Moi!
Minä oon Hertta ja minä oon ihan pikkuruinen kissa. Tiistaina minä matkustin Suomeen Virosta. Laivalla tulin, oli kuulkaa huisin jännää! Paitsi etten minä yhtään pelänny, koska minä oon Hertta ja minä oon rohkee tyttö.
Minä oon sellanen löytökissa. Silloin kun olin ihan pieni, olin huonoissa oloissa. Sit tuli kivat ihmiset ja otti minut hoiviinsa ja niin minusta sit alkoi kasvaa iiiiiiso kisu. Paitsi etten minä oo yhtään iso, koska minä oon Hertta ja minä oon ihan pikkuruinen.
Kerran toi minun ihmismamma selaili nettiä ja sitten se bongas minun kuvan. Se ihastu minuun ihan hirveesti. Sitten se otti yhteyttä minun hoitomammaan ja ne sopi, että minä muutan Suomeen sitten kun minä oon tarpeeks hyvässä kunnossa. Mutta se että toi mamma minuun ihastu, niin sitä en ihmettele yhtään, koska minä oon Hertta ja minä oon ihan hirmuisen söpö.
Minä oon tässä nyt sitten asettunu taloksi, tää mesta tuntu kodilta heti kun tulin tänne. Täällä on neljä isoa kissaa - tai yks niistä on kyllä aika pieni, mutta ne kolme muuta on aika isoja ja varsinkin se kaikkein vanhin on tosi iso ja karvanen. Minä oon leikkiny muiden kissojen kanssa ja ne tykkää minusta ihan hirveesti, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi valloittava persoona.
Tänään kävin mamman kanssa uusimassa mun rokotukset. Kehräsin kun pääsin kuljetusboxiin. Sitten minä autossa hirveesti kaikkea juttelin, autossa on ihan kiva olla kun saa kommentoida kaikkia autoja jotka näkee ikkunasta. Siellä eläinlääkärissä minä tepastelin kuljetusboxista pois ja kävin toteamassa, että eläinlääkärisetä on kiva tyyppi. Rokottaminen ei sattunu sitten yhtään ja oonhan minä kyllä aiemminkin saanu rokotukset ja mikrosirukin minulle on laitettu. Mikrosiru laitettiin tooooooosi isolla neulalla ja sillon meinas kyllä pikkasen jo pelottaa. Eläinlääkärisetä sano, että minä oon poikkeuksellisen rohkea kissanpentu. Niinhän minä oon, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi reipas kissalapsi.
Yöt minä nukun sängyssä ja päivät minä nukun sohvalla mamman sylissä. Sitten kun minä en nuku, minä teen kaikkea kivaa. Kuten eilen kun juoksin mamman lankakerän kanssa pitkin olohuonetta ja varastin vielä toisenkin lankakerän. Sitten minä vähän käyn leikkimässä kaikilla johdoilla, mutta silloin mammasta lähtee aika paha ääni. Sitä leikkiä minä en sitten viiti hirveesti harrastaa. Minä oon kauheen kilttinä ollu täällä uudessa kodissa, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi herttainen.
Minua kiinnostaa minkälainen ääni mistäkin tavarasta tulee kun tavara putoo lattialle. Tiistai-iltana minä pudotin pari tarjotinta keittiössä. Niistä lähti tosi paha ääni! Minä liukenin paikalta ja jätin Ässä-veikan keittiöön ihmettelemään. Minua ei syytetty mistään, Ässä ehkä saattoi saada syyt. Hupsistakeikkaa. Mutta niin voi käydä, kun talossa on pieni kissalapsi jonka pitää saada tietää, minkälaisia ääniä maailmaan mahtuu. Mutta nyt minä meen taas ettimään kaikkia jänniä ääniä, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi utelias.
