keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Avointen ovien päivä

Ninja on koko pienen ikänsä ollut kiinnostunut ovista. Vähän arkajalka kun on, ei Ninjaa kiinnosta niinkään ovien ulkopuolella oleva maailma (toisin kuin Traksia, joka ei pienimmässäkään määrin ole arkajalka, mutta se on sitten jo toinen tarina). Sen sijaan Ninjaa kiinnostaa ovien tekniikka. Miten ovi menee kiinni? Miten oven saa taas auki? Mitä oven alla on? Voisiko saranpuolelta sittenkin avata oven?

Ollaan asuttu reilu viikko uudessa asunnossa ja Ninja on käyttänyt paljon aikaa ovien tutkimiseen. TV-tason päältä on kuikuiltu työhuoneen oven päälle, mutta oven päälle ei kuitenkaan ole kukaan kissoista hypännyt. Ei edes Ninja. Ennen kuin sitten eilen.

Kovan flunssan takia en ole ehkä ihan tässä maailmassa. En ainakaan ihan joka hetki. Niinpä Ninja onnistui aiheuttamaan mulle lähes sydänkohtauksen - taas kerran. Istuin kaikessa rauhassa työhuoneessa, kun yhtäkkiä työhuoneen ovi alkoi hiljalleen sulkeutua. Mitä...?!? Hetken kuluttua silmäni osuivat oven kyydissä istuvaan Ninjaan, joka hyvin itseensä tyytyväisen näköisenä matkusti oven kanssa. Ninjan naamalla oli oivaltava virne, kun neiti istui oven päällä ja selvästi hoki mielessään "Aaaaaaauki! Kiinnnnnnnnni! Aaaaaaauki! Kiinnnnnnnni!"

Hieman ristiriitaisin tuntein odotan, kuka kissoista seuraavaksi istuu työhuoneen oven päällä. Hertta ei osaa hypätä niin korkealle. Ässä osaa, mutta luultavasti mätkähtää saman tien oven päältä alas ja sen jälkeen kiukuttelee muutaman päivän. Traks osaa varmasti myös hypätä oven päälle, mutta Traks tuskin tyytyy oven päällä istumiseen vaan käyttää ovea vain apuvälineenä päästäkseen vielä ylemmäs. Traksille ei nimittäin mikään paikka ole liian korkea. Ihan sama miten ylös Traks on päässyt, aina kasvoilla on kysyvä ilme "Miten pääsis vielä ylemmäs?"

Edellisessä asunnossa pelastin Ninjan pari kertaa kun neiti oli jumissa vessan oven päällä. Ninja oli hypännyt oven päälle ja laittanut takajalat oven päällä olevan ikkunan reunalle ja etujalat jäivät oven päälle. Tietäähän sen, että ovi lähtee aukeamaan kun sitä työntää - ja sen seurauksena Ninja ei päässyt enää mihinkään suuntaan kun oli venynyt niin pitkäksi. Eipä siinä muu auttanut kuin hakea tikkaat ja nostaa kissa alas. Ja hetken kuluttua sama uusiksi! Kaikesta päätellen Ninja huolehtii siitä, että mä saan riittävästi liikuntaa. Mulla kun ei pituus riitä siihen, että nostaisin kissan oven päältä alas ilman tikkaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti