Mitäs rotua tossa on?

No niin, siinähän se otsikossa tuli. Kysymys, jonka kuulee monta kertaa jokaisessa kissanäyttelyssä johon pitkäkarvaisen kotikissan kanssa osallistuu. Otetaanpa tähän väliin realistinen keskustelunpätkä.

Kysyjä: "Mitäs rotua toi sun kissas on?"
Minä: "Tää on pitkäkarvainen kotikissa."
K: "Aijaa... No mitäs rotua tossa on?"
M: "Ei ole mitään rotua, tämä on kotikissa."
K: "No kyllä nyt jotain rotua täytyy olla kun on tollanen turkki! Ei se ihan tavallinen ole!"
M: "Ei ole mitään rotukissaa tässä kissassa. Kotikissoilla on pitkäkarvageeni, kotikissaan ei ole tarvinnut sekoittua mitään rotua että siitä tulee pitkäkarvainen."
K: "Aha. Onko norskia tässä?"
M: "Ei, ei ole norskia. Tämä on pitkäkarvainen kotikissa."

Saman keskustelun kun käy viidesti yhden päivän aikana niin alkaa jo hyvin muistaa omat vuorosanat ulkoa. Toki saa kissan rotua kysyä ja pitääkin kysyä, mutta kunnioittaisin todella paljon sitä, ettei jankata loputtomasti mitä rotua kissassani on kun sillä on pitkä turkki.

 TICA SGM Peku DSM, kuva Tessa

Peku on kotoisin Sammatista. Pentueen emo oli lyhytkarvainen mustavalkoinen kotikissa, emon äiti niin ikään oli lyhytkarvainen kotikissa. Pekun molemmat siskot olivat lyhytkarvaisia kotikissoja, toinen mustavalkoinen ja toinen ruskeatabbyvalkoinen. Pekun isä oli pitkäkarvainen vapaasti ulkoileva kotikissa. Ei norski, ei perski, ei cooni eikä myöskään rotusekoitus. Pekun taustat tiedän niin, että voin kertoa faktatietona ettei Pekussa ole rotukissaa.

Koen jopa loukkaavana sen, että kysyttäessä kerron kissani olevan pitkäkarvainen kotikissa ja kysyjä sitten naureskellen toteaa "No, onhan siinä nyt jotain rotua oltava kun on noin pitkäkarvainen!". Kumpikohan meistä paremmin tietää kissan taustat, minä kissan omistajana vai kysyjä täysin vieraana ihmisenä? Onpa mulle todettu myös "Älä viitsi valehdella, onhan tossa jotain rotukissaa taustalla!". Voin sanoa, että ei tuntunut kovin kivalta.

Traks, kuva j-foto

Traks on kotoisin Virosta, Tallinnasta Kalamajan alueelta. Traks on ns. katukissa. Se on pentuna löydetty kadulta henkihieverissä. Traksin emo on ties monennenko polven kujakatti, samoin isä. Kyllästymiseen asti olemme saaneet kuulla, miten Traks muistuttaa siperiankissaa. "Ootko varma ettei siinä ole siperiankissaa?" ja "Kato nyt, ihan selvä siperiankissa!" on niin yleisiä kommentteja, että menevät jo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Traks on Traks, pitkäkarvainen kotikissa Tallinnan kaduilta. Traks ei ole siperiankissa. Traks ei ole siperiankissasekoitus. Traks on pitkäkarvainen kotikissa ja piste.

Ehkä osa kotikissojen omistajista pitää siitä, että heidän kissojaan verrataan rotukissoihin. Mä en pidä. Mä olen hankkinut kotikissoja, jos olisin halunnut rotukissamaisen kissan niin olisin hankkinut rotukissan. Mä en näe yhdessäkään meidän kissassa rotukissaa enkä edes halua nähdä. En halua myöskään rotusekoitusta itselleni, vaihtoehdot ovat joko kotikissa tai rotukissa. Minkäänlaista pentutehtailua en halua tukea, tässä yksi syy siihen miksi meillä on löytökissoja. Hankkimalla löytökissan en tue pentutehtailua vaan eläinsuojelutyötä.

Siispä pieni pyyntö: Jos kysyt kissan omistajalta kissan rotua ja omistaja vastaa kissan olevan kotikissa, ethän ala ehdottaa että kissassa varmasti on taustalla sitä ja tätä rotua. Suurin osa kotikissojen omistajista ei ollenkaan pidä siitä, sillä näistä kysymyksistä tulee helposti sellainen tunne, ettei heidän kotikissojaan arvosteta kotikissoina vaan niistä yritetään jotenkin tehdä hienompia tunkemalla väkisin mukaan jotakin rotua.

On olemassa joitakin värityksiä, jotka eivät kuulu suomalaisten kotikissojen värimaailmaan. Tällaisia ovat esimerkiksi naamiot ja shaded silverit. Jos tällainen kotikissa tulee Suomessa vastaan, on se usein sekarotuinen - mikäli ei siis ole rotukissa. Täysin varma ei silti voi olla, sillä esimerkiksi virolaisilla kotikissoilla tavataan myös naamioväritystä sekä shaded silver -väritystä ilman että kissaan on pitkään aikaan sekoittunut yhtään mitään rotua -  jos on koskaan sekoittunut. Naamiokotikissoja voi tavata myös esimerkiksi Thaimaan kaduilla.

Yksi seikka joka on syytä ottaa huomioon miettiessä olisiko kotikissan taustalla jotakin rotua. Rotukissat maksavat. Kissaa, jonka hinta on monta sataa euroa, harvemmin päästetään kuljeskelemaan omatoimisesti pitkin katuja. Kun kotikissa on emonsa kadulle synnyttämä pentu, on erittäin epätodennäköistä, että siihen on sekoittunut mitään rotua.

Myönnetään siis reilusti, että rakkaat kotikissamme ovat kotikissoja ja kunnioitetaan sitä, että jotkut ihmiset haluavat itselleen kotikissan, joka ei ole rotusekoitus :)