1. Ässä ja ylösalaisin kääntynyt kissojen teltta
Jepjep, joukossa tyhmyys tiivistyy - ja toisinaan myös yksilön aivoissa kahden riisinjyvän erotessa toisistaan. Tai jotain sinne päin. Anteeks kauheesti, mutta mun oli ihan pakko nauraa tässä päivänä eräänä kun katselin Ässän touhuja. Meillä on parikin erilaista kissojen telttaa. Se punainen kissanmallinen on Ässän mielestä parempi. Kuten kaikki tietävät, teltassa on yksi oviaukko josta telttaan pääsee sisään. IKEAn insinöörit on vain pieniä viattomia kissoja kiusatakseen kuitenkin suunnitelleet tähän telttamalliin aukot myös sivuille sekä - krhm - kissan hännän alle. Näihin aukkoihin on viritetty verkkokangasta eikä aukoista näin ollen pääse sisään. Tässä siis ongelman ydin. Ässähän ei ymmärrä ollenkaan, miksei jokaisesta aukosta voi päästä telttaan sisälle.
En mä muuten olis ymmärtänyt asiayhteyttä kissanteltan ja ikiliikkujan välillä, mutta kun Ässä sattui vahingossa kaatamaan tuon kissanmallisen teltan. Ounou, ja vielä niin että suuaukko oli lattiaa vasten! Mitä pieni Ässä-parka nyt voikaan tehdä? Sen sijaan että Ässä olisi kääntänyt teltan takaisin oikeinpäin (kuten meillä muut kissat pruukaa tehdä), Ässä aloitti villin koikkelointitanssin teltan ympärillä. Muutama minuutti paniikinomaista pyörimistä tyyliin "Missäseonmissäseonmissäseon?!? Voi apua, missä se teltan suuaukko on? Se on kadonnuuuuuuttt! Voieivoieivoieivoieivoiei!!!" ja sitten tuli kaksin kerroin naurava mamma auttamaan pikku-Ässää ja käänsi teltan oikeinpäin. Sydän ei olis kestänyt katsoa miten kauan Ässä ravaa telttaa ympäri suuaukkoa etsien :)
2. Peku ja post it -muistilappu
Jätäpä post it -muistilappu Pekun ulottuville liimapuoli ylöspäin. Eiköhän Peku hetken kuluttua tule ja iske karvaisen hanurinsa just tasan tarkkaan siihen liimaraidan kohdalle. Istuu tyytyväisenä, kehrää ja lypsää. Kunnes nousee ylös ja tajuaa "AAAARRRRGGGGHH! Joku... joku... joku peto vainoaa mua! Se roikkuu mun villahousuissa! Hei, auttakaa! Mä en ylety siihen ite!"
Tässäkin tilanteessa tuli pelastava mamma hätiin ja keissi oli ratkaistu. Luultavasti Peku olisi pyörinyt ikuisesti post it -lappu villapöksyissä hulmuten jos en olis auttanut. Nimittäin istuu tollanen lappu yllättävänkin tiukasti kissan villapökissä eikä kissaraukka ylety mitään kautta repimään irti justiisa sopivaan kohtaan sijoittunutta paperilappusta. Ei ihme, että Peku mulkoilee aika pahasti kaikkia muistilappuja nykyään. On se sen verta monta kertaa istahtanut muistilapun päälle.
3. Ässä ja hintalaput
Kenelle oli ylläri, että puhutaan taas Ässästä? Nojoo, ei varmaan kenellekään. Rauhallisen telkkarinkatseluhetken nimittäin keskeytti yhtenä iltana tolkuton naurukohtaus joka oli leviävää sorttia. Ensin hekotin mä ja pian myös Jari kun huomasi mitä tapahtui.
Jokin aika sitten ostin uuden virkkuukoukun. Poistin koukun muovipaketista ja jätin tyhjän paketin sohvalle. Paketista repsotti hintalappu ja eiköhän onneton Ässä mennyt istumaan just sen hintalapun päälle. Hintalappu takertui Ässän häntään kiinni ja Ässä tietysti säikähti. Ässä juoksi pitkin kämppää virkkuukoukkupaketti hännässä roikkuen. "Et seuraa mua! Kuulitko?! Et seuraa mua! E-t s-e-u-r-a-a m-u-a! Tuliko selväks?! ET SEURAA MUA!" Mutta virkkuukoukkupakettihan seurasi sitkeästi.
Jälleen mulla oli ilo toimia pelstavana enkelinä - kun muutaman minuutin kilpajuoksun jälkeen sain Ässän kiinni niin että pystyin sitä auttamaan.
4. Lula ja muovikassi
Mikään ei voita sitä ratkiriemukasta tunnetta, kun keskellä yötä herää epämääräisen kovaan rapinatyyliseen ääneen. Hetken aikaa raksuttaa ja sitten välähtää: muovikassi!
Tjooh, oli sitten Lula löytänyt jostain tyhjän muovikassin ja tunkenut päänsä sangasta sisään. Tämän seurauksena Lula porhalsi pitkin kämppää hullunkiilto silmissä "Tsadapada tsadapada tsadapada tsadapada BATMAAAAN!"
Vähän lisää virikettä hommaan tuo se, että Lula ei luota edes meihin omiin ihmisiin sen vertaa että antaisi koskea muuten kuin nopeasti ohimennen. Puhumattakaan tilanteesta, jossa ilkeä batmanviitta seuraa viatonta kissaa ja rapisuttelee itseään pelottavasti. Tällä kertaa pelastava enkeli oli Jari.
Ja onhan sitä sitten vielä se yksi ihan takuuvarma keino ikiliikkujan tekemiseksi. Otetaan paperilappu, kirjoitetaan molemmille puolille "KÄÄNNÄ!" ja lykätään ruotsalaisen käteen. Mutta se ei toimi meillä, kun ei meillä asu ruotsalaisia :)
(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 3.11.2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti