Traks on vauhdikas kissa. Nyt on vihdoin löytynyt Traksille sopiva urheiluharrastus: lumilautailu. Snoukka-Traks :)
Traks kuivaharjoittelee kotona sisällä. Onhan se hyvä treenata vaikkei ihan vielä pääsekään ulos lumille treenaamaan. Eilen olin ensimmäistä kertaa todistamassa näitä treenejä. Jäljistä päätelleen Traks on kyllä treenannut useamminkin.
Menin jääkaapille ja Traksille se tarkoittaa vain yhtä asiaa. Kinkkua! Kinkkuakinkkuakinkkuakinkkua! Siis kinkkua! Wou! Kinkkua! Kinkkuaaaaaaaaaaaaaaaa! Traks rakastaa kinkkua siinä määrin, että tärisee eikä meinaa pysyä villahousuissaan kun huomaa jonkun tarttuvan kinkkupakettiin. Niin kävi tälläkin kertaa.
Pahaksi onnekseen Traks huomasi olevansa ihan väärällä puolella keittiötä. Hyllyn päällä. Eikä hyllyn päältä saa kinkkua, pitää mennä jääkaapille. Traks ei tee mitään rauhallisesti. Traksin motto tuntuukin olevan "Ei ehdi nyt!". Hyllyn päältä Traks näki, että Peku, Ässä ja Hertta olivat jo saamassa jotain jääkaapista. Kinkkua, ei se mitään muuta voi olla. Siispä suunnaksi jääkaappi ja vähän äkkiä!
Hyllyn päältä Traks hyppäsi ruokapöydälle. Tarkemmin sanottuna ruokapöydällä olleen peltisen tarjottimen päälle. Tarjotin lähti luistamaan ja Traks hyvin tyylikkäästi matkusti tarjottimen kyydissä pöydän ja seinän väliin. Ääniefektit olivat sitä luokkaa, että kaikki muut keittiössä olleet kissat kaikkosivat vauhdilla. Hetken kuluttua Traks ilmaantui takaisin ruokapöydälle ja kissan kasvoilta oli luettavissa jo tutuksi käynyt ilme "Huono ohjattavuus, muuten hyvä vekotin".
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Traks sai kinkkunsa - ja myös muiden kissojen kinkut. Veikkaanpa, että Traks tulee jatkossakin käyttämään tätä hyvin tehokasta kinkkuannoksen kolminkertaistavaa keinoa...
torstai 3. lokakuuta 2013
tiistai 1. lokakuuta 2013
Pohjan akka harvahammas
Ken on Kalevalaa lukenut, tuntenee hahmon nimeltä Pohjolan emäntä. Tunnetaan myös nimellä Pohjan akka harvahammas. Vähän joku sen tyylinen meillä nyt sitten asuu.
Viime viikon maanantaina tehtiin Lulan kanssa toiminnantäyteinen reissu eläinlääkäriin. Vanhalla asunnolla siivoillessa löysin makuuhuoneen lattialta hampaan. Fy fan! Kissan suussa olevat hampaat on ihan ok, mutta mikä tahansa irronnut hammas saa jonkinlaisen hiirilauman ravaamaan villisti mun selkäpiitä pitkin.
Jonkin aikaa ollaan katseltu, että Lula alkaa muistuttaa Lauri Tähkää (sori Lula). Suupieli on usein samanlaisessa virneessä. Koska Lula ei anna koskea itseensä vaikka muuten luottaakin meihin jo tosi hyvin, on ollut lievästi sanottuna mahdotonta tutkia rouvakissan suuta tarkemmin. Yhtenä iltana olin sitten Lulaa ovelampi. Pidin namia sormien välissä niin, että Lulan oli pakko avata suutaan ja mä näin rouvan suuhun. Olin 95 % varma, että Lulalta puuttuu oikea yläkulmahammas. Siispä soitto eläinlääkäriin vaikka Lula ei missään vaiheessa ole vaikuttanut sairaalta.
Lääkärissä selitin, että kyseessä on kissa, joka ei anna koskea itseensä. Ei ole käsiteltävissä. Ei voi ottaa syliin. Kerta kaikkiaan sinkoaa itsensä maata kiertävälle radalle, jos yrittää ottaa syliin. Ei uskonut eläinlääkäri, no enpä mä varmaan kissaani yli viiden vuoden yhteiselon jälkeen tunnekaan. Piti sitten kokeilla kepillä jäätä, sörkkiä muurahaispesää. Juujuu, otetaan kissa syliin että saadaan rauhoituspiikki annettua.
Idea oli niin loistava, että Lula kerrassaan riemastui. Pitkästä aikaa se jännitti itsensä mun sylissä ja sen jälkeen latasi peliin kaikki voimat ja sinkosi itsensä mun otteesta. Siinä sitten hetki säntäiltiin toimenpidehuoneessa kissan perässä. Kolme ihmistä yritti saada kiinni yhtä kissaa, joka tuntui olevan noin sata kertaa liukkaampi kuin suihkun lattialle pudonnut saippua. Lopulta Lula meni kaapin alle ja eläinlääkäri sai tuikattua rauhoituspiikin.
Kun vihdoin ja viimein pääsi näkemään Lulan suuhun, totuus oli tarua ihmeellisempää. Kulmahammas todella puuttui. Pari hammasta oli tosi huonossa hapessa ja hammaskiveäkin löytyi. Eläinlääkäri poisti hammaskiven ja nyppäsi kaksi hammasta pois. Ensimmäinen lähti irti hipaisemalla, toista joutui vähän enemmän irrottamaan, mutta koska hammas oli todella huonossa kunnossa ja juuri osittain mädäntynyt, oli hammas kuitenkin poistettava. Mä melkein menin pitkin seiniä kun hammas rutisi. Ääni, jota yksinkertaisesti en voi sietää. Kyllä, hammaslääkärikäynnit on aika tuskallisia mulle.
Hieman piti Lulan huoltohenkilökuntaakin paikkailla. Molemmat ihmispalvelijat nimittäin saivat hittiä. Eläinlääkäri oli kolmesta ihmisestä ainoa onnekas joka välttyi haavoilta. Mulla oli oikean käden ranne auki komeammin kuin angstisella teinillä juustohöylän kohtaamisen jälkeen. Kivunsietokykyä löytyy, joten mun mittapuulla sanon vain että ei käsi edes kirvellyt. Miespuolisella ihmispalvelijalla on jokunen puremajälki - huolimatta siitä, että oli hanskat kädessä. Niin että kyllä Lulalla ihan toimiviakin hampaita vielä on.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lulan suu on nyt hoidettu kuntoon ja parin vuoden päästä tsekataan taas hammaskiven tilanne. Lulan luottamus meitä kohtaan ei kokenut kolausta vaikka pelättiinkin pahinta. Heti seuraavana aamuna Lula söi normaalisti ja nyt näyttää sydän maistuvan ihan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Lulan perusilme puuttuvan kulmahampaan takia on lähinnä virnistys, mutta haitanneeko tuo ketään :)
Viime viikon maanantaina tehtiin Lulan kanssa toiminnantäyteinen reissu eläinlääkäriin. Vanhalla asunnolla siivoillessa löysin makuuhuoneen lattialta hampaan. Fy fan! Kissan suussa olevat hampaat on ihan ok, mutta mikä tahansa irronnut hammas saa jonkinlaisen hiirilauman ravaamaan villisti mun selkäpiitä pitkin.
Jonkin aikaa ollaan katseltu, että Lula alkaa muistuttaa Lauri Tähkää (sori Lula). Suupieli on usein samanlaisessa virneessä. Koska Lula ei anna koskea itseensä vaikka muuten luottaakin meihin jo tosi hyvin, on ollut lievästi sanottuna mahdotonta tutkia rouvakissan suuta tarkemmin. Yhtenä iltana olin sitten Lulaa ovelampi. Pidin namia sormien välissä niin, että Lulan oli pakko avata suutaan ja mä näin rouvan suuhun. Olin 95 % varma, että Lulalta puuttuu oikea yläkulmahammas. Siispä soitto eläinlääkäriin vaikka Lula ei missään vaiheessa ole vaikuttanut sairaalta.
Lääkärissä selitin, että kyseessä on kissa, joka ei anna koskea itseensä. Ei ole käsiteltävissä. Ei voi ottaa syliin. Kerta kaikkiaan sinkoaa itsensä maata kiertävälle radalle, jos yrittää ottaa syliin. Ei uskonut eläinlääkäri, no enpä mä varmaan kissaani yli viiden vuoden yhteiselon jälkeen tunnekaan. Piti sitten kokeilla kepillä jäätä, sörkkiä muurahaispesää. Juujuu, otetaan kissa syliin että saadaan rauhoituspiikki annettua.
Idea oli niin loistava, että Lula kerrassaan riemastui. Pitkästä aikaa se jännitti itsensä mun sylissä ja sen jälkeen latasi peliin kaikki voimat ja sinkosi itsensä mun otteesta. Siinä sitten hetki säntäiltiin toimenpidehuoneessa kissan perässä. Kolme ihmistä yritti saada kiinni yhtä kissaa, joka tuntui olevan noin sata kertaa liukkaampi kuin suihkun lattialle pudonnut saippua. Lopulta Lula meni kaapin alle ja eläinlääkäri sai tuikattua rauhoituspiikin.
Kun vihdoin ja viimein pääsi näkemään Lulan suuhun, totuus oli tarua ihmeellisempää. Kulmahammas todella puuttui. Pari hammasta oli tosi huonossa hapessa ja hammaskiveäkin löytyi. Eläinlääkäri poisti hammaskiven ja nyppäsi kaksi hammasta pois. Ensimmäinen lähti irti hipaisemalla, toista joutui vähän enemmän irrottamaan, mutta koska hammas oli todella huonossa kunnossa ja juuri osittain mädäntynyt, oli hammas kuitenkin poistettava. Mä melkein menin pitkin seiniä kun hammas rutisi. Ääni, jota yksinkertaisesti en voi sietää. Kyllä, hammaslääkärikäynnit on aika tuskallisia mulle.
Hieman piti Lulan huoltohenkilökuntaakin paikkailla. Molemmat ihmispalvelijat nimittäin saivat hittiä. Eläinlääkäri oli kolmesta ihmisestä ainoa onnekas joka välttyi haavoilta. Mulla oli oikean käden ranne auki komeammin kuin angstisella teinillä juustohöylän kohtaamisen jälkeen. Kivunsietokykyä löytyy, joten mun mittapuulla sanon vain että ei käsi edes kirvellyt. Miespuolisella ihmispalvelijalla on jokunen puremajälki - huolimatta siitä, että oli hanskat kädessä. Niin että kyllä Lulalla ihan toimiviakin hampaita vielä on.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lulan suu on nyt hoidettu kuntoon ja parin vuoden päästä tsekataan taas hammaskiven tilanne. Lulan luottamus meitä kohtaan ei kokenut kolausta vaikka pelättiinkin pahinta. Heti seuraavana aamuna Lula söi normaalisti ja nyt näyttää sydän maistuvan ihan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Lulan perusilme puuttuvan kulmahampaan takia on lähinnä virnistys, mutta haitanneeko tuo ketään :)
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Avointen ovien päivä
Ninja on koko pienen ikänsä ollut kiinnostunut ovista. Vähän arkajalka kun on, ei Ninjaa kiinnosta niinkään ovien ulkopuolella oleva maailma (toisin kuin Traksia, joka ei pienimmässäkään määrin ole arkajalka, mutta se on sitten jo toinen tarina). Sen sijaan Ninjaa kiinnostaa ovien tekniikka. Miten ovi menee kiinni? Miten oven saa taas auki? Mitä oven alla on? Voisiko saranpuolelta sittenkin avata oven?
Ollaan asuttu reilu viikko uudessa asunnossa ja Ninja on käyttänyt paljon aikaa ovien tutkimiseen. TV-tason päältä on kuikuiltu työhuoneen oven päälle, mutta oven päälle ei kuitenkaan ole kukaan kissoista hypännyt. Ei edes Ninja. Ennen kuin sitten eilen.
Kovan flunssan takia en ole ehkä ihan tässä maailmassa. En ainakaan ihan joka hetki. Niinpä Ninja onnistui aiheuttamaan mulle lähes sydänkohtauksen - taas kerran. Istuin kaikessa rauhassa työhuoneessa, kun yhtäkkiä työhuoneen ovi alkoi hiljalleen sulkeutua. Mitä...?!? Hetken kuluttua silmäni osuivat oven kyydissä istuvaan Ninjaan, joka hyvin itseensä tyytyväisen näköisenä matkusti oven kanssa. Ninjan naamalla oli oivaltava virne, kun neiti istui oven päällä ja selvästi hoki mielessään "Aaaaaaauki! Kiinnnnnnnnni! Aaaaaaauki! Kiinnnnnnnni!"
Hieman ristiriitaisin tuntein odotan, kuka kissoista seuraavaksi istuu työhuoneen oven päällä. Hertta ei osaa hypätä niin korkealle. Ässä osaa, mutta luultavasti mätkähtää saman tien oven päältä alas ja sen jälkeen kiukuttelee muutaman päivän. Traks osaa varmasti myös hypätä oven päälle, mutta Traks tuskin tyytyy oven päällä istumiseen vaan käyttää ovea vain apuvälineenä päästäkseen vielä ylemmäs. Traksille ei nimittäin mikään paikka ole liian korkea. Ihan sama miten ylös Traks on päässyt, aina kasvoilla on kysyvä ilme "Miten pääsis vielä ylemmäs?"
Edellisessä asunnossa pelastin Ninjan pari kertaa kun neiti oli jumissa vessan oven päällä. Ninja oli hypännyt oven päälle ja laittanut takajalat oven päällä olevan ikkunan reunalle ja etujalat jäivät oven päälle. Tietäähän sen, että ovi lähtee aukeamaan kun sitä työntää - ja sen seurauksena Ninja ei päässyt enää mihinkään suuntaan kun oli venynyt niin pitkäksi. Eipä siinä muu auttanut kuin hakea tikkaat ja nostaa kissa alas. Ja hetken kuluttua sama uusiksi! Kaikesta päätellen Ninja huolehtii siitä, että mä saan riittävästi liikuntaa. Mulla kun ei pituus riitä siihen, että nostaisin kissan oven päältä alas ilman tikkaita.
Ollaan asuttu reilu viikko uudessa asunnossa ja Ninja on käyttänyt paljon aikaa ovien tutkimiseen. TV-tason päältä on kuikuiltu työhuoneen oven päälle, mutta oven päälle ei kuitenkaan ole kukaan kissoista hypännyt. Ei edes Ninja. Ennen kuin sitten eilen.
Kovan flunssan takia en ole ehkä ihan tässä maailmassa. En ainakaan ihan joka hetki. Niinpä Ninja onnistui aiheuttamaan mulle lähes sydänkohtauksen - taas kerran. Istuin kaikessa rauhassa työhuoneessa, kun yhtäkkiä työhuoneen ovi alkoi hiljalleen sulkeutua. Mitä...?!? Hetken kuluttua silmäni osuivat oven kyydissä istuvaan Ninjaan, joka hyvin itseensä tyytyväisen näköisenä matkusti oven kanssa. Ninjan naamalla oli oivaltava virne, kun neiti istui oven päällä ja selvästi hoki mielessään "Aaaaaaauki! Kiinnnnnnnnni! Aaaaaaauki! Kiinnnnnnnni!"
Hieman ristiriitaisin tuntein odotan, kuka kissoista seuraavaksi istuu työhuoneen oven päällä. Hertta ei osaa hypätä niin korkealle. Ässä osaa, mutta luultavasti mätkähtää saman tien oven päältä alas ja sen jälkeen kiukuttelee muutaman päivän. Traks osaa varmasti myös hypätä oven päälle, mutta Traks tuskin tyytyy oven päällä istumiseen vaan käyttää ovea vain apuvälineenä päästäkseen vielä ylemmäs. Traksille ei nimittäin mikään paikka ole liian korkea. Ihan sama miten ylös Traks on päässyt, aina kasvoilla on kysyvä ilme "Miten pääsis vielä ylemmäs?"
Edellisessä asunnossa pelastin Ninjan pari kertaa kun neiti oli jumissa vessan oven päällä. Ninja oli hypännyt oven päälle ja laittanut takajalat oven päällä olevan ikkunan reunalle ja etujalat jäivät oven päälle. Tietäähän sen, että ovi lähtee aukeamaan kun sitä työntää - ja sen seurauksena Ninja ei päässyt enää mihinkään suuntaan kun oli venynyt niin pitkäksi. Eipä siinä muu auttanut kuin hakea tikkaat ja nostaa kissa alas. Ja hetken kuluttua sama uusiksi! Kaikesta päätellen Ninja huolehtii siitä, että mä saan riittävästi liikuntaa. Mulla kun ei pituus riitä siihen, että nostaisin kissan oven päältä alas ilman tikkaita.
maanantai 12. elokuuta 2013
Hertta = manuli?
Tulipa tässä hetki sitten mieleen erehdyttävä yhdennäköisyys meidän pikku-Hertan ja manulin välillä. Hertta on ihan samanlainen karvapörhelö kuin manulit! Hertan ulkonäössä on mun mielestä jotain muutakin samaa kuin karvaisuus. Manuli tosin on mun suosikki pienistä kissapedoista, että ihan mieluusti Hertta saa muistuttaa manulia. Tai Herrrrrrrrtta kuten neidin nimi pitää lausua jos neidin omaa mielipidettä kysytään.
Manuli tai ei, hyvä apu tuo on muuttolaatikoiden pakkaamisessa. Eilen Hertta oli jostain löytänyt karhunkielen ja viipotti pitkin keittiötä karhunkieli suussaan. Kysymykseen "Mitä sä Hertta oikein touhuat?" Hertta vastasi ihan selvästi "Tyhmä! Eksää nää? Mä teen muuttosiivousta!". Kaiken kaikkiaan Hertta on hyvin touhukas pikkukissa, sopii täydellisesti laumaan siis.
Ja niin tosiaan, me muutetaan. Syyskuun aikana. Karvavarpaista tulee City-Karvavarpaita, muutetaan nimittäin Lohjan keskustaan. Asunto on hitusen nykyistä isompi ja kissoille tulee sinne paljon kaikenlaista kivaa. Niistä tarkemmin sitten kun on myös kuvamateriaalia :)
Sitä ennen, googlettakaapa manuli tai käykää Korkeasaaressa katsomassa miltä se näyttää. Pitää myös yrittää saada Hertasta joku uusi kuva napattua, toi kissa nimittäin on TODELLA karvaturjake :) Vetää vertoja Pekulle, saa nähdä tuleeko jopa hurjempi karvaturjake kuin mitä Peku on.
Manuli tai ei, hyvä apu tuo on muuttolaatikoiden pakkaamisessa. Eilen Hertta oli jostain löytänyt karhunkielen ja viipotti pitkin keittiötä karhunkieli suussaan. Kysymykseen "Mitä sä Hertta oikein touhuat?" Hertta vastasi ihan selvästi "Tyhmä! Eksää nää? Mä teen muuttosiivousta!". Kaiken kaikkiaan Hertta on hyvin touhukas pikkukissa, sopii täydellisesti laumaan siis.
Ja niin tosiaan, me muutetaan. Syyskuun aikana. Karvavarpaista tulee City-Karvavarpaita, muutetaan nimittäin Lohjan keskustaan. Asunto on hitusen nykyistä isompi ja kissoille tulee sinne paljon kaikenlaista kivaa. Niistä tarkemmin sitten kun on myös kuvamateriaalia :)
Sitä ennen, googlettakaapa manuli tai käykää Korkeasaaressa katsomassa miltä se näyttää. Pitää myös yrittää saada Hertasta joku uusi kuva napattua, toi kissa nimittäin on TODELLA karvaturjake :) Vetää vertoja Pekulle, saa nähdä tuleeko jopa hurjempi karvaturjake kuin mitä Peku on.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Näin teet makaronilaatikkoa Traksin kanssa
1. Pyydä Traksia siirtämään häntänsä hellan levyltä ettei tule paistettua häntää.
2. Ota kattila kaapista. Nosta Traks pois kaapista.
3. Laita kattilaan vettä. Kuivaa Traksin pää ja siivoa jäljet, kun vesi lensi joka puolelle Traksin työntäessä päänsä vesihanan alle.
4. Ota jauheliha jääkaapista. Nosta Traks pois jääkaapista.
5. Paista jauheliha. Muista kissojen osuus jauhelihasta! Kerää lattialle pudonneet jauhelihat kissojen kuppiin ja muista jatkossa, että Traksilla on paljon voimaa kun se painaa etutassuillaan kädessäsi olevaa jauhelihapakettia.
6. Voitele uunivuoka. Älä voitele Traksin päätä vaikka sekin on uunivuoassa.
7. Anna Traksin nuolla margariini sormista. Laita pöydälle unohtunut margariini jääkaappiin ennen kuin Hertta ehtii syödä siitä loputkin.
8. Valmista munamaito. Lisää maidon määrää, koska Traks ehti juoda maidosta osan.
9. Riko kananmunat. Siivoa toinen raaka kananmuna lattialta, koska Traks ehti hypätä olkapäälle juuri kun olit rikkomassa kananmunaa ja luonnollisesti raaka kananmuna putosi lattialle.
10. Sekoita uunivuokaan paistettu jauheliha, keitetyt makaronit ja munamaito. Laita uuniin paistumaan. Nauti ruoka kissojen avustuksella.
2. Ota kattila kaapista. Nosta Traks pois kaapista.
3. Laita kattilaan vettä. Kuivaa Traksin pää ja siivoa jäljet, kun vesi lensi joka puolelle Traksin työntäessä päänsä vesihanan alle.
4. Ota jauheliha jääkaapista. Nosta Traks pois jääkaapista.
5. Paista jauheliha. Muista kissojen osuus jauhelihasta! Kerää lattialle pudonneet jauhelihat kissojen kuppiin ja muista jatkossa, että Traksilla on paljon voimaa kun se painaa etutassuillaan kädessäsi olevaa jauhelihapakettia.
6. Voitele uunivuoka. Älä voitele Traksin päätä vaikka sekin on uunivuoassa.
7. Anna Traksin nuolla margariini sormista. Laita pöydälle unohtunut margariini jääkaappiin ennen kuin Hertta ehtii syödä siitä loputkin.
8. Valmista munamaito. Lisää maidon määrää, koska Traks ehti juoda maidosta osan.
9. Riko kananmunat. Siivoa toinen raaka kananmuna lattialta, koska Traks ehti hypätä olkapäälle juuri kun olit rikkomassa kananmunaa ja luonnollisesti raaka kananmuna putosi lattialle.
10. Sekoita uunivuokaan paistettu jauheliha, keitetyt makaronit ja munamaito. Laita uuniin paistumaan. Nauti ruoka kissojen avustuksella.
Ohjeita ruokakassin tyhjentämiseen Traksin kanssa
1. Avaa jääkaapin ovi.
2. Nosta Traks pois jääkaapista.
3. Laita jauhelihapaketti jääkaappiin.
4. Nosta Traks pois jääkaapista.
5. Laita kananmunapaketti jääkaappiin.
6. Nosta Traks pois jääkaapista.
7. Laita broilerinkoivet jääkaappiin.
8. Nosta Traks pois jääkaapista.
9. Laita maitotölkki jääkaappiin.
10. Nosta Traks pois jääkaapista.
11. Laita muut jääkaappiin tulevat ruokatavarat jääkaappiin pitäen samalla toisessa kainalossa hurjasti kehräävää ja etujaloillaan ilmaa polkevaa Traksia.
2. Nosta Traks pois jääkaapista.
3. Laita jauhelihapaketti jääkaappiin.
4. Nosta Traks pois jääkaapista.
5. Laita kananmunapaketti jääkaappiin.
6. Nosta Traks pois jääkaapista.
7. Laita broilerinkoivet jääkaappiin.
8. Nosta Traks pois jääkaapista.
9. Laita maitotölkki jääkaappiin.
10. Nosta Traks pois jääkaapista.
11. Laita muut jääkaappiin tulevat ruokatavarat jääkaappiin pitäen samalla toisessa kainalossa hurjasti kehräävää ja etujaloillaan ilmaa polkevaa Traksia.
maanantai 25. helmikuuta 2013
5 tapaa saada palvelusväki hereille - ja lämmin sänky kissoille
Tiedättehän sen tunteen, kun keskellä yötä jossain päin asuntoa tapahtuu jotain, on pakko mennä katsomaan mitä ne kissat nyt taas teki vain huomatakseen, että yeah right, ne vei mun paikan sängyssä, tiedättehän?
1. Huuda. Lujaa. Huuda niin, että naapuritkin kuulee. Mölise. Jollota. Jokella. Joikaa. Mahdollisimman kaukana palvelusväen makuuhuoneesta. Älä reagoi, vaikka palvelusväki kyselee, jotta mikä on hätänä. Äläkä missään nimessä lopeta, vaikka sängystä karjaistaan "HILJAA!", koska jossain vaiheessa palvelusväen on pakko tulla katsomaan mikä on hätänä. Silloin on loistava tilaisuus saada sängystä lämmitetty paikka.
2. Pudota tavaroita. Peltipurkit on parhaita, jos niitä vaan talosta sattuu löytymään. Tulee meinaan sen luokan kolina, että sikeämpiuninenkin palvelusväki ponkasee sängystä pystyyn ihan ennätysvauhdilla. Juomalasit on myös aika hyviä pudotettavia, koska palvelusväki joutuu siivoamaan lasinsiruja ja sillä aikaa on loistava mahdollisuus saada sängystä lämmitetty paikka. Juomalasien huono puoli on se, että palvelusväki saattaa keksiä kaivaa imurin esille ja sitä on viattomien kissojen aika pakko mennä karkuun. Joten ne peltipurkit on suositeltavimpia.
3. Käy hiekkiksellä ja astu omaan tuotokseen. Kissat on siistejä ja puhtaita eläimiä. Jaadajaada. Unohda moinen paikkansa pitävä väite hetkeksi ja sotke tassut oikein kunnolla. Tassuttele sitten ympäri asuntoa. Sen jälkeen hyppää palvelusväen tyynylle. Jos vielä ei tapahdu mitään, ojenna kakkatassut palvelusväen nenää kohti muka venytellen. Et usko miten nopeasti palvelusväki voikaan pompata sängystä ylös. Sillä aikaa kun palvelusväki siivoaa kakkatassunjälkiä, voit pyyhkiä tassut puhtaaksi palvelusväen tyynyliinaan, ottaa hyvän asennon mukavan lämpimässä sängyssä ja keskittyä nukkumiseen.
4. Oksenna. Paikkaan, joka on mahdollisimman vaikea löytää. Yksi karvanakkioksennus kannattaa sijoittaa niin, että palvelusväki astuu siihen paljaalla jalalla pongahtaessaan sängystä ylös. Näin pelaat aikaa ja saat varmemmin hyvän, lämpimän paikan sängystä.
5. Tappele kaverin kanssa. Leikkitappelut on aina kivoja. Kannattaa sähistä ja huutaa. Palvelusväki muistuttaa silloin käkikellosta tasatunnein ulos singahtavaa käkeä. Näyttää hauskalta ja on aina kiva naureskella partaansa. Ähäkutti, luulitpa taas että me muka oikeesti tapeltais. Aina menee samaan retkuun. Kaverillekin kannattaa vinkata, että nyt olis sängyssä tarjolla lämmin nukkumapaikka.
1. Huuda. Lujaa. Huuda niin, että naapuritkin kuulee. Mölise. Jollota. Jokella. Joikaa. Mahdollisimman kaukana palvelusväen makuuhuoneesta. Älä reagoi, vaikka palvelusväki kyselee, jotta mikä on hätänä. Äläkä missään nimessä lopeta, vaikka sängystä karjaistaan "HILJAA!", koska jossain vaiheessa palvelusväen on pakko tulla katsomaan mikä on hätänä. Silloin on loistava tilaisuus saada sängystä lämmitetty paikka.
2. Pudota tavaroita. Peltipurkit on parhaita, jos niitä vaan talosta sattuu löytymään. Tulee meinaan sen luokan kolina, että sikeämpiuninenkin palvelusväki ponkasee sängystä pystyyn ihan ennätysvauhdilla. Juomalasit on myös aika hyviä pudotettavia, koska palvelusväki joutuu siivoamaan lasinsiruja ja sillä aikaa on loistava mahdollisuus saada sängystä lämmitetty paikka. Juomalasien huono puoli on se, että palvelusväki saattaa keksiä kaivaa imurin esille ja sitä on viattomien kissojen aika pakko mennä karkuun. Joten ne peltipurkit on suositeltavimpia.
3. Käy hiekkiksellä ja astu omaan tuotokseen. Kissat on siistejä ja puhtaita eläimiä. Jaadajaada. Unohda moinen paikkansa pitävä väite hetkeksi ja sotke tassut oikein kunnolla. Tassuttele sitten ympäri asuntoa. Sen jälkeen hyppää palvelusväen tyynylle. Jos vielä ei tapahdu mitään, ojenna kakkatassut palvelusväen nenää kohti muka venytellen. Et usko miten nopeasti palvelusväki voikaan pompata sängystä ylös. Sillä aikaa kun palvelusväki siivoaa kakkatassunjälkiä, voit pyyhkiä tassut puhtaaksi palvelusväen tyynyliinaan, ottaa hyvän asennon mukavan lämpimässä sängyssä ja keskittyä nukkumiseen.
4. Oksenna. Paikkaan, joka on mahdollisimman vaikea löytää. Yksi karvanakkioksennus kannattaa sijoittaa niin, että palvelusväki astuu siihen paljaalla jalalla pongahtaessaan sängystä ylös. Näin pelaat aikaa ja saat varmemmin hyvän, lämpimän paikan sängystä.
5. Tappele kaverin kanssa. Leikkitappelut on aina kivoja. Kannattaa sähistä ja huutaa. Palvelusväki muistuttaa silloin käkikellosta tasatunnein ulos singahtavaa käkeä. Näyttää hauskalta ja on aina kiva naureskella partaansa. Ähäkutti, luulitpa taas että me muka oikeesti tapeltais. Aina menee samaan retkuun. Kaverillekin kannattaa vinkata, että nyt olis sängyssä tarjolla lämmin nukkumapaikka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)