Hieman vajaa viikko sitten Karvavarpaat pyörähti silleen pikaseen Heinolassa. Siellä oli norjalaisten metsäkissojen esittelynäyttely ja koska esittelynäyttelyt on kivoja, ilmoitin tottakai Pekun ja Ässän mukaan pippaloihin. Ässän hakemaan kokemusta ja esiintymisvarmuutta ja Pekun ihan muuten vaan kun se jostain syystä tykkää kovasti käydä näyttelyissä.
Pakkasin äijille henkselitkin (valjaat siis) mukaan kun ajattelin, että esittelynäyttelyssä voisi harkita henkselöintiä. Heti aamusta Ässä sai henkselit niskaansa ja mun suureksi yllätykseksi viipotti häntä pystyssä pitkin näyttelypaikkaa. Mitähän sille kiukuttelevalle Ässälle oli viikossa tapahtunut? Ei sitä ainakaan Heinolassa näkynyt.
Ässä-parka koki säikähdyksen kun äänentoistolaitteet "hieman" pitivät meteliä ja sen seurauksena Ässä sitten pelkäsi kajareita koko päivän. Kajarin ohi mentäessä kissa tarrautui mun selkään kiinni kynsillään joka kerta. Esiintymistilanteet Ässä kuitenkin haldasi hyvin.
Näyttelyssä oli mätsäri (eli kissojen match show) - mätsärit on aina tosi hauskoja :) Pekulla oli vastassaan Katjan Monni ja nämä kissathan on tunnetusti kuin kaksi marjaa (paitsi ettei mun mielestä todellakaan ollenkaan, mutta tuomarit on toisinaan nämä kaksi komistusta sekoittaneet keskenään). Tuomarina toimi Kristiina Rautio. Peku sai punaisen nauhan ja näin ollen voitti Monnin. Syynä voittoon oli kuulemma Pekun paremmin silitetty kauluri :) Ässällä ei ollut vastassa toista kissaa joten se sai heti suoraan punaisen nauhan. Punaisten nauhojen voitot sitten menivätkin rotukissoille, mutta tärkeintähän meille ei edelleenkään ole voitto vaan hauska harrastus :)
Rotuesittelyissä äijät käyttäytyivät niin mallikkaasti, että saan olla oikein ylpeä niistä. Yleisö osoitti jälleen kerran kiinnostuksensa kotikissoja kohtaan ja meidän äijäkissojen häkeillä oli koko päivän melkoinen ryysis. Etenkin Peku herätti ihastusta olemalla oma chilli itsensä. Ihmiset saivat tietysti myös rapsuttaa ja harjata Pekua ja siitäkös vaarikissa nautti sitten oikein toden teolla. Peku on ajan myötä tottunut hirmuisen hienosti myös lapsiin ja silmin nähden nauttii lapsilta saamastaan huomiosta. Melkoinen muutos 7-8 vuoden takaiseen, jolloin Pekulla pyöri silmät päässä kun lapsi tuli lähelle.
Koska mulla oli mukana kaksi kissaa, jotka piti saada rotuesittelyyn samaan aikaan (ja Katjallakin oli oma kissa mukana), jouduin nakittamaan Pekun ulkopuolisille. Ässää en vielä uskalla, koska Ässä on vähintään yhtä liukas kuin palasaippua suihkun lattialla. Vielä tätäkin kautta isot kiitokset Pirjolle ja Katjalle, jotka oikein hienosti hoitivat Pekun lavalle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti