torstai 3. maaliskuuta 2011

Ilotulitus mikrossa

Tulipa kerran tehtyä popcorneja. Laiskan ihmisen popcorneja eli mikropopcorneja. Toisaalta ihan hyvä ettei lähdetty tekemään popcorneja kattilassa, voi vain kuvitella miten suuri Ässän järkytyksen määrä silloin olisi ollut. Pienen Ässän maailmaa järkytti ihan riittävästi pussillinen mikropopcorneja.

Tapansa mukaan Ässä pyöri jaloissa keittiössä. Tämä johtuu ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että Ässällä on AINA nälkä. Varsinkin herkkunälkä. Popcornit on pakattu hämäävästi rapisevaan kääreeseen, joten Ässä syöksyi salamana keittiöön Jarin poistaessa popcornipaketin muovikäärettä. Tietysti sitä vähemmästäkin pieni kissa hämääntyy, eihän toki mikään muu voi rapista kuin kissannamipussi.

Tarkkaavaisena Ässä seurasi, miten popcornit päätyivät mikroon. Mikrossa sulatetaan pakastekalaa. Mikrossa sulatetaan katkarapuja. Jotain herkkuja siis oli ihan varmasti nytkin luvassa. Siis voiko edes muuta kuvitella kun ensin rapisee ja sitten laitetaan jotain mikroon? Mikro laitettiin päälle ja mikron sisälle syttyi valo kuin merkiksi Ässälle - mikrossa pyörii nyt jotain.

Popcornit alkoivat paukahdella ja siinä samassa Ässä syöksyi pois keittiöstä. Ihan yhtä salamana kuin oli sinne tullutkin - joskin sillä erotuksella että nyt oli häntä pörhistynyt lähinnä pulloharjaa muistuttavaksi patukaksi. Ässän silmistä oli luettavissa selvästi "AAARRRRGGGGGH!!!! Karkuuuuuuuuunnnn!" kun se laukkasi hullun lailla pitkin asuntoa. Silmät pyörivät päässä ja paksu pulloharjahäntä viuhtoi vinhasti puolelta toiselle.

Utelias kun on, piti Ässän palata tapahtumapaikalle hetken kuluttua. Ässä oli selvästi kokenut ahaa-elämyksen. "Eiku siis joo, nyt mä niinku tajuan. Tällanen samanlainen ääni kuulu uutenavuotena pihalta kun noi ihmiset oli siellä ja ampu sellasia värikkäitä jutskia taivaalle" Eihän siinä muu auttanut kuin etsiä niitä värikkäitä jutskia keittiöstä. Ei muuten löytynyt, vaikka Ässä kurkki jopa hyllyn ja vitriinien taakse.

Niin vaan voi pienen kissan (tai tässä tapauksessa sanottakoon "pienen") maailman järkkyä jopa mikropopcorneista. Tovin Ässä vielä pähkäili keittiössä ja lopulta sen aivot selkeästi ruksuttivat vastauksen pohdintoihin "Jaajoo, eikäkö sehän siis olikin vaan iskä ku yritti räjäyttää mikron mut ei sit onnistunutkaan siinä. Harmi, se kuitenkin tosissaan yritti. Mut ehkä se sit seuraavalla kerralla onnistuu!"

Sieluni silmin voin nähdä Ässän matkalla kauppaan ostamaan kuulosuojaimia.

(Siirretty vanhasta blogista tähän, julkaistu alunperin 9.9.2010)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti