En ole urheilun suuri ystävä, mutta pikajuoksun ennätysaikoja voi nähdä kun jostakin päin asuntoa kuuluu tuttu ja turvallinen oghoghoghogh-ääni. Kuka?! Missä?! EI sinne valkoiselle matolle! Voi perkele, myöhästyin. Joskus olen jopa ennättänyt työntää sanomalehden alle ja päässyt hieman vähemmällä siivoamisella. Paino kuitenkin sanalla joskus. Tarkoittaa, että noin 2% tapauksista sanomalehtikikka onnistuu.
Pistetääs heittäen jotain top 10-listan tynkää kehiin :) Jepajee, tämähän on aina yhtä mielenkiintoinen aihe ja tällä aiheella vaan on niin hauskaa järkyttää ihmisiä kahvipöydässä.
Hirveän yllättävää, että Peku sijoittuu listan kärkeen? Noup. Huonovatsaisena ja aiemmin tolkuttomasti karvanakkeja laattailleena Peku on ehtinyt saavuttaa yhden jos toisenkin meriitin tällä saralla. Nice. Onneksi ruokavalion saaminen vihdoin ja viimein kohdilleen toi muutoksen ja herra pulauttelee karvanakkeja äärimmäisen harvoin.
1. Peku & peitto. Oli synkkä ja myrskyinen yö. Paitsi ettei ollut synkkää eikä myrskyistä ja yökin oli kääntynyt jo aamuun. Ihan sama. Heräsin siihen, kun Peku lonksutteli oksennusta enteilevästi... missäpä muuallakaan kuin selällään nukkuvan Jarin vatsan päällä. Pikkasen oli hilpeetä ja naurussa pitelemistä, kun tönin Jaria hereillä "Hei, herää! Mut älä liiku! Peku meinaan just oksentaa sun päälle. Oo ihan liikkumatta vaan, mä siivoon." Tiedä sitten miksei Jari ollut ihan yhtä hilpeällä mielellä. Miehet...
2. Lula & sänky. Koska Lulan mielestä Peku on ihana, Lula haluaa tehdä kaiken kuten Peku. Iltapalaksi saatu Almo Naturen tonnikala-ateria pyrki kovasti tulemaan takaisin - pitiks se sitten ahmia niin vauhdilla. Nooooh, Lula on Lula ja hitaasti syöminen ei sovi Lulan kanssa samaan lauseeseen. Sillä aikaa kun me pyörittiin kaupungilla rinksaa perjantai-illan kunniaksi, oli Lula bilettänyt sängyssä kuin Peku konsanaan. Takaisin tullessa odotti iloinen ylläri mun peitolla: se Almo Naturen tonnikala-ateria. Siististi jaoteltuna kolmeen pieneen kasaan niin, että koko pussilakana oli taiteiltu.
3. Lula & justiisa leikatut kankaat. Neiti Ahneus oli jälleen ollut vauhdissa sillä aikaa kun palvelusväki asioi ruokakaupassa. Mulla oli just leikatut kankaat vielä leviänä keittiön pöydällä ja sekös piti sitten Lulan mielestä kruunata muistolaatalla. Sillä hetkellä ei naurattanut, nyt jo vähän pistää hymyilyttämään.
4. Peku & mun uusi talvitakki. Hei vähänkö siistiä, sen yhden ainoan kerran kun mä ostan uuden talvitakin kaupasta niin Peku päättää pudottaa sen naulakosta parin päivän kuluttua ostamisesta. Ja mikäs sen mukavampaa kuin rökästä pienet karvanagenderit mamman uudelle takille. En tiennyt oisko pitänyt itkeä vaiko nauraa (taisin lähinnä tehdä sitä ensin mainittua) kun kuuden aikaan aamuyöllä sulloin pitkää ja paksua bränikkää takkia pesukoneeseen. Joo sori naapurit, mut se takki oli pakko pestä heti.
5. Ässä & matto. Ässä ja matto ne yhteen soppii, huomenna pannaan siivouskoppiin. Matot on Ässän bravuuri. Uskomattomin saavutus on valehtelematta ruokalautasen kokoinen kasa kerran masussa käynyttä ruokaa työhuoneen matolla. Loistokkain saavutus puolestaan se paloauton värinen namien jälkeinen oksennus makuuhuoneen puhtaalla matolla, keskelle valkoista raitaa tähdättynä.
6. Peku & näppis. On se vaan niin kiva silmät ristissä aamulla hipsiä koneelle, avata näyttö ja painaa sähköpstin pikanäp... mitä helv...?!? Kokolailla keskelle näppistä tähdätty ei-enää-niin-tuore oksennus on iloinen ylläri. Operaatio näppiksen pesu. Nyt voin ihan kokemuksesta sanoa, että näppiksestä löytyy noin about miljoona pientä liikkuvaa osaa ja ruuvitkin hukkuu helposti. Mutta tulipahan näppis puhdistettua kerrankin kunnolla.
7. Peku & työpöydän lamppu. Peku se vaan osaa kohdistaa. Jepulis. Eräänä aamuna mua odotti pieni suloinen ylläri: karvanakki roikkui työpöydän lampusta. Onneks huomasin ennen kuin pistin valon lamppuun. Olis mahtanut olla hehkeet aromit kun karvanakki kera limojen olis lämmennyt.
8. Peku & jalkapohjan mittainen ylläri. Jotta hyvää huomenta vaan sullekin niin. Ootko ikinä astunut sängystä noustessa paljaalla jalalla just tasan jalkapohjan mittaiseen kissan aikaansaamaan oksennukseen? Et vai. Ole onnellinen. Mä nimittäin olen. Sillä hetkellä teki mieli piilottaa kaikki asunnosta löytyvät viivottimet ja mittanauhat. Jollainhan toi kissa on osannut mitoittaa oksennuksensa vastaamaan mun paljasta jalkapohjaa. Siinä oli riemu ylimmillään, hyvä etten lentänyt selälleni. Oli jokseenkin liukasta tavaraa.
9. Lula & kiipeilypuu. Tämä yhdistelmä EI toimi silloin kun Lulalla on karvanakkipäivä. Kiipeilypuuta ei sovi sotkea, joten lentävä karvanakki kohdistetaan kiipeilypuun ulkopuolella. Yläilmoista tietenkin, kuinkas muuten. Sohvatyynyt ovat usein toimineet lahjan vastaanottajina. Usein tuo muistomerkki iskee silmään vasta kun se on lähes fossiloitunut - ja joku vieras ihminen istuu sohvalla sen tyynyn vieressä.
10. Laku & kengät. Äsken just etsin oksennusäänen aiheuttajaa. Pojat eliminoitu, molemmat oli näköetäisyydellä. Tytöt! Lula se ei voinut olla, Lula nukkui kiipeilypuun alla. Laku. Melkein oli sitten mun kenkään osunut. Kerran Laku onnistui tähtäämään suoraan kenkään sisälle. Onneks oli Jarin kenkä eikä mun :)
(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 16.11.2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti