Koska Ässä on hyvin, hyvin, hyvin perso katkaravuille, mun oli pakko kaataa jäisiä rapuja kippoon sulamaan. Ajatuksena että saavat sulaa huoneenlämmössä kaikessa rauhassa. No joo, tuhoon tuomittu ajatushan se oli. Ne ravut missään kaikessa rauhassa saa sulaa kun Ässä ne kerran jo näki.
Eipä siinä muu auttanut kuin laittaa katkaravut hetkeksi mikroon pyörimään. Mutta voi sitä Ässä Hätähousun suurta hätää ja huolta kun herkkukatkaravut pyörivät mikrossa eikä niihin päässyt käsiksi millään! Ruokapöydällä piti ihan takajaloilla seistä ja yrittää kaula pitkänä kurkkia, mutta ei näkynyt rapuja. En olekaan aikoihin nähnyt Ässän kasvoilla yhtä huolestunutta ilmettä :)
Hyvää kannattaa odottaa ja odotus palkitaan. Puolen minuutin kuluttua Ässä sai nokkansa eteen kipollisen sulaneita katkarapuja. On helppoa olla pieni ja suloinen kissa :)
(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 25.2.2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti