En tiedä onko kevät vai mikä, mutta täällä on sellainen kissaralli että heikompia hirvittää ja mäkin harkitsen jo evakkoon lähtemistä. Mikä se olikaan se juttu minkä kerran ohimennen esittelynäyttelyssä kuulin, että kotikissat on rauhallisia sohvatyynyjä? Nooo, sillä ihmisellä ei selkeesti ole itellään ollut yhtäkään kotikissaa :) Mä pystyn kumoamaan tuon väitteen päivittäin - ja monta kertaa!
Ässä tuli mun mukaan kun menin pesemään hiuksia. Pyöri ja palloili siinä mun ympärillä ja jurputti jotain mennessään. Sillä aikaa kun kuivasin hiukset, oli Hässäkän herra hävinnyt. Totaalisesti. Hetken aikaa etsiskelin ja mistä Ässä löytyikään? Jepjep, kissanhiekkasäkistä.
Aamu jatkui kaikenlaisten pienten askareiden merkeissä. Ässä heitti hiekat ulos kolmesta eri hiekkiksestä kun ei osannut oikein päättää, mikä hiekkis olisi paras. Ei sillä kovin kova hätä voinut olla kun oli niin kauan aikaa miettiä.
Ässä tuli mun mukaan vessaan. Koska kotikissa ei ole yhtään osallistuvaa tyyppiä, Ässä hyppäsi mun syliin - kyllähän nyt mamma tarvii apua vessassa käydessään, herranjestas. Sylistä Ässä hyppäsi lavuaariin ja lavuaarista sitten taas vessanpöntön päälle. Ystävällinen kun on, pamautti Ässä pöntön kannen kiinni mun istuessa pöntöllä. Jäin siis pöntön ja kannen väliin. Tätä mä olen aina halunnut :)
Siivoilin hiekat lattioilta ja vähän järjestelin olohuoneessa. Löytyi linnunsulka ja Pekuhan tarttui toki syöttiin. Yllättävästi löytyi vaarikissasta vauhtia kun se paineli menemään sulkansa kanssa pitkin olohuonetta. Kun sulka katosi maton alle, se lakkasi kiinnostamasta. Leikkimisen makuun päässyt Peku päätti sitten tyhjentää koko lelukorin sisällön. Peku oikein penkoi lelukorissa ja heitteli kiukkuisen oloisena leluja pitkin olkkarin lattiaa. Tämän takiahan mä eilen siivosinkin ja keräsin lelut koriin :)
Yhtäkkiä Peku ja Ässä sitten keksivät, että hei, yhdessäkin on kiva riehua. Juoksivat peräkanaa pitkin asuntoa, jonka seurauksena täällä on jokainen matto solmussa, kissanlelut vielä enemmän pitkin poikin ja keittiössä vesikuppi nurin. Peku veti hirveää rallia pitkin sohvaa, mä en edes tiennyt että se pystyy tekemään niin nopeita käännöksiä. Tie vei kiipeilypuuhun, joka melkein meni nurin. Ässä kolautti päänsä sohvapöytään kun ryömi pöydän alla ja pojat sai sohvastakin niin hirveän pamauksen aikaiseksi että luulin sohvan hajonneen. Ei se ainakaan päällisin puolin näytä menneen poikki tai mitään.
Että sellanen aamu. Oisko halukkaita viettämään elämyspäivä meillä, anyone?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti