Peku koki aamulla elämänsä pahimman järkytyksen. Tai ehkä pahin oli se kun tossa yhtenä päivänä rynnin kotiin SUVAKin arpajaisvoittojen kanssa, pahaa-aavistamaton Peku oli eteisessä mua vastassa ja siinä hötäkässä sitten tulin potkaisseeksi yhdessä kassissa ollutta peltilaatikkoa sillä seurauksella, että laatikosta lähti karrrrrmea kolina. Enpä oo aikoihin nähnyt Pekun poistuvan paikalta niin nopeasti ja karvat niin pystyssä. Pitkäkarvainen kissa on jokseenkin koominen näky pelästyessään.
Muttamutta... se aamulla koettu järkytys. Lunta! Parvekkeella oli lunta! Yöllä oli satanut ihan kiitettävästi lunta ja tokihan sitä verkotetulle parvekkeellekin tuppaa tulemaan. Muu lössi lähti aamulla parvekkeelle ihan innoissaan, mutta mitä tekee Peku (joka nyt sattuu olemaan tämän perheen karvaisin ja paksuturkkisin kissa)? No niinpä! Heittää uukkarit kynnyksellä eikä tasan lähde mihkään ulos lumeen hytisemään. Menee tukkakin sekasin ja kaikkee. Uus yritys hetken päästä, oisko lumi jo ehtinyt sulaa? No ei. Taas ympäri kynnyksellä. Lopulta nostin Pekun parvekkeelle tyyliin "ei tää nyt hei ole niin kauheeta, tää on lunta, muistatko, lunta, sitä mistä sä oot ennenkin tykännyt". Mutku ei ni ei. Taas käännyttiin ympäri. Luulis kyllä noilla varvasvälitupsuilla voivan vähän ulkoilla lumessakin.
Ja sama homma iltapäivällä kun tulin kotiin. Peku kinusi parvekkeelle, mutta heitti taas uukkarin kynnyksellä kun avasin oven. Kai se on sitten tullut vanhaksi? Laku on kyllä vuoden vanhempi ja paineli ihan tyytyväisenä parvekkeelle niin aamulla kuin iltapäivälläkin. Paitsi että iltapäivällä sain kuulla kunniani kun melkein jätin Rouva Limpun hännän oven väliin. Ettäs kehtasin!
Niin, ja se sukka ja laatikko mutta ei sukkalaatikko. En tiedä oliko joku hienovarainen vihje vai mikä juttu tää oli, mutta mun sukka oli päivän aikana kiikutettu kissojen hiekkalaatikkoon. Sieltä se hätääntyneenä tapitti mua pyytäen pelastamaan itsensä kun tulin koulusta. Syyllinen ei jättänyt johtolankoja, mutta Laku ei ainakaan sukkaparkaa ole hiekkikseen kiikuttanut. Lula sen sijaan tykkäsi pienenä kovasti peitellä tuotoksiaan sukilla. Peku taas roudailee kaikenlaista muutakin joten miksi ei sukkaa? Ässällä puolestaan on niin kieroutunut huumorintaju, että on saattanut vallan mainiosti kantaa mamman sukan hiekkikseen ihan vain siitä syystä etten ehtinyt aamulla heitellä herralle hiirtä.
Tiedä sitten mikä vihje tuo oli. Hiekkaa pitäis laatikoissa olla enemmän? Hiekan pitäis olla pehmeämpää? Vai haiseeko mun sukat muka noin pahalle että ne erehdytään viemään hiekkikseen? Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kyseessä oli puhdas sukka.
Herrasväellä on muuten elämää suurempi ongelma. Niillä on nälkä. Siis n-ä-l-k-ä! Eilen käytin Lakun lääkärissä ja käsky kävi jotta rouvalta nyt jenkkakahvat pois tai terveys pettää, joten ruoka-annoksia piti pienentää. Laku piti jo aiemmin illalla ihan hirveän konsertin rämisyttelemällä kaikkia löytämiään peltipurkkeja. Askartelin tyhjästä Gourmet Gold -pahvilootasta noille raksulootan: teippasin päät kiinni ja leikkasin lootaan muutaman tassunmentävän aukon. Sitten kaadoin vähän kuivaruokaa lootaan ja pistin lootan lattialle. Pekulla paloi käpy kun lootan aukot oli liian pieniä sen tassuille. Lulalla paloi käpy kun ruokaa sai vain pari nappulaa kerrallaan joten se kaatoi koko höskän. Ässä jaksoi ihmeen kauan sörköttää tassullaan kuivaruokanappuloita. Laku tais sitten kuitenkin jäädä aika lailla ilman kuivaruokaa kun nuo muut sähelsi sen lootan kimpussa. Aamulla Laku saa taas ruokaa :)
(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 18.11.2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti