Karvavarpaat edusti neljän kissan voimin viime viikonloppuna meidän kotinäyttelyssä Siuntiossa. Näyttelyn järjesti Uudenmaan rotukissayhdistys ry. Tällä kertaa mukana näyttelyssä olivat Hertta, Kelmi, Vesku ja Olavi Pekunpoika.
Lauantai alkoi mukavasti, ensimmäisenä arvosteluun pääsivät pitkäkarvapojat Kelmi ja Olavi. Kelmi nappasi hienosti paneelipaikan, Olavi jäi kolmannelle sijalle. Seuraavana tuomarin eteen pääsi Hertta, joka niin ikään lunasti paikan paneelissa voittamalla toisen pitkäkarvanaaraan. Viimeisenä tuomarin pöydällä steppaili Vesku, joka myös pääsi paneeliin - Vesku olikin porukasta ainoa, jolla ei ollut kilpailua.
Ennen paneelia sanoin sen olevan ihan läpihuutojuttu, Kelmi voittaa Hertan mennen tullen. Vaan kuinkas sitten kävikään? Paneelissa äänet menivätkin tasan: kaksi tuomaria äänesti Herttaa ja kaksi Kelmiä. Juan José Martinez Vizcainoa pyydettiin ratkaisevaksi tuomariksi ja hän valitsi Kelmin voittajaksi. Juan José on aina pitänyt Kelmistä, joten valinta ei ollut yllätys :) Se sen sijaan oli yllätys, että pitkän tauon jälkeen Hertta oli paneelissa niin kova vastus Kelmille.
Kelmi ja tuomari Fabio Brambilla. Kuva tessa.lv
Hertta ja tuomari Fabio Brambilla. Kuva tessa.lv
Sporttinen Vesku paneelissa. Kuva tessa.lv
Sunnuntaina arvosteluvuorossa ensimmäisenä olivat jälleen pitkäkarvapojat. Sijoitukset hieman muuttuivat lauantaista Olavin kivutessa toiselle sijalle, Kelmi toki jälleen oli voittaja. Tuomari ylisti molempia poikia ja erityisesti lämmittivät tuomarin sanat siitä, miten hyvin Olavi on kehittynyt. Tähän asti kun ollaan lähinnä kuunneltu kommentteja baby facesta ja siitä, että Olavin kroppa on kyllä hyvän kokoinen, mutta pää kovin pieni ja kapea kroppaan verrattuna.
Seuraavana lauteille pääsi Vesku - ja jälleen vailla kilpailua poika nimeltä Päivi nappasi paneelipaikan itselleen. Tuomari ylisti Veskun turkinlaatua ja sitä miten turkki oli näyttelyyn laitettu. Erityiskehuja sai myös Veskun sopusuhtaisuus: Vesku on hoikka poika varustettuna mukavalla lihasmassalla. Ei grammaakaan ylipainoinen ja tästä tuomarit muistavat aina mainita, usein kun kastraatit tahtovat olla taipuvaisia pullataikinaefektiin eli paisuvat ihan huomaamatta.
Viimeisenä tuomarin tutkailtavaksi pääsi Hertta. Näyttelytauko on tuonut Hertasta esiin uusia puolia, neiti (vai pitääkö jo sanoa rouva, tänä vuonna Hertta siirtyy veteraaniluokkaan) puskee, kehrää, kiehnää, pökkii, keimailee ja heittäytyy makaamaan tuomarin eteen. Ei tietoakaan siitä kiukkupussista, joka Hertta on toisinaan ollut. Tällä kertaa kuitenkin paneelipaikan otti mustasavu pitkäkarvanaaras. Omaan silmääni Hertta on kauniimpi ja kotikissamaisempi, mutta tuomarin päätös onkin hänen mielipiteensä :) Ja kuten sanottu, se oma kissa on aina itselle kaunein ja paras.
Kotikissojen paneeli aloitettiin sunnuntaina lyhytkarvaisilla ehdokkailla ja jälleen Vesku hävisi samalle naaraalle kuin lauantaina. Tälläkin kertaa kaikilla tuomariäänillä. Voittoa ei lähdetty hakemaankaan ja tulos oli jokseenkin ennalta arvattavissa. Me lähdettiin hakemaan hauskaa viikonloppua ystävien seurassa ja se me saatiin :)
Punanenä-Vesku paneelissa. Kuva tessa.lv
Pitkäkarvaisten kotikissojen paneelissa Kelmi laittoi jälleen kaikki peliin. Tällä kertaa Kelmi voittikin kaikilla tuomariäänillä ja oli näin ollen viikonlopun tuplavoittaja. Hienoa Kelmi!
Kelmi ja tuomari Caroline Stoa. Kuva tessa.lv
Jälleen olemme yhtä kissanäyttelykokemusta rikkaampia. Vietimme hauskan viikonlopun ystävien seurassa kauniita kissoja ihaillen ja kissoista puhuen. Tärkeintä ei ole voitto vaan reilu peli ja iloinen mieli :) Niin kauan kuin mustavalkoiset pitkäkarvapojat ovat mukana, ei iloiselta mieleltä todellakaan voi välttyä. Sen verran kovia hauskuuttajia nämä pojat ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti