Tässä taannoin vietin sairaslomapäivää kotona (jälkeenpäin ajateltuna: onneksi olin sairaslomalla). Ässä pyöri vähän siellä sun täällä, kuten sillä nyt sattuu olemaan tapana. Pakkailin pari pakettia postiin vietäväksi ja siinä oli Ässän hauska juosta jaloissa aiheuttamassa hiusten harmaantumista ja pelihousujen repeytymistä.
Meillä on kissoja varten lukuisia paikkoja yläilmoissa: komerojen ja hyllyjen päällystöjä sekä korkeita kiipeilypuita. Kuuntelin, että joku hyppäsi makuuhuoneessa komeron päälle tai komeron päältä, siitä kun kuuluu sellainen tietynlainen ääni. Kävin pari kertaa katsomassakin kuka siellä loikkii, mutten nähnyt ketään joten päättelin sen olevan Lula. Lula-neiti häviää melko tehokkaasti näkymättömiin kun menen katsomaan mitä se puuhailee (Lula on siis löytökissa, joka suhtautuu ihmisiin hyvin varauksellisesti).
Jatkoin pakettien tekemistä ja ihmettelin kun ei Ässää näkynyt. Kävin laittamassa kissoille kuivaruokaa keittiöön, ei näkynyt Ässää vieläkään. Hakiessani tavaroita makuuhuoneen komerosta kuuntelin, että jostain kuului vaimeana kissan oksentamista muistuttava ääni. Yritin selvittää äänen aiheuttajaa, mutta sängyn alla ei ollut ketään. Ei myöskään komeroissa eikä kuljetusboxeissa. Ajattelin että ääni kuului varmaankin pihalta jostain.
Huutelin vielä Ässää, mutta kun se on joskus niin uninen niin en sen kummemmin ihmetellyt ettei Ässä saapunut paikalle. Lähdin käymään postissa ja kaupassa, kyllä se Ässä sitten tulee eteisessä taas vastaan kun tulen kotiin. Tein reissun ja tulin takaisin kotiin, tällä kertaa ei kukaan tullut eteisessä vastaan.
Asetuin sohvalle virkkaamaan kissanleluja. Hetken aikaa virkattuani joku sisäinen ääni sanoi "etsi nyt vielä kuitenkin sitä Ässää". Nousin, menin keittiöön ja laitoin purkkiruokaa kissoille. Huutelin Ässää, muttei vieläkään mitään. Lula tuli keittiöön, näykki purkkiruokaa hieman muttei kunnolla syönyt kuitenkaan. Koko ajan Lula katsoi mua suoraan silmiin - ja sitähän tuo kissa ei siis käytännössä katsoen koskaan tee. Kokeeksi sanoin Lulalle "Lula, missä Ässä? Näytä mammalle missä Ässä!"
Lula lähti makuuhuoneeseen ja kääntyi useaan kertaan katsomaan, että ihan varmasti tulen perässä. Lula, joka yleensä lähinnä varmistaa ettei kukaan seuraa! Lula istuutui Jarin vaatekomeron eteen ja istui siinä kuin tatti niin kauan että kurkkasin komeron ja seinän väliin. Sen jälkeen Lula juoksi pois.
Komeron ja seinän välistä löytyi Ässä! Ilmeisesti Ässä oli kävellyt lämpöpatterin päällä, mutta tassut olivat livenneet ja sen seurauksena Ässä oli pudonnut lämpöpatterin putkien ja seinän väliin - pää alaspäin. Hädissäni yritin vetää Ässää takajaloista, mutta kissa alkoi huutaa. En siitä kulmasta nähnyt miten pää oli juuttunut kiinni, joten en uskaltanut vetää kovin kovaa. Ässän takajalat ja häntä olivat jo ihan jääkylmät!
Paniikissa soitin Jarille töihin ja yritin selittää, että Ässä on jäänyt jumiin ja nyt se ihan varmasti kuolee. Meni hetki ennen kuin Jari tajusi mun selityksistä yhtään mitään, mutta heti kun tajusi, pyysi lupaa lähteä kotiin auttamaan. Sillä välin sain kuin sainkin kaksi painavaa lipastoa ja kaksi isoa komeroa siirrettyä eikä Jarin tarvinnutkaan lähteä töistä kotiin. Kun sain lipastot ja komerot siirrettyä, tuli komeron ja seinän väliin sen verran iso rako että Ässä sai jotenkin itsensä kammettua pois seinän ja putkien välistä.
Jalat ja häntä olivat edelleen kylmät, pää puolestaan kuuma. Ässän korvat helottivat tulipunaisina, olihan kissa ollut 2,5 tuntia jumissa pää alaspäin. Hetken aikaa Ässä ravisteli päätään ja lähti sitten kävelemään. Nappasin Ässän syliin ja samalla kun hieroin häntää ja takajalkoja, tutkin ettei kissassa näkynyt mitään kummempaa. Ei haavoja tai mitään muutakaan. Pian Ässä pomppasi pois sylistäni ja painui keittiöön syömään. Sen jälkeen Ässä toi mulle leluhiirensä ja piti leikkiä hiiren noutamista.
Selvittiin siis säikähdyksellä, mutta ei ehkä olisi vaadittu enää paljon siihen että Ässän takapää olisi halvaantunut. Ässä painaa 5,6 kg ja rako jossa poika oli jumissa on jotakuinkin 5 cm. Kissa siis todellakin voi jäädä jumiin ihan yllättävän pieneen rakoon!
Nyt tuo rako on tukittu, Ässähän oli heti samana iltana menossa keksimäänsä paikkaan uudestaan. Vahingosta viisastuu, tällä kertaa säikähdin todella pahasti. Ässältä taisi mennä yksi elämä, nyt on yhdeksästä enää seitsemän jäljellä. Yksi meni tammikuussa kun Ässä sai Axilurista todella vakavat reaktiot (oksensi illasta seuraavaan aamuun noin 20 minuutin välein ja aamulla joutui nesteytykseen).
(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 9.9.2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti