Helsingin CFA-näyttelyn kuulumisia oli tarkoitus päivittää blogiin jo aikaisemmin, mutta ilmeisesti mulla on ollut kiire kun ehdin blogin pariin vasta nyt. Otetaanpa siis vahinko takaisin.
Näyttelyyn lähdettiin tutulla kokoonpanolla: Peku ja Ässä. Ässä jatkoi viime vuoden lopulla oppimaansa taitoa eli tuomarin hakkaamista etutassulla. Häpesin silmät päästäni - joo ei oo ainakaan mun kissa se joka kauniisti ojentaa tassunsa häkistä ja pamauttaa tuomaria... Eipä. Tämä tapahtui heti ekassa kehässä lauantaina. Hieno aloitus näyttelypäivälle. Jostain selittämättömästä syystä Ässä sitten sijoittui viidenneksi.
Peku sen sijaan käyttäytyi mallikkaasti kuten aina. Sijoitus oli komeasti kolmas vaikka herra on tällä hetkellä mun silmään ihan kalju ja selässä on järkyttävän karkeaa karvaa kun on turkki vaihtumassa tuuheaan kesätukkaan. Niin, Peku tosiaan kasvattaa mitä muhkeimman turkin juhannukseksi ja pudottaa sen sitten taas tammikuuhun mennessä.
Tokassa kehässä Peku jäi sijalle 5, tuomari ei selvästikään pitänyt pitkäkarvaisista kotikissoista. Mukana ollut Jarin pikkusiskon Monni nimittäin sijoittui neljänneksi ja lyhytkarvaiset sitten sijoitettiin kärkipäähän. Näin ollen Ässä keekoili sijalla kolme, selvästi itseensä tyytyväisenä. Eikä pamauttanut tuomariakaan tällä kertaa.
Kolmannessa kehässä Peku tuli neljänneksi ja Ässä oli pudottaa mut tuolilta sijoittuen toiseksi. Tälläkään kertaa Hässäkän herra ei pamauttanut tuomaria. Tuomari kehui Ässää kovasti, varsinkin väritys ja lihakset olivat tuomarin mieleen. "Yllättävää" kyllä, tuomari mainitsi Ässällä olevan "super sweet nose with black spot" :) Jostain syystä Ässän nenä yleensä aina huomataan ja mainitaan :)
Kotiin päästiin kivan aikaisin. Ja eikun sunnuntaina uudestaan!
Ässää kiukutti koko sunnuntain. Aamusta Ässä oli ihan hyvällä tuulella mun sylissä, mutta jokaisessa kehässä sijoitus oli viides koska Ässä mätki tuomareita jo kohta tavaramerkiksi tulleeseen tyyliin. Ei Ässä käytä kynsiään tms., kunhan vain räppäsee tuomaria kun tuomari laittaa sen takaisin häkkiin. Mistä lie tuokin tapa opittu.
Peku sen sijaan oli sunnuntaina paremmassa näyttelyvireessä kuin lauantaina. Kahdesta ensimmäisestä kehästä vaarikissa nappasi kolmannet sijat. Viimeinen kehä oli ihan aikuisten oikeesti Pekun juttu: miestuomari. Peku pitää siitä, että käsittelijällä on todella varmat otteet. Peku ei voi sietää sitä, että lääpitään varovasti (toi kissahan siis rakastaa yli kaiken kun läpsyttelen sitä lonkkien päältä käsillä - puhumattakaan siitä jos joku jaksaa leikkiä Pekun kanssa lentokonetta). Miehillä yleensä on jollakin tavalla varmemmat otteet kuin naisilla ja esim. naiseläinlääkäreitä Peku ei oikein tahdo hyväksyä vaikka muuten pitääkin naisista.
Niinhän siinä sitten kävi, että viimeisen kehän voitto meni Pekulle! Taas oli mamma pudota tuolilta :) Peku myös ymmärtää voittaneensa, niinpä se sitten makoilikin loppuajan näyttelyhäkissään hyvin tyytyväisen näköisenä etutassut suoriksi ojennettuina ja nokka pystyssä. Kotiin päästiin lähtemään jo klo 13 aikaan :) Ihan luksusta!
Mukavasti meni siis viikonloppu Helsingissä. Palkintoruoat tosin oli juuri sitä Royal Caninin kuivaruokaa mitä Peku ei voi syödä :( Kotikissat saivat myös pari kissanminttulelua ja niiden kanssa onkin aika kulunut mukavasti meidän laumalla.
Ja niin mun tuuria... olinhan mä ehtinyt kissojen kanssa olla kotona peräti 2 tuntia kun koin ahaa-elämyksen: vatsatauti! Onpahan muuten sitkeä versio. Onni onnettomuudessa on se, että vatsatauti iski muhun eikä kissoihin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti