tiistai 29. maaliskuuta 2016

Ootko milloin ajatellu ihan oikean kissan hankkia?

Nyt haluaisin nostaa kissan pöydälle. Kotikissan. Sitä ei nimittäin kaikki uskokaan, minkälaista kommenttia saa kuulla kun kotikissojen kanssa harrastaa kissanäyttelyitä. Valtaosa rotukissanomistajista ei tee eroa kotikissan ja rotukissan välille, mutta joukkoon mahtuu myös näitä omanlaisiaan helmiä. Heidän kommentteja kuunnellessa käy aina mielessä se vanha viisaus "ihminen voi munata vain itsensä".

Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että joillekin kissanomistajille kotikissat ovat ihan alinta pohjasakkaa. Kissoja, joiden ei edes kuuluisi olla olemassa. Tämä blogipostaus sisältää myös rumia sanoja, halusin julkaista sensuroimattoman version ihan jo sen takia, että lukijat voivat paremmin samaistua siihen, miltä tuntuu kun tällaisia kommentteja kuulee.

Olin Pekun kanssa käynyt rotukissanäyttelyiden kotikissaluokassa pari vuotta, kun ensimmäistä kertaa mulle esitettiin näyttelyssä kysymys "Ootko milloin ajatellu ihan oikean kissan hankkia?". Tuota noin niin... Kyllä mun ymmärtääkseni Peku on ihan oikea kissa. Hengittää, syö, juo ja niin edelleen. No, kysymys esitettiin äänensävyllä, josta saattoi tyhmempikin päätellä, että kysyjän mielestä vain rotukissa on oikea kissa ja vain rotukissan kanssa voi käydä näyttelyissä.

Kerran esittelynäyttelyssä saimme kuulla kommentin koskien yleisön suosikkikissa -kilpailua. "No. Yleensä sen voittaa pentu. Tai sitten kotikissa, jos joku nyt sellasenkin viittii tänne raahata." Pekun lisäksi esittelynäyttelyssä ei ollut muita kotikissoja, kovinkaan moni ei siis ollut viitsinyt sellaista sinne raahata. Esittelynäyttelyitäkin on takana kymmeniä, mutta kertaakaan ei ole yleisön suosikkikissa -kilpailua voittanut kotikissa. Varmasti jossakin esittelynäyttelyssä, mutta ei niissä joissa olen ollut. Eikä muuten ole voittanut pentukaan. Ei siis suotta kannata katkeroitua vaikkei itse raahaisikaan paikalle kotikissaa :)

"Milloinkas sulle sitten tulee kunnon näyttelykissa?" No mutta kiitos kysymästä, onhan noita jo jokunen. Kysyjä toki tarkoitti, että milloin jätän kotikissan pois näyttelyistä ja hankin rotukissan. Kotikissan kanssa voi käydä näyttelyissä ihan siinä missä rotukissankin kanssa. Näyttelyissä käyminen ei ole mulle syy hankkia rotukissaa - itse asiassa jos mulla olisi rotukissa, se luultavasti pysyisi kotona vaikka kotikissojen kanssa käynkin näyttelyissä.

"Kotikissat venyttää paneelia". Jep, näinhän ne tekee. Kotikissoja on kissanäyttelyn paneelissa aina maksimissaan neljä: lyhytkarvainen uros ja naaras sekä pitkäkarvainen uros ja naaras. Joidenkin yhdistysten näyttelyissä paneeliin ei pääse edes neljää kotikissaa vaan valitaan paneeliin ainoastaan yksi lyhytkarvainen ja yksi pitkäkarvainen kotikissa. Paneelissa valitaan maksimissaann kaksi Best In Show -kotikissaa - lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen. Useiden yhdistysten näyttelyissä valitaan vain yksi Best In Show -kotikissa. Muissa kategorioissa paneelissa valitaan Best In Show -pentu, -nuori, -uros, -naaras, -kastraattiuros ja -kastraattinaaras. Ehdokkaita on yleensä useita, joskus jopa liki kymmenen. Mitenkäs se olikaan se kotikissojen paneelin venyttämisen laita :)

"Kotikissat vie rotukissojen palkinnot. Pitäis laittaa niin, ettei kotikissat saa osallistua niin rotukissat sais paremmat palkinnot." No juu, noinhan se asia on. Kuten edellisessä kappaleessa mainitsin, palkitaan maksimissaan kaksi BIS-kotikissaa sekä BIS-kotikissaveteraani. Näille kissoille menee peräti kolme palkintoa. Maksimissaan kolme. Jos ei olis kotikissoja näyttelyssä niin eipä se rotukissojen palkintoihin kovin paljon vaikuttais. Kuka muuten käy näyttelyissä palkintojen takia?

Vesku oli näyttelytauolla viime vuoden lokakuusta tämän vuoden maaliskuuhun. Tammikuussa sain kuulla, että olen jättänyt Veskun kotiin, koska se ei lokakuun näyttelyssä pärjännyt. Kappas, tämä oli aivan uusi tieto mullekin, mutta hyvä kun tuli ilmi niin tiedän itsekin, miksi kissani oli näyttelytauolla :) Tosiasiassa Vesku oli näyttelytauolla vain ja ainoastaan siitä syystä, että halusin saada sen allergiat hoidettua täysin kuntoon ennen seuraavaa näyttelyä. Me kun käydään näyttelyissä kissojen ehdoilla ja kissa jolla on allergian takia karvattomia laikkuja ei mun mielestä ole näyttelykuntoinen. Veskun vastustuskyky oli laskenut normaalia alemmas voimakkaiden allergiaoireiden takia, joten tein päätöksen, että näyttelyitä yli kaiken rakastava pikkumies jää kotiin.

Viime vuoden lopulla aloin käyttää Kelmiä enemmän näyttelyissä. Peku ja Kelmi ovat molemmat mustavalkoisia pitkäkarvaisia kotikissauroksia, ne siis kisaavat toisiaan vastaan. Tästäkös se riemu repesi. Ilmoitin kuulemma pojat näyttelyyn vain siksi, että saan kotikissojen lisäpisteitä nostettua. Eihän kuulemma muuten olisi mitään järkeä ilmoittaa omia kissojaan vastakkain. Onneksi tämänkin sain kuulla vahingossa kun kertoja ei huomannut mun olevan selän takana :) Mä kun nimittäin luulin ilmoittaneeni HCL n 09 -pojat näyttelyyn siksi, että Kelmi saa kokemusta ja Peku vielä opettaa Kelmiä näyttelyn saloihin. Kelmi on saanut Pekusta turvaa, Kelmi kun ei ole kovin paljon näyttelyissä käynyt. Kelmin kanssa on tarkoitus jatkaa mustavalkoisen pitkäkarvauroksen näyttelyttämistä sitten kun Peku ei enää käy näyttelyissä. Pojat nyt kuitenkin tulevat käymään näyttelyissä myös samaan aikaan - eivät kuitenkaan siksi, että kotikissojen lisäpisteet nousevat vaan siksi, että on mielenkiintoista kuulla mitä mieltä tuomarit ovat kissoista, jotka ovat niin samanlaisia keskenään. Välillä Peku on voittanut Kelmin, mutta tämän vuoden puolella Kelmi on molemmilla kerroilla voittanut Pekun.

Kun multa kysytään, mitä tarvitaan kun näyttelyttää kotikissaa, on vastaus selkeä. Kissa, joka ei stressaa tai pelkää ja joka on vieraiden ihmisten käsiteltävissä sekä paljon iloista mieltä ja todella paksu nahka. Kotikissan kanssa nimittäin saa kuulla kaikenlaista vähemmän positiivista. Joskin myös paljon positiivista ja yleisöähän aina kiinnostaa nämä tavalliset "meidän Misut ja Mirrit". Kotikissa on kissa, joka herättää paljon tunteita.

Olen myös saanut kuraa päälleni siitä, että tuon näyttelyyn löytökissoja. Vieläpä virolaisia löytökissoja. "Taas noita vitun virolaisia kissoja!" on kommentti, jonka olen kuullut pari kertaa. "Eikö sulle suomalainen löytökissa kelpaa? Pelasta ensin Suomen kissat ja sit voit lähteä Virosta hakemaan!" No mutta, on meillä toki suomalaisiakin kissoja. Mun vanhemmilla on suomalainen löytökissa, anopilta niitä löytyy kahdeksan lisää. Ei ole kyse siitä, etteikö suomalainen kissa kelpaisi. Mun mielestä jokainen kissa tarvitsee kodin, on kissan alkuperämaa sitten mikä hyvänsä. Tämän kokoiseen kissayhteisöön en voi ottaa mitä tahansa kissaa. Kissan on luonteensa puolesta sovittava yhteen jo olemassa olevan yhteisön kissojen kanssa. Virolaiset kissat ovat huomattavasti aktiivisempia ja energisempiä kuin suomalaiset. Suomesta on hyvin vaikea löytää kotikissaa, joka ei kärsisi näin energisessä kissaporukassa. Haluan, että kaikilla kissoilla on hyvä olla. Kotikissa ei koskaan ole kissa rauhallisimmasta päästä, mutta kun suomalaisen kotikissan aktiivisuustason kertoo vähintään viidellä, voi päästä jonkinlaiseen käsitykseen virolaisten kotikissojen aktiivisuustasosta. Jos viiden tällaisen tättähäärän laumaan lyödään viisi kertaa rauhallisempi kissa, se todennäköisesti ahdistuu. Sitä en halua.

Tässäpä hieman ajattelemisen aihetta kaikille :) Muistakaa, että ennen kuin lauotte kommentteja kissasta, kannattaa miettiä miltä kissan omistajasta tuntuu ne laukomanne kommentit. Mulla on paksu nahka vuosikausia koulukiusattuna olemisen jäljiltä. Kestän kaikki kommentit, mutta kaikki ei ehkä niitä kestä. On myös jokaisen oma asia minkälaisia kissoja haluaa, minkälaisista kissoista pitää. Itselleni en koskaan voisi kuvitella esimerkiksi ragdollia tai brittiä, mutta en silti koe tarpeelliseksi huudella kyseisten kissojen omistajille, etten kyllä IKINÄ ottaisi tuollaista kissaa, en sitten niin ikinä.

Kotikissat ovat suuri rakkauteni ja erityisesti olen menettänyt sydämeni virolaisille kotikissoille. Kaikki ne, jotka ovat tavanneet meidän kissaporukan livenä, tietävät heti mistä puhun kun sanon virolaisten kotikissojen olevan supervilkkaita ylisosiaalisia tättähääriä. Ne jotka eivät tiedä - tervetuloa kylään :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti