippo (mielellään sellainen, jonka voi kiinnittää häkin kaltereihin ettei vedet mene pitkin häkkiä kissan kaataessa kipon)
- kissalle tuttu pesä
- kissan paperit (rokotuskirja, leikkaustodistus ja todistus mikrosirusta sekä näyttelyn vahvistuskirje FIFé-näyttelyissä)
- turkinhoitovälineet
- tuoli (järkevän kokoinen eli mahdollisimman pieni ettei se tuki häkkivälejä)
- paljon iloista mieltä


Mitä kotikissalta vaaditaan kissanäyttelyyn?

Kotikissan tulee olla leikattu, CFA- ja TICA-näyttelyissä yli 8 kk ikäisen kotikissan pitää olla leikattu, FIFé-näyttelyissä tämä ikäraja on 10 kk. Kotikissan pitää olla iältään vähintään 4 kk voidakseen osallistua näyttelyyn ja silloin se saa toki olla vielä leikkaamatonkin. Leikkauksesta on oltava eläinlääkärin kirjoittama todistus.

Kotikissalla pitää olla mikosiru ja myös todistus tästä.

Rokotusten on oltava voimassa. Kolmoisrokote riittää kotimaisilta kissoilta, mutta esim. Virosta tuodulta kissalta vaaditaan myös rabiesrokote. Kolmoisrokote on annettava viimeistään 15 vrk ennen näyttelyä eikä se saa olla kolmea vuotta vanhempi. Sääntö rokotteen kolmen vuoden voimassaoloajasta on hyvin uusi ja osalla kissoista onkin vielä papereissaan merkintä vain vuoden voimassa olevasta rokotteesta. Näissä tapauksissa rokotukset pitää tietysti uusia eläinlääkärin merkitsemään viimeiseen voimassaolopäivään mennessä.

Yksi kolmoisrokote ei riitä vaan rokotteen pitää olla tehostettu. Kissaliiton sivuilta löydät ajankohtaisen tiedon näyttelyyn vaadittavista rokotuksista.

Kissan tulee olla kiltti, hyväkuntoinen ja puhdas. Sen on hyväksyttävä myös vieraiden ihmisten käsittely. Kaikki kissat eivät viihdy näyttelyissä ja jos käy niin, että kissasi kuuluu niihin kissoihin jotka ovat mieluummin kotona kuin näyttelyssä, kunnioitathan kissasi mielipidettä. Etukäteen ei koskaan voi tietää, tykkääkö kissa näyttelyharrastuksesta vai ei. Jos vielä kolmannenkin näyttelyn jälkeen kissan on arka, pelokas tai jopa aggressiivinen, jätäthän kissan kotiin.

Kissat yleensä pestään kissanäyttelyyn, varsinkin pitkäkarvaiset kissat. Myös lyhytkarvaisen kissan voi pestä ja se on suositeltavaakin etenkin jos kissan turkki ei tunnu puhtaalta. Kotikissan pesemiseen ei voi antaa mitään yleispätevää ohjetta, sillä se mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle. Kotikissojen pesemisestä tulen kirjoittamaan oman postauksensa lähiaikoina.


Mitä kissanäyttelyssä tapahtuu?

Kissanäyttelyyn saavutaan aikaisin aamulla, usein eläinlääkärintarkastus alkaa jo klo 7. Mitä aikaisemmin tulet, sitä vähemmän on ruuhkaa :)

Ensimmäisenä mennään siis eläinlääkärintarkastukseen. Eläinlääkäri tarkastaa kissan: silmät, korvat, hampaat, takapuolen. Kaiken on oltava kunnossa ja puhdasta. Tässä yhteydessä tsekataan myös kissan paperit eli rokotus-, mikrosiru- ja leikkaustodistukset sekä näyttelyn vahvistuskirje.

Kun kissan on läpäissyt lääkärintarkastuksen, on vielä muistettava ilmoittautua. Joissakin näyttelyissä vahvistuskirjeet kerätään lääkärintarkastuksen yhteydessä, tällöin ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Joissakin näyttelyissä kuitenkin pitää erikseen käydä ilmoittautumispisteessä ilmoittautumassa, muuten kissa merkitään poissa olevaksi eli absiksi.

Sitten pääsetkin sisustamaan kissasi näyttelyhäkkiä. Näyttelyhäkki on kooltaan 65x65 cm ja korkeudeltaan 56 cm. Se verhoillaan kolmelta sivulta, etuseinä jätetään avoimeksi. Poikkeuksena ns. euronäyttelyt, joissa häkit ovat kehässä ja häkit verhoillaan vain kahdelta seinältä (etu- ja takaseinä jätetään avoimiksi). Verhojen lisäksi häkkiin laitetaan hiekkalaatikko, kissan pesä sekä ruoka- ja juomakipot. Sen jälkeen voit päästää kissan häkkiin. Muista laittaa myös kissasi kilpailunumero esille! Häkin oveen kannattaa laittaa esim. karabiinihaka, ettei kissa saa työnnettyä ovea auki. Näyttelysäännöt kieltävät häkin oven lukitsemisen, joten karabiinihaka, piipunrassi tai pyykkipoika ovat ainoat vaihtoehdot häkin "lukitsemiseen".

Nyt alkaa oman kissan arvosteluvuoron odottelu. Käy heti aamusta katsomassa, missä päin näyttelyhallia kissasi tuomari arvostelee. Tsekkaile pitkin päivää, missä vaiheessa arvostelut ovat menossa ja tuo kissa ajoissa tuomarin luo vaikkapa kuljetusboxissa. Yleensä kotikissat arvostellaan viimeisinä (FIFé-näyttelyissä) eikä ennen iltapäivää ole kiire. Älä kuitenkaan sokeasti luota tähän näyttelykonkarin sääntöön :)

Kun kissasi arvosteluvuoro tulee, vie kissa tuomarin pöydälle. Sinun tehtäväsi on pitää huoli siitä, ettei kissa lähde karkuun. Tuomarin kanssa ei saa keskustella, mutta jos tuomari kysyy jotakin, saat vastata. Tuomari ei saa tietää kissan nimeä, joten et voi arvostelujen aikana kutsua kissaasi nimeltä.

Kun kaikki samassa luokassa kilpailevat kotikissat on arvosteltu (pitkäkarvaurokset, pitkäkarvanaaraat, lyhytkarvaurokset ja lyhytkarvanaaraat arvostellaan omina "luokkinaan"), verrataan kaikkia keskenään kilpailevia kissoja keskenään. Nämä ovat tuomarin parhaiden valinnat, näyttelyissä kuulet puhuttavan TP-valinnoista eli teepeistä. TP-valinnoissa tuomari laittaa kissat järjestykseen ja ensimmäiseksi sijoittunut jatkaa paneeliin eli loppukilpailuun.

TP-valintojen jälkeen tuomareilla on yleensä lounastauko. Sen jälkeen alkaa paneeli eli finaali eli loppukilpailu (FIFé-näyttelyissä). Paneelijärjestys vaihtelee, joskus aloitetaan kotikissoilla, joskus kotikissat ovat viimeisenä. Jos kissasi on päässyt paneeliin, kuuntele tarkasti mikä on paneelijärjestys ja huolehdi, että kissasi on ajoissa paneelipaikalla.

Paneelissa assistentit eli assarit esittelevät kissat. Tuomarit vertaavat toisiinsa lyhytkarvaurosta ja lyhytkarvanaarasta sekä pitkäkarvaurosta ja pitkäkarvanaarasta. Yhdistykset saavat päättää, palkitsevatko yhden vai kaksi parasta kotikissaa. Yhdistykset jotka palkitsevat kaksi, yleensä palkitsevat parhaan pitkäkarvan ja parhaan lyhytkarvan. Niissä näyttelyissä joissa valitaan vain yksi paras kotikissa, verrataan kaikkia neljää kotikissaa toisiinsa. Voittaja on Best In Show eli BIS eli bissi.

Kun näyttelypäivä on ohi, saat poistua näyttelystä vasta kun siihen on annettu lupa. Kissanäyttelyssä on siis oltava koko päivä aamusta iltaan, tässä(kin) mielessä kissanäyttely eroaa koiranäyttelyistä.

Tämä postaus ohjeisti FIFé-näyttelyihin, lähiaikoina luvassa kehänäyttelyihin eli CFA- ja TICA-näyttelyihin ohjeistava postaus :)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Näyttelykuulumisia Turusta


Viikonlopun yllättäjä, Kelmi. Kuva: j-foto

Toinen näyttelyviikonloppu peräkkäin :) Tällä kertaa suuntana oli nykyisen pääkaupungin sijaan entinen pääkaupunki eli Turku. Turun kissanäyttelyissä on aina ollut kivaa, joten me ei ihan helposti jätetä Turun näyttelyitä väliin.

Ilmoitin mustavalkopoitsut Pekun ja Kelmin näyttelyyn. Viime metreillä ilmoitin mukaan vielä Hertankin, Askolan jälkeen nimittäin tiesin, että suoriuduin yksin kolmen kissan kanssa vallan mainiosti. Näyttelypaikkana oli Metsämäen ravirata, viime keväästä tiesin että ahdasta saattaa tulla. Homma kuitenkin toimi mielestäni tänä vuonna paremmin :)

Molempina päivinä kotikissaveteraaneja arvostelleet tuomarit olivat joustavia, sain viedä Pekun pöydälle ensimmäisenä. Muuten olisi nimittäin iltapäivällä menneet veteraani- ja kotikissa-arvostelut päällekkäin.

Etukäteen mietin, että noinkohan Peku ikämiehenä jo väsyy kahdesta peräkkäisestä näyttelyviikonlopusta - varsinkin kun edellisenä viikonloppuna oli näyttely Helsingin Messukeskuksessa ja sehän on tunnetusti normaalia kissanäyttelyä rasittavampi näyttely kaiken sen hälinän takia. Vielä mitä! Peku jaksoi hyvin koko viikonlopun ja oli vielä maanantainakin lähdössä näyttelyyn kun studiokuvien ottamisen takia laitoin turkin näyttelykuntoon.

Näyttelyssä päivät kuluivat joutuisasti. Lauantaina pitkäkarvaisia kotikissauroksia oli mukana peräti neljä: Peku, Kelmi, kaverini Huli sekä toisen tuttavani Sepe. Kova kisa, sillä näistä neljästä mustavalkoisia oli kolme. Sepe ainoana edusti sinivalkoisia kotikissoja. Pitkäkarvaisia kotikissanaaraita oli kaksi, Hertta ja kaverini kissa Tyyne-Liina.

Pitkäkarvatyttöjen voiton vei odotetusti Tyyne-Liina. Tyyne-Liina oli paremmassa turkissa ja jostain syystä kilpikonnaväriset kissat tuntuvat pärjäävän näyttelyissä muita kissoja paremmin. Pitkäkarvapojilla oli tosiaan kova kisa. Neljänneksi tuomari sijoitti Sepen ja kolmanneksi Hulin. Pekun ja Kelmin välillä tuomari pohti todella kauan. Lopulta tuomari valitsi Kelmin voittajaksi. Meidän Kelmin! Kissan, joka edellisenä viikonloppuna jäi viimeiselle sijalle, koska oli muka niin pelokas, ujo ja stressaantunut. Kelmi veti täsmälleen samanlaisen shown nyt ja voitti. Tuomari perusteli valintaansa sillä, että Kelmi vei hänen sydämensä. Ymmärrän täysin, Kelmin näyttelybravuuriin nimittäin kuuluu tuomarin eteen kyljelleen heittäytyminen, kehrääminen ja puskeminen ja tassut tietysti leipovat ilmaa koko ajan. Tuomari totesi Pekun saavuttaneen todella paljon meriittejä (tämän tuomarin nominoinneillahan Peku lokakuussa saavutti DSM-tittelin). Tuomari myös kertoi Pekun olevan poikkeuksellisen hyväkuntoinen ja nuorekas ikäisekseen, tuomari ihastui kovasti myös Pekuun.

Paneelissa verrattiin ensin pitkäkarvoja keskenään ja molemmilla äänillä voitti Tyyne-Liina. Sitten verrattiin lyhytkarvoja keskenään ja voittaja oli komea musta Pablo. Sen jälkeen verrattiin vielä Tyyne-Liinaa ja Pabloa ja tässä kovassa kisassa voittajaksi kruunattiin Tyyne-Liina. Onnea Tyyne-Liina ja Josefiina!

Lopuksi palkittiin vielä näyttelyn paras kotikissaveteraani eli Peku sai palkintonsa.

Kelmin TP-mitalit

Sunnuntaina pitkäkarvapoikia olikin vain kaksi eli Peku ja Kelmi. Pitkäkarvatyttöjä edustivat Hertta ja Tyyne-Liina kuten lauantainakin. Kuten arvata saattaa, vei Tyyne-Liina jälleen tyttöjen voiton. Mitenhän poikien kanssa tällä kertaa kävisi?

Kelmi esitti jälleen oman ohjelmanumeronsa tuomarille. Samoin teki Peku. Pekun show ei ole aivan niin vauhdikas kuin Kelmin, vanhemmiten Peku on oppinut istumaan tuomarin edessä kuin patsas. Jos tuomari on sellainen josta Peku tykkää, Peku istuu naama tuomariin päin. Jos tuomari ei ole niin mieluinen, Peku istuu selkä tuomariin päin ja saattaa tehdä jonkin hauskan pienen pilan, esim. pudottaa tuomarin lelut. Joskus Peku on myös ihan pokkana käynyt maistelemassa tuomarille tuotuja pikkupurtavia :)

Myös tämä tuomari piti enemmän Kelmistä. Kelmin turkki on juureen asti musta ja kiiltävä, Pekun turkki taas on aina ollut enemmän ruskeaan tai harmaaseen vivahtava. Mielestäni sijoitukset menivät aivan oikein päin.

Paneelissa verrattiin jälleen ensin pitkäkarvoja toisiinsa. Nyt äänet menivätkin tasan! Ratkaiseva tuomari valitsi Tyyne-Liinan parhaaksi pitkäkarvaiseksi kotikissaksi. Lyhytkarvaisista voiton vei ihana mustavalkoinen pikkupoika Panda ja niinhän siinä sitten kävi, että Panda voitti myös Tyyne-Liinan. Hienoa Panda, onnea omistajille!

Peku oli jälleen näyttelyn paras kotikissaveteraani ja taas Peku sai hienon pokaalin :)

Sunnuntaina palkittiin myös yhdistyksen vuoden kissat. Peku palkittiin parhaana kotikissana ja parhaana kotikissaveteraanina. Kotikissoissa toisella sijalla oli Ninja ja kolmannella sijalla Hertta :)

TUROK ry:n vuoden kotikissa ja kotikissaveteraani 2015 Peku DSM. Kuva: Tessa

Laitanpa jälleen Karvavarpaiden arvostelusetelit muidenkin luettavaksi, setelit ovat järjestyksessä kissan numeron mukaan, lauantain setelit ensin ja sitten sunnuntain. Kysymysmerkit olen laittanut niihin kohtiin joista en ole saanut selvää.

Hertta (kilpailunumero 361), tuomari Juan José Martinez Vizcaino
Tyyppi: Ex and well proportioned.
Pää: Harmonious in head with beautiful look.
Silmät: Ex open and expressive.
Korvat: In harmony with the head.
Turkki: Lovely texture and length. Beautiful pattern.
Häntä: Proportioned length with body.
Kunto: Super condition.
Yleisvaikutelma: Beautiful lady.
Arvostelutulos: 2.

Kelmi (kilpailunumero 364), tuomari Juan José Martiez Vizcaino
Tyyppi: Strong and proportioned.
Pää: Harmonious in lines. Beautiful in profile and really lovely look.
Silmät: Open and expressive.
Korvat: Proportioned to the head with lovely "curls" inside.
Turkki: Long and beautiful. Pure black with "touch" of white. LOVELY white marking on face!!
Häntä: Long and proportioned to body.
Kunto: Ex. condition.
Yleisvaikutelma: LOVELY TEMPER
Arvostelutulos: 1.

Peku (kilpailunuero 365), tuomari Juan José Martinez Vizcaino
Tyyppi: Ex. in proportions. GORGEOUS for his age!
Pää: Harmonic and well proportioned features. Everything looks beautiful in ?.
Silmät: Open, expressive.
Korvat: Harmious to the head.
Turkki: Long and soft, lovely coat texture. Still look beautiful even for 14 years!!
Häntä: Long and proportioned to body.
Kunto: Ex. condition... SUPER!!
Yleisvaikutelma: LOVELY OLDER BOY!!
Arvostelutulos: 2.

Peku (veteraani), tuomari Marteinn Tausen
Tyyppi: Strong and well built cat.
Pää: Well balanced with soft ?.
Silmät: Beautiful light-green eyes.
Korvat: Set well to head.
Turkki: Medium long. Beautiul black and white. Ex. clean white a bit of a ?
Häntä: In proportion to bbody.
Kunto: Ex.
Yleisvaikutelma: Ex. temperament.
Arvostelutulos: 1. BIS

Hertta (kilpailunumero 357), tuomari Marek Chadaj
Tyyppi: Proportionaly and harmony female. Elegant.
Pää: Nice shape with profile. Good forehead. ? chin.
Silmät: Big, open. Nice color.
Korvat: Set well.
Turkki: In moment texture between winter/summer.
Häntä: Harmony and correct.
Kunto: ? good.
Yleisvaikutelma: Sweet cat.
Arvostelutulos: 2.

Kelmi (kilpailunumero 358), tuomari Marek Chadaj
Tyyppi: Strong anc muscular. ? on solid ?
Pää: Big round with strong chin and muzzle.
Silmät: Nice expresion in color and shape.
Korvat: Set well. With long ?.
Turkki: Dense feel soft. Nice white gloves.
Häntä: Well flowing.
Yleisvaikutelma: Lovely temperament.
Arvostelutulos: 1.

Peku (kilpailunumero 359), tuomari Marek Chadaj
Tyyppi: Solid heavy and massive cat.
Pää: ? big skull. Strong muzzle and chin.
Silmät: Open, nice color.
Korvat: Set well.
Turkki: Dense. ? texture. Nice gloves white.
Häntä: Well flowing.
Kunto: ? good.
Arvostelutulos: 2.

Peku (veteraani), tuomari Anne Paloluoma
Tyyppi: Ex. size. Ex weight + balance for age.
Pää: Softly outlined head.
Silmät: Large. Expressive. Green.
Korvat: Med in size. Set upright.
Turkki: Semilong coat of ex quality. Black with white. Glossy and longer ? hairs on top.
Häntä: Proportional. Furnished.
Kunto: Super.
Yleisvaikutelma: EX. temperament. Ex. presentation.
Arvostelutulos: 1. BIS

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Scandinavian Winner Show 2016

Viime viikonloppu vietettiin Scandinavian Winner -kissanäyttelyssä. Näyttely järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa ja me osallistuttiin ihan ekaa kertaa tällaiseen näyttelyyn. Ilmoitin mukaan mittelöihin meiltä kaikki kissat, joilla tulokset riitti. Kotikissoiltahan tällaiseen näyttelyyn vaaditaan joko TP (tuomarin paras) -tulos joka on korkeintaan 13 kk vanha tai DSM-titteli. Pekulta löytyy DSM-titteli, Ninja, Hertta, Kelmi ja Vesku saivat osallistumisoikeuden TP-tuloksillaan.

Mukana menossa oltiin siis viiden kissan kanssa. Jari oli mukana lauantaina, sunnuntaina remmiin astui Jarin äiti. Näissä näyttelyissähän arvostelut ovat vain ensimmäisenä päivänä ja sunnuntaina käydään sitten paneeli eli loppukilpailu. Lauantaina sain avustajia myös arvosteluun ja hyvä niin, sillä pari arvostelua meni meillä päällekkäin. Hirmuisen suuret kiitokset ystävälleni Jaanalle, joka hoiti lyhytkarvaisten kissojemme esittelyn.

Oli mahtavaa osallistua kerrankin tämän mittaluokan kissanäyttelyyn! Sen verran kivaa oli, että harkitsen vakavasti lähteväni ensi vuonna Norjaan. Sitä en vielä osaa sanoa kenen kanssa sinne olisin lähdössä, sehän riippuu täysin kissojen tuloksista tämän vuoden näyttelyissä. Pekulla olisi portti auki Norjaankin tuon DSM-tittelinsä ansiosta, mutta en usko että lähden viime sunnuntaina 14 vuotta täyttäneen ikämiehen kanssa enää ulkomaan näyttelyihin.

Kaikki kissat saivat kivat arvostelut, vaikka tuomarijako ei kaikilta osin saanutkaan mua hyppimään riemusta. Sen verran kuitenkin oli tuuria matkassa, ettei mustavalkopoikia oltu laitettu tuomarille, joka on mulle useampaan kertaan kertonut "I hate black'n'whites". Mitään menestystä on Karvavarpaille odottanut, mukaan lähdettiin enemmänkin kokemuksena. Silti viikonlopun yllättäjä oli Peku, joka sijoittui upeasti pitkäkarvaisten kotikissaurosten toiseksi. Pitkäkarvaisia kotikissauroksia oli paikalla peräti seitsemän, joten olen todella, todella ylpeä Pekun sijoituksesta.

Mitä tuomarit sitten Karvavarpaista kirjoittivat? Yritän saada seteleistä selvää, jotta muutkin pääsevät lukemaan tuomareiden mielipiteet :) Arvostelut ovat tässä kissan kilpailunumeron mukaan järjestyksessä. Kysymysmerkit olen laittanut niihin kohtiin, joissa en ole saanut tuomarin käsialasta selvää.

Hertta (kilpailunumero 781), tuomari Aase Nissen
Tyyppi: Nice medium female. Harmonish.
Pää: Short face. Nice rounded forehead. Straight nose. Sweet.
Silmät: Clear eyes. Sweet expression.
Korvat: Nice placed.
Turkki: Fine quality. Silky. Semilong. Ex presented.
Häntä: Nice long. ???
Kunto: Ex condition.
Yleisvaikutelma: Sweet cat.
Arvostelutulos: 3.

Kelmi (kilpailunumero 783), tuomari Robert Lubrano
Tyyppi: Good proportion. Quite muscular.
Pää: Quite harmonius. Medium size.
Silmät: Size exexpression.
Korvat: Small size.
Turkki: Soft texture. Semilong length. Black and white color.
Häntä: ???
Yleisvaikutelma: Very shy male. A little stressed.
Arvostelutulos: 7.

Peku (kilpailunumero 784), tuomari Robert Lubrano
Tyyppi: Good proportion. Short legs.
Pää: Quite harmonius. Medium size.
Silmät: Nice soft expression.
Korvat: Medium size.
Turkki: Soft texture. Black and white. Medium prepared.
Häntä: ???
Yleisvaikutelma: Good temperament. Friendly.
Arvostelutulos: 2.

Ninja (kilpailunumero 795), tuomari Henry Hornell
Tyyppi: Medium sized female.
Pää: Nice wedge shaped.
Silmät: Nice green colour.
Korvat: High set.
Turkki: Excellent texture.
Häntä: Good length.
Kunto: Well presented.
Yleisvaikutelma: Kind girl.
Arvostelutulos: 4.

Vesku (kilpailunumero 797), tuomari Thea Friskovec
Tyyppi: Ex harmonius, ex healthy "feminine" male.
Pää: Ex rounded, bit girlish look.
Silmät: Ex color, ex size.
Korvat: Ex set alert, medium.
Turkki: Ex quite short coat, beautiful tortietabby.
Häntä: Ex.
Kunto: Ex.
Yleisvaikutelma: Sweet "gay"
Arvostelutulos: 5.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Pojat pissii seisaltaan (Vesku)

Moi vaan kaikki! Mä oon Vesku ja mun ei olekaan aiemmin annettu kirjoittaa. Mamma väittää, että voin kirjoittaa ihan mitä vaan. Mä väitän, että mamma puhuu ihan höpöjä.

Mun täytyy kertoa teille yks juttu. Musta on nimittäin tullu iso poika. En oo mikään vauva enää, vaikka mamma joka päivä pussaa mun nenää ja varpaita ja kysyy että mitä mamman vauva. Mulla vähän palo käpy siihen hommaan ja päätin, että mä sille mammalle kyllä vauvat näytän!

Yhtenä kauniina päivänä mä muistin mitä isot pojat on kertonu. Että pojat pissii seisaaltaan. Ainakin silloin kun ne merkkaa. Tää on ihan sivuseikka, sitä ei tarvii ottaa huomioon. Oleellista on vaan se, että pojat pissii seisaaltaan. Päätinpä sitten kokeilla minäkin.

Muutaman kerran mä onnistuin harjoittelemaan seisaaltaan pissimistä niin ettei mamma huomannu ollenkaan. Hähää! Yleensä se kyttää ihan hirveen tarkkaan varsinkin kaikki mun tekemiset, koska mä oon kuulemma jotenkin spesiaali kun mulla on ollu niin paljon kaikkea sen mun allergian takia. No mut tätä se ei huomannu. Tai huomas se että joku on pissiny seisaaltaan, mut sehän syytti Kelmiä :) Mamma sanoo, että Kelmillä on hissiperä. Hissiperä on sellanen että se nousee ja nousee ja nousee kun Kelmi pissii ja sit mamma saa pestä seinät kun Kelmi on käynyt hiekkiksellä.

Vaan sittenpä koitti se kerta kun mamma huomas, että sehän olenkin minä. Olisittepa nähneet sen ilmeen! Harmi kun mulla ei ole omaa kameraa (vieläkään, vinkvink Joulupukki, ens jouluna varmaan tulee paketti, jonka päällä lukee Vesku Isopoika ja sisällä on kamera, mielellään sininen, ei missään nimessä pinkki). Mamma näytti siltä kuin se olis tunkenut monta tosi tulista chiliä kerralla suuhun. Sen naamakin oli ihan saman värinen, sellanen punakirjava. Ja silmät pullistu päästä, onneks sillä on silmälasit niin ei silmät sentään pudonnu päästä.

"Siis MITÄ sä Vesku teet?!?" mamma huudahti. Mietin kuulostaako se siltä, että se on tosi ylpee musta kun oon jo niin iso poika, että oon oppinu pissimään seisaaltaan. Seuraava lause paljasti, ettei se kai niin ylpee ollukaan. "Anna Vesku olla eka ja vika kerta kun teet noin!" se mamma totesi. Hähhää, eipäs ollu eka kerta - eikä muuten vikakaan!

Mä oon tässä yrittäny mammalle perustella, että koska mä oon kilpparivärinen poika, niin mun täytyy erityisesti korostaa mun miehisyyttä pissimällä seisaaltaan. Mamma ei oo ihan syttyny ajatukselle. Ehkä mamma on vaan sellasta hitaasti kypsyvää sorttia.

Ei mamma vielä mitään, mutta voi jestas pappa! Tiedättekö mitä se sano kun se näki mun pissivän seisaaltaan? Se sano, että se solmii mun vehkeet jos menen vaikka sen kaappia vasten pissimään seisaaltaan. Mun mielestä toi ei ole sallittua sanoa noin! Multa on jo jääny karvanopat eläinlääkärin roskikseen silloin kun mulla ekan kerran meni vintti pimeeks eläinlääkärissä. Mun mielestä nyt olis aika tasata tilanne - eikä sitä kyllä tasata solmimalla mun vehkeitä. Kyllä se on ihan joku muu jonka vehkeet tässä solmitaan. Tutise pappa, täältä tulee Veskun kapina! Etkä sä voi mua määrätä, koska sä et oo mun oikee isä!

Tossa joku viikko sitten olin mamman ja Pekun kans kissanäyttelyssä, meillä oli se meidän oma kankainen näyttelyhäkki mukana. Heti lauantaiaamuna mä haistoin, että nyt täällä on paikalla Tosi Isoja Poikia ja sit myös sellasia neitokaisia, joille kannattaa näyttää, että osaan mäkin pissiä seisaaltaan. Olisitte nähneet mamman! Vähänkö oltais taas sitä kameraa tarvittu! Mä pissin seisaaltaan niin että meidän häkissä lainehti ja mamma sinkoili päämääröttämästi ja hoki "Novoinykakka novoinykakka nytarvitaanpaperia" ja sit se kävi vessasta hakemassa paperia. Sen jälkeen se rapsutti mua mahasta ja nauro mulle, se sano että oon mä iso poika.

Sellanen tarina mulla. Katotaan jos mä pääsen vielä uudestaankin kirjoittamaan. Mamma, mä lupaan että jos saan kirjoittaa uudestaan niin en kerro pissa- enkä kakkajuttuja.

Rakkaudella,
Vesku

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Mitäs rotua tossa on?

No niin, siinähän se otsikossa tuli. Kysymys, jonka kuulee monta kertaa jokaisessa kissanäyttelyssä johon pitkäkarvaisen kotikissan kanssa osallistuu. Otetaanpa tähän väliin realistinen keskustelunpätkä.

Kysyjä: "Mitäs rotua toi sun kissas on?"
Minä: "Tää on pitkäkarvainen kotikissa."
K: "Aijaa... No mitäs rotua tossa on?"
M: "Ei ole mitään rotua, tämä on kotikissa."
K: "No kyllä nyt jotain rotua täytyy olla kun on tollanen turkki! Ei se ihan tavallinen ole!"
M: "Ei ole mitään rotukissaa tässä kissassa. Kotikissoilla on pitkäkarvageeni, kotikissaan ei ole tarvinnut sekoittua mitään rotua että siitä tulee pitkäkarvainen."
K: "Aha. Onko norskia tässä?"
M: "Ei, ei ole norskia. Tämä on pitkäkarvainen kotikissa."

Saman keskustelun kun käy viidesti yhden päivän aikana niin alkaa jo hyvin muistaa omat vuorosanat ulkoa. Toki saa kissan rotua kysyä ja pitääkin kysyä, mutta kunnioittaisin todella paljon sitä, ettei jankata loputtomasti mitä rotua kissassani on kun sillä on pitkä turkki.

 TICA SGM Peku DSM, kuva Tessa

Peku on kotoisin Sammatista. Pentueen emo oli lyhytkarvainen mustavalkoinen kotikissa, emon äiti niin ikään oli lyhytkarvainen kotikissa. Pekun molemmat siskot olivat lyhytkarvaisia kotikissoja, toinen mustavalkoinen ja toinen ruskeatabbyvalkoinen. Pekun isä oli pitkäkarvainen vapaasti ulkoileva kotikissa. Ei norski, ei perski, ei cooni eikä myöskään rotusekoitus. Pekun taustat tiedän niin, että voin kertoa faktatietona ettei Pekussa ole rotukissaa.

Koen jopa loukkaavana sen, että kysyttäessä kerron kissani olevan pitkäkarvainen kotikissa ja kysyjä sitten naureskellen toteaa "No, onhan siinä nyt jotain rotua oltava kun on noin pitkäkarvainen!". Kumpikohan meistä paremmin tietää kissan taustat, minä kissan omistajana vai kysyjä täysin vieraana ihmisenä? Onpa mulle todettu myös "Älä viitsi valehdella, onhan tossa jotain rotukissaa taustalla!". Voin sanoa, että ei tuntunut kovin kivalta.

Traks, kuva j-foto


Traks on kotoisin Virosta, Tallinnasta Kalamajan alueelta. Traks on ns. katukissa. Se on pentuna löydetty kadulta henkihieverissä. Traksin emo on ties monennenko polven kujakatti, samoin isä. Kyllästymiseen asti olemme saaneet kuulla, miten Traks muistuttaa siperiankissaa. "Ootko varma ettei siinä ole siperiankissaa?" ja "Kato nyt, ihan selvä siperiankissa!" on niin yleisiä kommentteja, että menevät jo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Traks on Traks, pitkäkarvainen kotikissa Tallinnan kaduilta. Traks ei ole siperiankissa. Traks ei ole siperiankissasekoitus. Traks on pitkäkarvainen kotikissa ja piste.

Ehkä osa kotikissojen omistajista pitää siitä, että heidän kissojaan verrataan rotukissoihin. Mä en pidä. Mä olen hankkinut kotikissoja, jos olisin halunnut rotukissamaisen kissan niin olisin hankkinut rotukissan. Mä en näe yhdessäkään meidän kissassa rotukissaa enkä edes halua nähdä. En halua myöskään rotusekoitusta itselleni, vaihtoehdot ovat joko kotikissa tai rotukissa. Minkäänlaista pentutehtailua en halua tukea, tässä yksi syy siihen miksi meillä on löytökissoja. Hankkimalla löytökissan en tue pentutehtailua vaan eläinsuojelutyötä.

Siispä pieni pyyntö: Jos kysyt kissan omistajalta kissan rotua ja omistaja vastaa kissan olevan kotikissa, ethän ala ehdottaa että kissassa varmasti on taustalla sitä ja tätä rotua. Suurin osa kotikissojen omistajista ei ollenkaan pidä siitä, sillä näistä kysymyksistä tulee helposti sellainen tunne, ettei heidän kotikissojaan arvosteta kotikissoina vaan niistä yritetään jotenkin tehdä hienompia tunkemalla väkisin mukaan jotakin rotua.

On olemassa joitakin värityksiä, jotka eivät kuulu suomalaisten kotikissojen värimaailmaan. Tällaisia ovat esimerkiksi naamiot ja shaded silverit. Jos tällainen kotikissa tulee Suomessa vastaan, on se usein sekarotuinen - mikäli ei siis ole rotukissa. Täysin varma ei silti voi olla, sillä esimerkiksi virolaisilla kotikissoilla tavataan myös naamioväritystä sekä shaded silver -väritystä ilman että kissaan on pitkään aikaan sekoittunut yhtään mitään rotua -  jos on koskaan sekoittunut. Naamiokotikissoja voi tavata myös esimerkiksi Thaimaan kaduilla.

Yksi seikka joka on syytä ottaa huomioon miettiessä olisiko kotikissan taustalla jotakin rotua. Rotukissat maksavat. Kissaa, jonka hinta on monta sataa euroa, harvemmin päästetään kuljeskelemaan omatoimisesti pitkin katuja. Kun kotikissa on emonsa kadulle synnyttämä pentu, on erittäin epätodennäköistä, että siihen on sekoittunut mitään rotua.

Myönnetään siis reilusti, että rakkaat kotikissamme ovat kotikissoja ja kunnioitetaan sitä, että jotkut ihmiset haluavat itselleen kotikissan, joka ei ole rotusekoitus :)

torstai 31. maaliskuuta 2016

Parvekkeesta kissaturvallinen

Innokas parvekeulkoilija Traks

Multa on kyselty paljon parvekkeen verkottamisesta. Itse olen melko maallikko mitä tulee parvekkeen verkottamiseen, mutta ehkäpä jotain vinkkejä osaan antaa :) Meidän parveke verkotettiin vuoden 2008 vappuna - eikä yhtään väärään aikaan, sillä viikkoa myöhemmin jouduttiin tulipalon takia keskellä yötä laittamaan asuntoon totaalinen tuuletus ja sehän ei kissojen kanssa olis onnistunut jos ei olis parveke ollut verkotettu kissaturvalliseksi.

Ihan ensimmäiseksi: muista kysyä lupa verkottamiseen. Paitsi asunnon omistajalta, myös isännöitsijältä. Mitään kiinteää rakennelmaa ei parvekkeelle saa laittaa, joten on hyvä olla jonkinlainen suunnitelma jonka voi esittää isännöitsijälle. Verkotuksen tulee olla myös sellainen, että mahdollisen tulipalon sattuessa se voidaan palomiesten toimesta poistaa nopeasti ja vaivattomasti parvekkeen ulkopuolelta.

Meidän parvekkeen verkotus on tehty neljästä erillisestä elementistä. Verkko on kiinnitetty elementteihin niin, että hätätilanteessa palomiehet saavata sen revittyä irti ulkopuolelta.

Halusin sellaisen verkotuksen, ettei parvekkeeseen tarvitse porata reikiä. Haluan, että parveke on meidän pois muuttaessa saman näköinen kuin se oli silloin kun muutettiin tähän asuntoon. Ei siis niin, että parveke näyttää siltä kuin olisi täynnä luodinreikiä. Niinpä meidän parvekeverkot on kiristetty lattian ja katon väliin. Siinä ovat pysyneet paikoillaan eikä ole kertaakaan tarvinnut kiristellä lisää sen 2 vuoden ja 8 kuukauden aikana mitä ollaan tässä asuttu :) Samat verkkoelementit oli meillä edellisessä asunnossa reilu 5 vuotta eikä tarvinnut kuin kerran kiristää uudestaan.

Elementtien verkot on vaihdettu kerran. Alkujaan verkot olivat kanaverkkoa, mutta sitten meille tuli Hertta. Hertta on niin siro, että vielä aikuisenakin sai päänsä työnnettyä läpi kanaverkosta. Sanotaan, että kissa menee siitä mistä saa päänsä mahtumaan joten... En yksinkertaisesti suostunut siihen, että verkkoja ei vaihdettaisi. Niinpä muuton yhteydessä käväisin K-raudasta ostamassa pienisilmäisempää verkkoa. Nyt ei mene edes pienen kissanpennun pää verkon silmästä läpi ja voin olla turvallisin mielin.

Elementtien kehikot on tehty puusta ja maalattu valkoiseksi. Jokainen tietysti voi maalta puuosat mieleisekseen, mua miellyttää valkoinen koska se on melko neutraali. Ulospäin tämä verkotus ei näy oikeastaan sen enempää kuin parvekelasitkaan, näkyvin osa ovat nuo elementit. Ne on tehty hyvin siististi, joten kenelläkään ei pitäisi olla huomautettavaa. Lupaa kysyttäessä meillä olikin esittää kuvat edellisen asunnon parvekeverkoista ja lupa oli helppo saada. Myös edelliseen asuntoon verkotuslupa tuli helposti, isännöitsijä kommentoi vain, että sittenhän on kissoilla kiva paikka missä oleskella turvallisesti :)

Verkkoelementit on asennettu paikoilleen ja sen jälkeen parvekkeelle laitettiin painekyllästetystä laudasta valmistetut lattialaatat. Edellisessä asunnossa laatat laitettiin verkotuksen jälkeen, toimii siis niinkin päin.

Asumme ensimmäisessä kerroksessa, mutta asunto ei ole maantasalla. Aiempi asuntomme oli viidennessä kerroksessa. Aluksi kissat hieman vieroksuivat pihalla leikkiviä lapsia, mutta viikossa kissat olivat tottuneet pieniin ihmisiin ja nykyään leikkivien lasten äänet eivät saa kissoja edes liikauttamaan korviaan.

Kuvat puhukoot puolestaan ja kommentteihin saa heitellä kysymyksiä :) Kunhan saan parvekkeen siivottua kesäkuntoon, luvassa on lisää parvekepostauksia ja kuvia verkotuksesta. Yritän muistaa joku päivä napata kameran mukaan kun lähden ulos niin saan laitettua kuvia verkotuksesta myös ulkopuolelta.

Kattoa & seinää

Kattoa & toista seinää

Verkkoelementit ulottuvat lattiaan saakka...

...kuten kuvasta näkyy...

...ja tästäkin kuvasta. Veskuhan se siellä mökkeilee :)

Täältä ylhäältä näkee hyvin, tuumii Traks.

Mikäs tuolla pihalla meni?