Riemu repes juu

Jotta joo. Se löysi sitten Ninja äipän lankavarastot tänään. Jämälankoja tossa itsekseni tongin kun oli kaikki kissat Nukkumatin luona päivähoidossa. Tai siis niinhän mä luulin. Ja mä niiiiiiiiiin erehdyin! Taas kerran. Ninja oli jäänyt matkasta. Voi johtua siitä, että sillä on toi järjenvalo vähän himmennyt niin Nukkumatti ei ehkä aina huomaa poimia sitä matkaansa kun se hakee noi kolme muuta. Tai voi se johtua jostain muustakin. Mene ja tiedä.

Mut siis joo. Lankoja tongin ja pengoin. Nehän on siis siististi laatikoissa (ainakin melkein, krhmkrhmkrhm). No mutta siis nämä langat oli... Kun sain pahvilootan auki, Ninja päräytti jostain mun jalkoihin tepastelemaan. Onneks ei tarvinnut kävellä, olisin varmaan TAAS kompastunut Ninjaan. Taastaastaas. Kysy vaan montako kertaa päivässä mä kompastun siihen. No nii-i, aika monta kyl joo.

Ninja löysi tosi kivan pahvilootan. Sellasen missä on kiva kansi. Kannen välistä Ninja luikahti lootaan hyvin ninjamaisesti. Hetken aikaa kuului rapinaa ja sitten vieteriukko (tai tässä tapauksessa kai sit akka) pomppasi lootasta ja ravasi eteiseen hullunkiilto silmissä. No minä ravasin perässä eteiseen, en tiedä oliko hullunkiilto silmissä vai ei. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa, ei täällä kukaan pysy täysjärkisenä tämän energisen lauman kanssa.

Eteisessä, Pösön penkillä (niijuujoo, siis mulla on Pösön etupenkki tossa eteisessä pyörimässä kun tartteis verhoilla se uudelleen - ei, ei tämän kissalauman kanssa kyllä tule siitä hommasta lasta eikä...) Ninja loikki saaliinsa kanssa. Saaliina oli kohtalaisen kokoinen kerä hahtuvalankaa. Siis sitä sellasta mistä voi kutoa esmes kintaat ja sit huovuttaa pesukoneessa. Ninja rrrrrrrrrrakastaa villaa, joten olihan se sitten tohonkin tarrannut kynsillään. Se vaan, että ei tarvii kyllä tosta hahtuvalangasta enää mun kauheesti mitään huovuttaa. Ninja nimittäin levitti koko komeuden pitkin eteistä ja varsinkin sitä Pösön penkkiä.

Mutta oli sillä hetken aikaa hauskaa ja sehän kai tässä on pääasia :) Oli sillä eilenkin hauskaa kun pureskeli vessapaperirullasta paperia silpuksi. Ei sitä ihan kaikilla olekaan tollasta pitsivessapaperia jossa on hauskoja reikiä.

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 17.11.2011)

Ryppyotsainen kriitikko

Tein elämäni pahimman virheen. Tai niin Ässä antoi mun ymmärtää.

Meille tuli eilen pakastin ja sehän tarkoittaa sitä, että kissat siirtyvät syömään entistä enemmän erilaisia raakoja lihoja. Pidemmän aikaa olen tuskaillut pakastimen puuttumista - en mä nyt ihan kehtaa ostaa Lakulle viittä muikkua kerralla. Paljon mä kyllä kehtaan, mutta ihan oikeesti en kehtaa kävellä kalatiskille pyöreäposkisen kalamyyjän eteen ja reteesti tokaista kyseiselle herrasmiehelle että "Joo, tota viis muikkua kiitos. Tai pistä sittenkin kuus." No way :)

Kuinka ollakaan, tänään tie vei ruokakaupassa kalatiskille ja oli näemmä muikkupäivä. Sellaisia hyviä pieniä muikkuja oli tarjolla ja mukaan lähti puolisen kiloa. Tytöille saa muutaman herkkupäivän tuolla puolella kilolla.

Kotona pussitin muikut sopivan kokoisiksi annoksiksi pakkaseen ja Ässä seurasi tietysti vierestä mitä ihmettä mä oikein duunaan. Se mun elämäni pahin virhe... Minä, hirveä ihminen, menin ja työnsin kokonaisen muikun Ässän nokan eteen. Siis hyi! Raaka, kokonainen muikku. Pitäis tyhmemmänkin tajuta, ettei tosikollit työnnä nokkaansa kiinni raakaan kalaan. Ässän kasvoilta oli luettavissa paljon: ensin meni nokka ryppyyn ja sen jälkeen otsalle silmien väliin muodostui kokonainen kasa ryppyjä. Sen ilmeen kun ois saanut tallennettua valokuvaan :) Silmin nähden loukkaantuneena Ässä häipyi paikalta naama rypyssä.

Ei sit :) Kyllä se vaan ahvenfileitä syö raakana. Pakastesei kelpaa oikein mainiosti. Tosin Ässän mielestä kaikkein suurinta herkkua on keitetty järvikala.

Vuosien varrella on kyllä tullut opittua, että pienen kissan maailma voi järkkyä mitä ihmeellisimmistä asioista. Kuten Pekun maailma järkkyi maanantaina: Jari tuli ennen mua kotiin! Siis ei ziisös! Siitä hyvästä Peku mökötti koko illan - niin mulle kuin Jarillekin. Tiistaina olikin jo asiat paremmin kun tultiin Jarin kanssa kotiin samaan aikaan :)

Keeevät toi, keeeevät toi...

En tiedä onko kevät vai mikä, mutta täällä on sellainen kissaralli että heikompia hirvittää ja mäkin harkitsen jo evakkoon lähtemistä. Mikä se olikaan se juttu minkä kerran ohimennen esittelynäyttelyssä kuulin, että kotikissat on rauhallisia sohvatyynyjä? Nooo, sillä ihmisellä ei selkeesti ole itellään ollut yhtäkään kotikissaa :) Mä pystyn kumoamaan tuon väitteen päivittäin - ja monta kertaa!

Ässä tuli mun mukaan kun menin pesemään hiuksia. Pyöri ja palloili siinä mun ympärillä ja jurputti jotain mennessään. Sillä aikaa kun kuivasin hiukset, oli Hässäkän herra hävinnyt. Totaalisesti. Hetken aikaa etsiskelin ja mistä Ässä löytyikään? Jepjep, kissanhiekkasäkistä.

Aamu jatkui kaikenlaisten pienten askareiden merkeissä. Ässä heitti hiekat ulos kolmesta eri hiekkiksestä kun ei osannut oikein päättää, mikä hiekkis olisi paras. Ei sillä kovin kova hätä voinut olla kun oli niin kauan aikaa miettiä.

Ässä tuli mun mukaan vessaan. Koska kotikissa ei ole yhtään osallistuvaa tyyppiä, Ässä hyppäsi mun syliin - kyllähän nyt mamma tarvii apua vessassa käydessään, herranjestas. Sylistä Ässä hyppäsi lavuaariin ja lavuaarista sitten taas vessanpöntön päälle. Ystävällinen kun on, pamautti Ässä pöntön kannen kiinni mun istuessa pöntöllä. Jäin siis pöntön ja kannen väliin. Tätä mä olen aina halunnut :)

Siivoilin hiekat lattioilta ja vähän järjestelin olohuoneessa. Löytyi linnunsulka ja Pekuhan tarttui toki syöttiin. Yllättävästi löytyi vaarikissasta vauhtia kun se paineli menemään sulkansa kanssa pitkin olohuonetta. Kun sulka katosi maton alle, se lakkasi kiinnostamasta. Leikkimisen makuun päässyt Peku päätti sitten tyhjentää koko lelukorin sisällön. Peku oikein penkoi lelukorissa ja heitteli kiukkuisen oloisena leluja pitkin olkkarin lattiaa. Tämän takiahan mä eilen siivosinkin ja keräsin lelut koriin :)

Yhtäkkiä Peku ja Ässä sitten keksivät, että hei, yhdessäkin on kiva riehua. Juoksivat peräkanaa pitkin asuntoa, jonka seurauksena täällä on jokainen matto solmussa, kissanlelut vielä enemmän pitkin poikin ja keittiössä vesikuppi nurin. Peku veti hirveää rallia pitkin sohvaa, mä en edes tiennyt että se pystyy tekemään niin nopeita käännöksiä. Tie vei kiipeilypuuhun, joka melkein meni nurin. Ässä kolautti päänsä sohvapöytään kun ryömi pöydän alla ja pojat sai sohvastakin niin hirveän pamauksen aikaiseksi että luulin sohvan hajonneen. Ei se ainakaan päällisin puolin näytä menneen poikki tai mitään.

Että sellanen aamu. Oisko halukkaita viettämään elämyspäivä meillä, anyone?

Heiheiheinola

Hieman vajaa viikko sitten Karvavarpaat pyörähti silleen pikaseen Heinolassa. Siellä oli norjalaisten metsäkissojen esittelynäyttely ja koska esittelynäyttelyt on kivoja, ilmoitin tottakai Pekun ja Ässän mukaan pippaloihin. Ässän hakemaan kokemusta ja esiintymisvarmuutta ja Pekun ihan muuten vaan kun se jostain syystä tykkää kovasti käydä näyttelyissä.

Pakkasin äijille henkselitkin (valjaat siis) mukaan kun ajattelin, että esittelynäyttelyssä voisi harkita henkselöintiä. Heti aamusta Ässä sai henkselit niskaansa ja mun suureksi yllätykseksi viipotti häntä pystyssä pitkin näyttelypaikkaa. Mitähän sille kiukuttelevalle Ässälle oli viikossa tapahtunut? Ei sitä ainakaan Heinolassa näkynyt.

Ässä-parka koki säikähdyksen kun äänentoistolaitteet "hieman" pitivät meteliä ja sen seurauksena Ässä sitten pelkäsi kajareita koko päivän. Kajarin ohi mentäessä kissa tarrautui mun selkään kiinni kynsillään joka kerta. Esiintymistilanteet Ässä kuitenkin haldasi hyvin.

Näyttelyssä oli mätsäri (eli kissojen match show) - mätsärit on aina tosi hauskoja :) Pekulla oli vastassaan Katjan Monni ja nämä kissathan on tunnetusti kuin kaksi marjaa (paitsi ettei mun mielestä todellakaan ollenkaan, mutta tuomarit on toisinaan nämä kaksi komistusta sekoittaneet keskenään). Tuomarina toimi Kristiina Rautio. Peku sai punaisen nauhan ja näin ollen voitti Monnin. Syynä voittoon oli kuulemma Pekun paremmin silitetty kauluri :) Ässällä ei ollut vastassa toista kissaa joten se sai heti suoraan punaisen nauhan. Punaisten nauhojen voitot sitten menivätkin rotukissoille, mutta tärkeintähän meille ei edelleenkään ole voitto vaan hauska harrastus :)

Rotuesittelyissä äijät käyttäytyivät niin mallikkaasti, että saan olla oikein ylpeä niistä. Yleisö osoitti jälleen kerran kiinnostuksensa kotikissoja kohtaan ja meidän äijäkissojen häkeillä oli koko päivän melkoinen ryysis. Etenkin Peku herätti ihastusta olemalla oma chilli itsensä. Ihmiset saivat tietysti myös rapsuttaa ja harjata Pekua ja siitäkös vaarikissa nautti sitten oikein toden teolla. Peku on ajan myötä tottunut hirmuisen hienosti myös lapsiin ja silmin nähden nauttii lapsilta saamastaan huomiosta. Melkoinen muutos 7-8 vuoden takaiseen, jolloin Pekulla pyöri silmät päässä kun lapsi tuli lähelle.

Koska mulla oli mukana kaksi kissaa, jotka piti saada rotuesittelyyn samaan aikaan (ja Katjallakin oli oma kissa mukana), jouduin nakittamaan Pekun ulkopuolisille. Ässää en vielä uskalla, koska Ässä on vähintään yhtä liukas kuin palasaippua suihkun lattialla. Vielä tätäkin kautta isot kiitokset Pirjolle ja Katjalle, jotka oikein hienosti hoitivat Pekun lavalle :)

TICA SGM Peku

Maanantaina me saatiin Pekun kanssa postia Texasista. Kauan kaivatut tittelit tammikuun näyttelystä nimittäin. Itsekseni laskeskelin jo tammikuussa, että pisteet Peksalla riittäis hyvinkin Supreme Grandmaster -titteliin, mutta en ollut ollenkaan varma riittääkö muut saavutukset. Pitivät siis hullua jännityksessä pari kuukautta. Quadruple Grandmaster joka tapauksessa oli varma nakki.

Kuinka ollakaan, Pekulla on nyt kasassa kaikki tittelit mitä kotikissa voi TICAssa saada :) Erityisen hienon tästä tilanteesta tekee se, että Peku on Suomen kolmas kotikissa joka valmistui Supreme Grandmasteriksi - ja vielä hienompi juttu on se, että Peku on Suomen ensimmäinen tähän titteliin valmistunut pitkäkarvainen kotikissa (kuin myös ensimmäinen mustavalkoinen SGM-kotikissa).

Tämähän tietää ilman muuta bileitä! Peku the Bilehile juhlistaa valmistumistaan sekä 9-vuotissynttäreitään PetExpossa CFA-näyttelyssä sunnuntaina 17.4.2011 :) Peku toivottaa tervetulleeksi kaikki fanit, tarjolla on kuulemma herkkuja. Tarkoittaa siis sitä, että mun on alettava miettiä mitä kaikkea me oikein tarjottaisiin.

Terveiset Helsingistä

Helsingin CFA-näyttelyn kuulumisia oli tarkoitus päivittää blogiin jo aikaisemmin, mutta ilmeisesti mulla on ollut kiire kun ehdin blogin pariin vasta nyt. Otetaanpa siis vahinko takaisin.

Näyttelyyn lähdettiin tutulla kokoonpanolla: Peku ja Ässä. Ässä jatkoi viime vuoden lopulla oppimaansa taitoa eli tuomarin hakkaamista etutassulla. Häpesin silmät päästäni - joo ei oo ainakaan mun kissa se joka kauniisti ojentaa tassunsa häkistä ja pamauttaa tuomaria... Eipä. Tämä tapahtui heti ekassa kehässä lauantaina. Hieno aloitus näyttelypäivälle. Jostain selittämättömästä syystä Ässä sitten sijoittui viidenneksi.

Peku sen sijaan käyttäytyi mallikkaasti kuten aina. Sijoitus oli komeasti kolmas vaikka herra on tällä hetkellä mun silmään ihan kalju ja selässä on järkyttävän karkeaa karvaa kun on turkki vaihtumassa tuuheaan kesätukkaan. Niin, Peku tosiaan kasvattaa mitä muhkeimman turkin juhannukseksi ja pudottaa sen sitten taas tammikuuhun mennessä.

Tokassa kehässä Peku jäi sijalle 5, tuomari ei selvästikään pitänyt pitkäkarvaisista kotikissoista. Mukana ollut Jarin pikkusiskon Monni nimittäin sijoittui neljänneksi ja lyhytkarvaiset sitten sijoitettiin kärkipäähän. Näin ollen Ässä keekoili sijalla kolme, selvästi itseensä tyytyväisenä. Eikä pamauttanut tuomariakaan tällä kertaa.

Kolmannessa kehässä Peku tuli neljänneksi ja Ässä oli pudottaa mut tuolilta sijoittuen toiseksi. Tälläkään kertaa Hässäkän herra ei pamauttanut tuomaria. Tuomari kehui Ässää kovasti, varsinkin väritys ja lihakset olivat tuomarin mieleen. "Yllättävää" kyllä, tuomari mainitsi Ässällä olevan "super sweet nose with black spot" :) Jostain syystä Ässän nenä yleensä aina huomataan ja mainitaan :)

Kotiin päästiin kivan aikaisin. Ja eikun sunnuntaina uudestaan!

Ässää kiukutti koko sunnuntain. Aamusta Ässä oli ihan hyvällä tuulella mun sylissä, mutta jokaisessa kehässä sijoitus oli viides koska Ässä mätki tuomareita jo kohta tavaramerkiksi tulleeseen tyyliin. Ei Ässä käytä kynsiään tms., kunhan vain räppäsee tuomaria kun tuomari laittaa sen takaisin häkkiin. Mistä lie tuokin tapa opittu.

Peku sen sijaan oli sunnuntaina paremmassa näyttelyvireessä kuin lauantaina. Kahdesta ensimmäisestä kehästä vaarikissa nappasi kolmannet sijat. Viimeinen kehä oli ihan aikuisten oikeesti Pekun juttu: miestuomari. Peku pitää siitä, että käsittelijällä on todella varmat otteet. Peku ei voi sietää sitä, että lääpitään varovasti (toi kissahan siis rakastaa yli kaiken kun läpsyttelen sitä lonkkien päältä käsillä - puhumattakaan siitä jos joku jaksaa leikkiä Pekun kanssa lentokonetta). Miehillä yleensä on jollakin tavalla varmemmat otteet kuin naisilla ja esim. naiseläinlääkäreitä Peku ei oikein tahdo hyväksyä vaikka muuten pitääkin naisista.

Niinhän siinä sitten kävi, että viimeisen kehän voitto meni Pekulle! Taas oli mamma pudota tuolilta :) Peku myös ymmärtää voittaneensa, niinpä se sitten makoilikin loppuajan näyttelyhäkissään hyvin tyytyväisen näköisenä etutassut suoriksi ojennettuina ja nokka pystyssä. Kotiin päästiin lähtemään jo klo 13 aikaan :) Ihan luksusta!

Mukavasti meni siis viikonloppu Helsingissä. Palkintoruoat tosin oli juuri sitä Royal Caninin kuivaruokaa mitä Peku ei voi syödä :( Kotikissat saivat myös pari kissanminttulelua ja niiden kanssa onkin aika kulunut mukavasti meidän laumalla.

Ja niin mun tuuria... olinhan mä ehtinyt kissojen kanssa olla kotona peräti 2 tuntia kun koin ahaa-elämyksen: vatsatauti! Onpahan muuten sitkeä versio. Onni onnettomuudessa on se, että vatsatauti iski muhun eikä kissoihin :)

Kuka ihmeen Ässä?

Ässä on ihan ässä kaikessa, ainakin omasta mielestään. Ässä on jokapaikanhöylä joka auttaa vaikkei apua tarvittaisikaan, Ässä kuitenkin auttaa ihan vain varmuuden vuoksi. Usein Ässän auttaminen johtaa siihen, että autettavalla on kaksinkertainen määrä hommia.

Ässällä on iso nenä, joka tunkeutuu milloin mihinkin. Ässän nenä on myös kova tökkimään. Töktöktök, huomaatsä nyt mut, töktöktök!?! Tiedettähän ne karkkipussit, Ässä Hässäkät? Meillä ei tarvita sellaisia, meillä on Ässä Hässäkkä joka päivä - kissan muodossa tosin. Niin, ja Ässällä on aina salmiakkia nenässä (eli suomeksi sanottuna salmiakinmuotoinen musta laikku nenässä).

Kun Ässällä on oikein hyvä olla, Ässä kuolaa. Ässällä on usein oikein hyvä olla. Ässä myös isottelee autoille ja syö kantarelleja, kurkkua ja paprikaa.

Ässä harrastaa vauhdikkaita urheilulajeja, kissanäyttelyitä sekä paljaiden jalkojen pureskelua (etenkin silloin kun jalat ovat nukkuvan ihmisen ja ne näkyvät peiton alta). Myös kehräys kuuluu Ässän harrastuksiin.

Ässä on sähkömies, ruokakriitikko, remonttireiska ja muusikko - kaikki samassa paketissa. Tarvittaessa Ässältä sujuvat myös erilaiset käsityöt, digiboxin ohjelmointi sekä nettiin kirjoittelu. Mutta osaa Ässä ihan opetettuja temppujakin, kuten lelun noutamisen ja takajaloilla ilman tukea kävelyn.

Sellainen on Ässä, blogikissa joka on tehnyt moniin lähtemättömän vaikutuksen ihan vain olemalla Ässä. Hurmaava riiviö, joka suotta ei ole saanut lisänimeä Hässäkkä. Ässä on myös melkoinen pokerinaama ja CFA-näyttelyissä Ässä tunnetaankin nimellä Ace the Pokerface Ässä-nimen aiheuttaessa jonkin asteista hilpeyttä englanninkielisissä tuomareissa :)